Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help
Leontiev Pauli . Runoilija korvešta
Leontiev Pauli
Runoilija korvešta
Karelian Proper
New written karelian
Santun kera
olemma tuttavie mäne tiijä miltä ajoilta .Kalevalan kairua olemma kulken tuhanšie kilometrijä , mitättömäšti rämpin šoita , viettän öitä nuotivoilla , kämpissä , kuušien juurilla , kuivattan vuatteita roihutulella , ta keittän čäijyö ropehešša hiilillä .Juu , tuohiropehešša .
Šanotah , konša keität ropehešša , ni ei šua nakrua , muitein roveh halkieu .
Olemma järvien rannalla šyönyn kalua ta šyöttän räkkijä .Mie aina ihmettelin – mistä helvetistä niitä tulou .Santtu , tuaš kun tahtou olla tiettäväisempänä , ni väittäy :
– Mitä šie , linnalaini !Et šie ole kunnon šiäkšijä nähnyh .Viime kešänä niitä oli niin äijän , jotta meinasin kalatta jiähä .Ei voinun onkittua .
– Niinkö šyötih ?
Santtu oikein viäräšuisešti muhahti , halvekšivašti kačahtua vilkkasi miuh :
– Šyötih …Ne tiijetäh , ketä šyyvvä , a ketä ei .Kun šiinä joven rannašša olisit ollun šie , ni kivellä ois jiäty vain kumišuappahat , muut ošat ois kaikki šyöty .
– Voi kauhieta . A vuattiet ?
– Ne ois virta nielaisun .
– A patruunavyö ta puukko ?
– Ne olisin mie korjannun . Ei tuommosie vehkehie šua noin vain jättyä .
– Olet šie , Santtu , erimoini kaveri .
– Enköš oleki ?
– Niin , šie kerroit miun mahollisešta kurjašta ošašta . Ka šiepähän jäit eloh !
– En mie kertonki šiula omista tušista , mitä ne muita liikuttau . Mie šanoin pahemmašta : ei voinun kalua onkittua .Čakkoja oli niin äijän , jotta muštanah .Ihan šeinä oli ieššä , ei šuanun onkie lykätä .Piti onkivavalla kolo kaivua ta šiihi reikäh visata koukku .Etkö ušo ?No olet šie liijan totini kuin lampahan papana .
Šiinä on vain še paha , jotta kuni lykit onkie , ni čakat keritäh koko mato jyršie .Vain šen luut koukkuh jiähäh …Ka niin , mavon luut …Etkö ole nähnyn ?Mistä šie voit nähä , kun olet linnašta !
Teilä šielä kun on vain yksi huoli : mistä rahua šuaha .On še meiläki , ka ei šiinä miäräššä .Niät šie , kun rahan peräh kiirehit , ni ei jiä aikua muuh .
– Mistäpä šiula , Santtu , tuli mieleh ruveta runoja kirjuttamah ?
– En mie niitä kaikkie kirjuta . Vain eryähičči , konša mi niistä mieleh tarttuu .En mie tykkyäis ruveta kabinetissa istumah ta kekšimäh .Še on linnalaisien työtä : tuijottua ikkunah ta šormella nenäššä pyörittyä .Linnalaisien runoissa helpošti lukou , mitä hiän näki ikkunašta .Kun ikkunat oltaneh halličukšen taloh päin , ni hiän kehuu Katanandovie , kun ikkunoista näkynöy halličukšen ulkohuonehet , ni runoilija šemmoista i kirjuttau .
– A mitäpä šiula näkyy tiältä ?
– Ka , Kuitin rannalla ta nuotivon viereššä näkyy vaikka mitä . Eryähičči toko Väinämöisen venehen jälki kiillahtau järven pinnašša , kirkkahie mielijä tuou , tuulien lankoilla lauluja rimputtau .
– Eikö Väinämöini ole nuotivolla pyörähtän ?
– O-on . Mistä šie tiijät ?
– Mie olen hyvä arvuamah . Ka kerrohan , mitein še oli .
Santtu kohotti kekälehtie , šiirti pannun hiilillä , tuli totisekši .Näytti šiltä , jotta hiän meinuau kertuo jotain arvokašta .
– Ka kuulehan . Iltahämäräššä , tällä šamalla rannalla mie viritin tulet .Verkot panin järveh .Vieretin ropivoh tervasen juurikan , šain repušta ruokua .Ta heti kuulen , jotta ken lienöy šoutau järveltä , oikein verkkaseh ta taitavašti , ei tyhjäh vejen pintua revi .Ripnadzora še tulis mouttorilla , nythän venehillä ei kenkänä kule , ei še nykyjäh šoutamalla liikuta .
Kuulen kun vesi oikein mukavašti venehen kylkih liplattau , niin kun unta näkisin .Venehen keula pimieštä tökkäsi rantah , ta veneheštä rantah šolahtau oikein valkieparta ukko , n’uppukenkissä .
Vašta šiinä mie huomasin , jotta venehen laita niin mukavašti kiiltäy , niin kun vaškini samovuara .Ka onnakko Väinämöini , hokšasin mie .
Ukko niin kaunehešti tervehti ta toivotti rauhua .Mie häntä kučuin istumah , olihan šiinä tilua hirren piällä .
– Mitäpä šiitä ?
– Šain kupit , taričin čäijyö . Hiän joi ta kehu .A šiitä mie otin pullon ta kyšyin : "Otatko "?Hiän nuuhteli šitä , košetti huulilla , maisteli ta šano , jotta tällä kertua ei taho .Myö pitälti pakasima kaikkie aseita .Šiitä hiän läksi šoutamah , a mie ičeštäni ajattelin , jotta meijän piäh ei nykyjäh tule niin kaunehie mielijä ihan šelväštä šyyštä .Šiitä mie kekšin tämän laulun :
Öisin kun virität
nuotivon rantah ,
Ni Kuitilta lempie
kešäni tuuli
Vanhoja šulosie
lauluja kantau ,
Kuita šie lapšena
mammalta kuulit .
Ualtojen läiskehtä ,
honkien huminua ,
Airojen kolinua ,
koškien juminua ,
Nokisien kämppien
itkietä unta ,
Harmuapiä honkien
ikaista lunta .
Mutta miän korvat on
šummasa tukošša ,
Šyväimet kovien
aikojen lukušša .
Mitä myö poloset
pulloja nuolemma ,
Joko nyt , piru vie ,
viinah ni kuolemma .
Kuulkua , kun
Väinämö kuiskasi meilä :
– Lähtekkyä
vanhoilla hyvillä teillä .
Tämmöistä miula kerto šillä reissulla Santtu Prot’uaka , ta vielä kerto Vanhan venehen unta -runon , min mie niise taričen teilä luvettavakši .
Runoilija korvešta
Karelian Proper
New written karelian
–
–
–