Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Gundirev Leonid .
Sevastjan
Source:
Oma mua. № 11, 2026, p. 7
Gundirev Leonid
Sevastjan
Karelian Proper
New written karelian
Havaččeutuma piäkaupunkissa aikaseh huomenekšella. Tulima tänne eklein illalla pereheni kera. Olima yötä vanhemman tyttäreni Mekin luona, šiih aikah hyö šielä elettih mieheh kera.
On äijän tieloja šuurešša kaupunkissa. Pitäy liäkärilöissä käyvä, varaošie autoh kaččuo. Piti niise viijä šorvaukšeh perämouttorin ta kelkan mouttorin silinterijä. Niät šie kun omašša kaupunkissa niitä ei šorvata. Eikä ole kaikkie liäkärijä. Tai kaupoissa on hyvä käyvä, moušot mitä halvemmalla löytyy.
Kaikki as’s’at luatima päivän aikana tai tulima jälelläh vävyn kortterih. Olipaš ihmeh kun hyö tuotih eteh pieni luatikko, avattih še, a šieltä kaččo meih pikku kikki, ka vieläi karvatoin... A-voi-voi čuutuo emmä ole tuommoista ennein nähty! Kaikkie šitä pitäy olla muailmašša! Tuommoni kun unešša tulou, ni varmašti havaččeuvut hiki piäššä!
Tiesimähän myö šemmosešta yllätykšeštä. Kun nuorempi An’ukki-tyttö halusi jo pitkäh ičellä kiššan, vain hänen ei šuanun pityä elukkoja kun läsi allergija-astmua. Šilloin hiän i löysi šen kiššanpennun internetin kautti.
Šopima, jotta Vaku-vävy oštau šen, a myö tulemma käymäh tai otamma šen ičelleni.
Ei še mitä. Šovittu mi šovittu! Illallisella "pesimä" šen kikin käpälät stolašša, niin kuin pitäyki. Tuumaičima šamašša nimieki pikku elukalla. Vävyn ehottaman nimen še šai – Silvesteriksi rupesima šitä kuččumah, a Sevakši ta Sevastjaniksi pieninimenä.
Šeuruavana huomenekšena läksimä kotimatkah. Seva matkušti rauhallisešti. Še vet, kačo šie, oli koko matan vaimoni polvilla. Kyllä mieki šielä viihtysin!
No, mäni kotvasen aikua, kišša pikku hil’l’ua kašvo. Ottima šen, konša läksimä šeuruavan kerran Pirttilahteh matkahani. Šinne meijän pitäy venehellä ajua, ei muitein piäše kešällä. Šiitä vielä kotvasen matkua pitäy aštumalla matata pirttih šuati. A kešä oli hyvä, lämmin ta i vihmoja riitti, ni šillä matalla keräsimä valkietalakkua hoš kuin äijä! Oli šitä kripua!
Kun piäsimä pirttih, ni piti ruveta niitä krivoja puhaštamah. Istuuhuin portahilla, panin viereh kripavakan, eteh vesitasan i likašankon, ta rupesin tieluo ruatamah. Šillä aikua toiset halkuo-vettä kannettih, hellua lämmitettih ta ruokua valmissettih.
Šiitä miun luo tuli Seva ta i innoštu krivanpalasie šyömäh kun mie annoin. A tasašša jo pakšu kerroš kripua keräyty. Kikki rupesi jo iče šieltä varaštamah krivanpalasie. Mie en ruohi mitänä šanuo, vain kaččelen. No šiitä še niin ylty, jotta otti ta aštu kripakerrokšen piällä tasah. Eihän še keštän, vaikka pieni vielä oli kikki, upposi še šiih veteh. Eipäše mitänä. Elukkahan še on, hyppäsi-koppasi vatista äkkie ta ihmeissäh – mitä nyt tapahtu? Oli lämmin kešäpäivä.
Ei ne šienet ole kiššan šyötävie – okšenti Silvesteri krivat pois!