| 1401 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Mimmon’i šiä tulou
|
-
A mimmon’i tuuli teilä oli vihmatuuli?
-
Uhu, a vot mimmosie primiettoja ol’i kuolijaksi?
-
No ol’i še šemmosie primiettoja, jotta…
-
Ol’i, ol’i, ol’i, ol’i.
-
Ol’i, ol’i, koira kun, no koira vaan, kellä rupeu ulvomah, šanotah, n’i še kuolija tulou.
-
Ei, ei, oikein väh…, kahešša talošša ol’i vähäsin, n’i mie en tiä s’iitä, još jo alko, ei n’i ollun enämpyä.
-
Tiijät sie, hyö, še kaivettih perunamuat, a ossoboita ei ollun n’ikellä s’itä okorootua, a kylä, še ol’i kaikki perunana, hyöhän kaivettih ne perunamuat, oi, voi, eihän n’iitä voitu pityä, ei.
-
Teilä i vähän jiäliččöjä oli?
-
No, a koiria, kiššoja ol’i äijin?
-
Ol’i, koiria joka talošša ol’i, joka talošša.
-
Kuin še koi…, koirua ol’i joka talošša.
|
| 1402 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Jalka parannettih
|
-
Hiän ol’i.
-
Moneššakohan koulušša, ka kolmannešša onnakko ol’i hiän.
-
A silloin ol’i oikein nälkä ta nuu še, juštih vuoina oli tämä.
-
Vuoina ol’i pruoitin, vain nälkaika ol’i.
-
Šykyšyllä, kun läs’iyty, s’iitä, miul ol’i, а, miul ol’i šemmon’i aika, jotta ei n’i korttie ollun, kaikilla, no.
-
Hänell ol’i kortti, ta tyttärell ol’i tällä kortti.
-
Tytär ol’i pikkarain’i.
|
| 1403 |
Oulanga
|
Dialectal texts |
|
Šiäprimiettoja
|
-
A s’iitä primiet’ittih täštä äijämpäivän, ei äijämpäivän, šuuri pyhä kun alkau, n’i enšimmäin’i ol’i kevätpäivä, tuoin’i ol’i siitä kešäpäivä, a kolmaš šyyšpäivä, kolm päivyä hyö primiet’ittih, jotta kun šieš ollou, n’i paremmin tulou še kešä, a purku ollou, puolempäiväm purku tuoisen hot’ s’ielä, n’ii šanotah nyt puol’i tulou paremmim purku a tuoin’i šieštä, ka kaikkie še tullou ka kuit’enki primiet’ittih n’iistä.
-
Šanottih, jotta kun hauvin kevyällä šuat, n’i ensimäksi – meilä Palaka-rukka pokoin’iekka šen kaikičči šano – kum missä ollou näin, jotta kun hallua, n’iin kun halla tullou, n’ii kun hauvilla makša näim pitkä, n’i ollou t’iälä, kešempänä, n’i kešähallam pitäy op’esaat’el’no, a kun ollou tiälä latvempana, n’i šanou myöhäsempi tulou siitä halla, jotta še poikki n’iin, n’i ol’i ta še mušta i on še hauvim makša, oikein še ol’i prim’etl’ivoi.
-
L’innunrata da ken t’iesi n’iistä, jotta linnunrata ta s’iitä, nämä kuoitetäh, kuoittien ieššä, jotta tukkutähet tuaš še, näin eissyttih, a ennen še ei ollu n’i čuassuja, kaikki, monell ei ollu n’i čuassuja, näist tähtilöistä ku šekieššä ol’i täht’ilöistä kaikki primiettivät, i hyö t’iijettih to ken vain t’iesi n’i taaše t’iijettih näistä, tulouko lunta talvella äijä vain l’innunratašta.
-
Lahnua oli, lahnua, miän järvissäkö?
-
Ol’i, lahnua ol’i miän järvissä oikein.
|
| 1404 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Unet
|
-
N’i jotta jesl’i mie uneššan’i n’iän šemmoista erikoista, n’i miula napr’im’er unet šemmoset, jotta još mie nähnen näim pahua, ol’in kaupoissa uporšiččana i s’iitä näin, jotta oikein 1’ikua heilä kaupašša, op’asaat’el’no heilä vajauš tul’i, a kun ol’i čiistoi, n’i še ol’i niin kuin heilä, oikein hyvin še män’i, t’ilat, n’i, ta hyvim mäntihe.
-
Tuo nyt oltih, no huomenekšella olen aikua, Ul’l’ana šanou tuli täh, mie šanon: ”Oi, voi, voi, miks lienen tuommoista unta näyt, jotta vereššä Iivana tapettih, ta miula tuotihe šormušta n’i vereššä oli n’iin, jotta huuhtuo pit’i še vereštä”.
-
A miul ei, miula on liha hot konša sielä, missä näin obl’igacin oli tuo, jotta obl’igacin, näin unissa, jott miula lihua annettih kuska šuuri, enämmän, sitä pogassin tätä obl’igacin, a vähäsen, n’i vähä i obl’igaci.
-
Mimmosie un’ie vielä oli?
-
Eli hän še, hänell oli še kuolijiksi, še hampahan kun lähtöy, n’i hänellä oli kuolijaksi, a miul ei ole še, še on kellä kuin unet on.
-
No, a noita viimesie unie vielä, mimmosie siula oli?
-
No a sussietoilla mimmosie un’ie oli?
|
| 1405 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Lašta šuatih
|
-
En n’ikellä šano, en n’ikellä šano ta en n’ikellä šano muuta, kun nakran ta puajin ta n’iinkuin ainaški elän, a kun näistä kun sahvat’t’iu, n’in en ruohi vielä näin n’i tarttuo, jotta arvattih, šilloin še oli še.
-
Arvatah ni s’iitä läsiy, s’iitä oikeim pahana läsit, jesl’i et hyväh rahvaha popat’i, n’i s’iitä et šua viikon, še ol’i muinen še.
-
Kat’t’i oli s’illä toisella n’imi.
-
Tulou miulan’i, s’iitä šilloin oli, jotta kyly lämmitettih.
-
Tämä kun ol’i, m’i ol’i jälkimmäisellä ukolla.
-
N’i sillä kun oli nain’i.
-
Koko netälin ol’i kiušautun, n’i hiän ol’i ollun kylyššä, tämä ukkorukka šano, n’i šanou miulan’i tätä luat’i, i muamo ol’i šanon šielä i yhtäläistäh, hyö konša kenki rahvaš šanou käytih, a s’iitä sanou, kun ken lienöy käynyn, s’iitä otti ta harehti, šanou ta valou hänen ta šai lapšen.
-
A mie en t’iijä, kum meil ol’i penkeret tämmöset, oli karšinašša penkeret, tämmön’i late, n’i, hyö šanottih, jotta karšinam penkereh silloin sinne panit, n’iin.
-
A s’iitä hyö teräväh, näin hyö näyteltih, kun oli hiän kätkyöššä, ka ei hyö kovuan näytelty, hyö n’iin kun, n’iät sie hyö n’iin i šanottih, moniehat juohatetah: ”Jesl’i lašta sie varajat, jotta häntä šuuvvellah” n’iin kun šuuvvellah, no ”n’iin tätä luaji, štob siula ei n’i mi puuttuis’, pyyhi omalla tällä alušvuattiellaš, n’i šano, jotta kuin ollou tämä čiistoi n’iin i sie ole čiistoi”, s’iitä puvautuu, monieš on vielä viehkahenkin’i šemmon’i, a moniehalla on n’i šilmä paha.
-
Miun kun om muinoin ol’i yksi čoloveeka šuuvvellum pikkaraisena, n’in kolme netälie šanou potuškalla kantelima.
-
Puhuo voit veteh, puhuo voit, i n’iin voit, jotta nyt kun nykyjäh on, ei ole šieklua, a nykyjäh nuo tuommoset rušlakat, no a ennen ol’i šieklat, šiih panet lusikat, panet härkimet, ennen še härkimet oltih millä piekšimä, ne härkimet panet šiihi, i s’iitä, s’iitä piällä, ikonam panet siih, s’iitä valat piäl’l’ičči.
|
| 1406 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Kuin ennen lapšie kašvatettih
|
-
Kyläššä, n’i hy..., šanou, (j)otta ”kunne mie jätin, kot’ih jätin”, no n’el’l’ä il’i viisi em muissa n’iitä lapšie hänell ol’i.
-
Šemmon’i šе ol’i, ei sitä ollun, ken tuaš parempaiseh, ta kem pahempah, ta ken kuinki, napr’im’er, mie muissan, kum meilä muamo, kum myö vanhempain’i ol’in tytär, ka kuj jättäy, puolenkymmentä, jo jättäy n’iitä, ta s’iitä n’iitä jiämmä n’änččimäh, tä hänellä pitäy vain kävellä, nuotilla kävelöy, ta vopše joka paikašša, tuattuo še meilä äijänkö kot’ih tulettel’i, kun aivam piti olla t’ienašša, ku pereh ol’i šuuri, ta yksinäh ol’i t’ienašša, a no n’iinkun tu..., s’iitä ku jättäy šinne, mejät pirt’t’ih, tošijanki kun kačomma, kačomma sielä, ta kun vielä himottau, n’i juošša ta šiitä jo loppusella pannah lukku ovih ta lukun tua kaikki, ta jott emmä paken’iis n’änčät, a kun konša pakenemma, n’i el’i olemma šielä uinon, tuuvittel..., olemma šikäl’i, jotta lapš ol’ lentän kätkyöštä, kun itköy, ta lattiella makuau lapši, ta s’iinä i n’än’čät makuamma, vai ku yöllä muamo nuotalta tulou n’i n’iitä, še..., šemmosie n’iän’čint’ie, a vot še ol’ eri liäkärin kohta, jotta kui jesl’i, napr’im’er, mitä kipey..., kipeyvy(i)t ta s’itä ta kipey(vyit), no t’ietäjie ečittih, ta tuošša kaikki, kylyvettä käytettih sielä.
-
Kakši netälie olemma, sill aikua i tuattorukkan’ kuoli jo, ta emmä i šitä en tietän, jo oli hauvattu, kun tulima, no hiän meilä kipiekši jäi.
-
En n’i netälim päivie ollun, kum poika rot’iutu, toiset kalalla mäntih, ei n’iketä ollun kyläššä, yksinän’ olin, no liäkärin tapan’i, še oli s’iih aikah.
-
Napr’im’er, muamo main’iččou, jotta ”kuim monta lašta,” – šanou, – ”šain n’iin, en joutan n’än’n’ill imettämäh srasu, piti n’än’n’ištä vierauttua, kum meččäh piti lähtie, no, pohatat oltih ne ukkol’an s’iinä talompohjašša, a tuattuon’i kum meččäh toimitetah van’him poik ol’i talošša, ja hiän vašta, nu toistako vain kolmatta lašta jo šuanun, n’i ei n’ikuta šuanun imettyä ensimäisie lapšie, kun n’iim meččäh toimitettih tuatton’i kera, ja ukko tа akka jiähäh s’iih, ämmö ta ukko ta n’iitä šiitä lapšie, kuin šyötettänneh, kui hoijettanneh.
-
Še šemmoset ne ol’i.
-
No mie en t’iä, vopše heitä nav’erno vähempi i priiččoja ol’i.
-
A kolhoosa kun tul’i, ta s’iitä samo sopoi pon’atno, a šilloin ne oli yksityistyöt šemmoset, jotta a tuattuoin’i muissan kun kaikki ruato, häkit luat’i, laitariet luat’i, venehet luat’i, kaikki iče luat’i, puušta.
|
| 1407 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
|
Tatjana Lehto.
Pikkulintu nimetöin
|
-
Repo kiššan tavotti,
Še oli niin herkkumaini.
|
| 1408 |
New written karelian
|
Folklore texts |
About animals |
Avokero-lintu
|
-
Tailaisien starina
Eli ta oli yksi pieni lintu ta hänellä oli hyvin luja iäni.
-
Linnun nimi oli Še on miun, šentäh kun lennellen peltojen ta jokien yllä hiän aina karju:
– Še on miun, še on miun!
-
Kerran lintu näki puun, kumpani oli täppösen täyši kypšie marjoja.
-
Niitä oli niin äijän, jotta linnulla riittäis koko vuuvvekši.
|
| 1409 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
|
Iro Joki.
Pajuntaimen kašvo turpiekši starinapuukši
|
-
A miun muamoni Raisa Remšujeva ruato folkloristina ta meilä koissa oli kokonaini škuappi eri kanšojen starinakirjoja.
-
Maikki Spitsina alko kiäntyä erimoisie kertomukšie ta starinoja pedagogisešša yliopistošša ruatuas’s’a, šentäh kun kirjallisutta ta oppikirjoja karjalan kielen tuntija varoin oli vähän.
-
Šuarnojen šuurin oša oli painettu Vienan Karjala -leheššä vuuvvešta 2000 alkuan.
|
| 1410 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
Children's folklore |
Vikkelä Šiili
|
-
Tuhka oli vielä lämmin.
-
Mua oli vielä kylmä, ka Šiilin tarkka nenä erotti vienon heinän hajun.
|
