| 1501 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
|
Ol’ga Melentjeva.
Teatteri on ilmanikuni elämänkoulu
|
-
Jo koulušša hiän oli nerokkahimpien artistojen joukošša, aina oli mukana kaikenmoisissa ohjelmissa, laulo kuorošša, esiinty tanšširyhmäššä.
-
Hiän jatko opaššušta näyttelijästudijošša, esiinty näytelmissä alušta joukkokohtaukšissa, šiitä rupesi šuamah pikkaraisie roolija.
-
Šuurimman ošan elämäštäh hiän on omistan teatterilla, šiitä on tullun hänen toini koti, šiitä hiän löysi elämäntovarissanki.
-
Palkintorahat Vieno pani pankkitilillä ta šiitä šuahen kaikki omat eläkehrahat hiän šiirti šillä tilillä.
|
| 1502 |
Vychetaibola
|
Dialectal texts |
|
Uitošša
|
-
A hiän on, kossa še kiveššä kiin’i, a alapuolell on šinne, hotu, da nyt em muuta, kun jalat šinne, da mie kassan alla, sinne umpeh, ka mie sinne, etehpäi, ta hiršistä lykkäyvyn, no smiet’in: ”Nyt ku pirt…
|
| 1503 |
Vychetaibola
|
Dialectal texts |
|
Košella
|
-
Hyppyäy veteh da sinne, kanken sinne alla, (j)otta eikö vois’ noštua, a hiän.
|
| 1504 |
Vychetaibola
|
Dialectal texts |
|
Šattu ilman pyššyö
|
-
Kačon ”karhu, no meččeštäkö hiän tuošša on, šammaltukum piällä?”
-
Hiän hyppäsi muutoman kerran da kačon mie, jotta ”vieläkö kačot sinne?”
-
Mie ajamah, a hiän aina pelättelem muka, a häntä š koškie ei voi hot.
-
Kravahti, ku pyörähytän, hiän оm miula ihan jäl…
|
| 1505 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Riähistä
|
-
Ossutit, karjalan kielellä vet on ossutinta ei suutonta, no, n’i el’i min’ih šemmon’i, no, no n’i šiitä ei piä, ihmin’i eläy kuiv voit, kuin hiän elä…, antau še siilat ta niinhän n’i i eläy, a toiset ei piä rassuštaija, s’iitä šanottih, heittäkkyä pois, ei piä s’itä ossutie tuoista, kuiv voit n’iin i eläy.
-
Läksi pois, hiän risti.
|
| 1506 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Ol’i ličen’joita vs’aakuoloita
|
-
No n’i hiän raskasivaičči, jott hänellä on ollun oikein luja kylmyš, taaše häntä on, jotta ei ole i tiälä liäkärilöissä on käynyn Kiestinkissä, jotta häntä taaše on kuolemah laitettu.
-
N’iin kuumašša on kylvetetty, n’i hiän šiit on tervehtyn, ja ukoll nyt on jo kahekšankymmentä vuotta, ja n’ii on kun tämämpäivän’i ja kepšuttelou aštuo n’iin kun nuor ihmin’i.
-
No, heittäyköhän šattuu še, jotta m’in’ih on a hiän šanou, jotta hänellä min’ih šilmäh on lentän ja rupei kivistämäh.
-
N’i miula yksi akka šaneli Šuomešša käynyn, šokie vain oli še akka, Hekl-akka, no tuošša hänen talo, nyt hän on kuollun jo, hiän kun hiero n’i, ne ol’i ihan šulkkuset kiät.
-
Hiän kun hierou n’inkun ihmisellä äšen, hyvyä teköy šiämeššä.
-
A kuinka hiän hierou?
-
A hiän hierou, i hieromalla hän oikein tätä.
-
Hiän n’iin šano, jotta Šuomešša hänellä n’iin ol’i opetettu, hiän ol’i Šuomešša kouluŋ käynyn še akka, n’i vot en opa...^ oppin n’i.
-
Ja kun aut...^, hiän äkkie, kun auto, kun m’i lienöy jiama ol’i, ta jiamah kun šinne tylškähti še auto, ja auto pyörähti, ja miula ne šormi oikien kipieštä kävi, ja miula käsi kipie ja kipie, ja tiält on kipie, ja tämä šorm on kipie.
-
Ja mänen šen akan luokši, jotta nu mitä tä mitä taa, hän kun alko šormešta, a hiän ä, ä, int’er’esno kuot’t’elou, šormešt alko ta tänne kulkou, kulkou, kulkou, kulkou.
-
Še ol’i akka šemmon’i, a n’iit akkoja enämpi eij ole, hiän vopše ol’i, hiän ei ollun n’i koltuna, a hän hieruo oikein hyvin mahto.
-
No mie en tiä, jotta kuin šeläštä hierottih, aa, hän šeläštä, še Hekla i alko, Hekla ol’i n’imi, hiän šeläštä, enšin tiältä ei hiero, a šeläštä ja näistä.
-
I jalat, i kaikki hiän hiero ihan ympär ihmiseh.
-
Hiän ošas’ oikein hyvin hieruo.
-
Ympäri, i hiän šen leikkasi poikeš i.
-
Hän kun šen šito, n’i kun’i män’in riiheh, n’i miul alkoi jo šormet liikkuo, a jo šormet oltih ihan...^
A mistä hiän šito?
-
A vot muissa, kuin mi...^ mimmoista lankua hiän otti?
-
Uhu, i kuin hiän šitou?
-
I šiitä kolme kertua näim pyörähyttäy šiit ympäri, no hiän ei kiis...^, väl’l’äseštä luat’iu.
-
Miula kun on lehmällä jalka kipie n’iin, hiän.
-
Ol’in, no mut, no i hiän, mie šanoin, jotta mie tulen huomena.
-
"Elä tule, kum mie en n’imitä", – hiän šano, – "T’iijä".
-
Hiän nyt on oikein kor’ašša, potomu što še nyt.
-
A šanele, kuin, kuin hiän, tuo Na...^ Nasto siula on käynyn, siun lehmän luona?
-
Ka hiän kävi, ka kun hiän, mitä lienöy höpöttän, em mie häntä šiitä, šamallah käytteli ympäri, kuin i miun kävi še akka luat’i.
-
A hiän šielä kuoissah luat’i, a miula käški šiitä, n’in em muissa, jotta kuinka hiän käški luat...^, šitä taittua, en jo muissa, mie laitoin šen lehmän jalkah, vain lehmällä ol’i tuoin’i vika ku, mie še...^, myö šen laittoma, a šiitä, no ei lehmä heitä rampantua ta ei heitä, ta s’iitä myö tuomma uloš, mie lehmän jalan, ku noššan, kačon vaim pl’est’iu tiälä, lehmän jalaš, a piikkilanka jo ol’i, kolmi čorppua šiinä pisytäh.
-
Meilä muamollan’i ol’i še, jotta jalois oltih, n’i hiän aina kermalla voiti n’iitä, jotta šiitä ei ole n’iin kipiet, še l’ekče še t’ielaiččou, a kun kovana nahka, ka še, še kipie, tät pinkottau šitä nahkua.
-
A vot mie šitä en tiä, jotta kuin hiän otti, a še n’iin teräväh n’appasi, jotta šillä kertua še ei olis’ lähten ilmaseh šiämeštä, kun taaše ol’i puuttun.
-
Ta toisella kertua miul oli n’i luu tooše, kun lenti, kun kaupašša, lihoja pilkoin n’i kun luu šilmäh lenti, n’i, tooše hiän otti šillä kielelläh.
|
| 1507 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Pruasn’iekat
|
-
Polnost’i pruasn’ikka on hiän, jotta ei ruata i mitä, Roštuona, i Roštuona on vielä tuoin’i pruasn’ikka vierellä, kakši päivyä, no še on jo ei n’iin luja pruasn’ikka jo, šemmosina aikuoina kun, jesl’i hyvin ruatoaika, n’iin lähtih tukkimeččäh el’i minne ruatah jo paremmin ruatah, no pruasn’iekka on vielä, no ei ollun aikua šilloin aivam pruasnuimah joka pruasn’iekkua.
-
No hän oli kak ras tukinajoaika, ennen šielä n’iin ihan tukkie ajettih, mušikat, naiset pruasnuitih, a mušikat jo tätä pruasn’ikkua ei n’iim pruasrnuitu, hiän jo oli, a še ennen nazivajtih n’iin, jotta jesl’i koko kruuka, kruuka on še pruasn’iekka iham pruasn’iekka, a jesli čitautu puol’i kruukua, no tämä koko kruuka on missä ollou, jotta vähä halvempi on toisie n’iitä pruasn’iekkoita.
-
Vot nyt lähtöy äijämpäivän nämä pruasn’iekkat, nyt nämä kun lähtieh tämän šu…, šuurem pyhän nasivautuu, šuurem pyhäm pruasn’iekat, n’i hiän, pruasn’iekat ne šuurem pyhän lähtie šiitä, konša on uuši vuoši.
-
No, a muutamat luvetah nyt, jotta dvatsatoi marttua, no še dvatsatoi marttua ei paššua, kun tulou, Jyr’impäivät on šestovo tätä maijua, i hiän Jyrimpäivän jälkeh eij ole.
-
Šuurem pyhäm Pyhällašku, hiän on ensimmäin’i.
-
No hiän on, tooše, häntä pruasnuija ei, a tol’ko nazuvaijah, jotta pyhä lähtöy.
-
Hän, hiän eij ole n’imipäivä, nav’erno hän eij ole, šiitä mie en ole oikein šelvil, jotta onko hyö n’imipäivät, hejän on n’imipäivä, hyö on m’in’ih luaittu potvik.
-
Hiäm pruasnuiččou šitä n’imipäivyä, hiän šitä omah n’imipäiväh pruasnuiččou.
-
No, no, no, no, a još šamana päivänä šyntyy, šanokamma, Joutokeimpäivänä, n’ii hiän šuau?
-
S’o rauno ei kul’aija, ei ole Jyrimpäivän aikua heilä kul’aimah, še om pieni pruasn’iekka, hiän om pruasn’iekka heposilla, no heposie ei l’iikuteta, heposet šiitä ollah šeišotah koko päivä Jyrimpäivällä, kun on heposiem pruasn’iekka.
-
A puola vot s’ent’apr’ašša, s’ent’apr’ašša, taaše ennen šanottih, jotta četirnaccatovo s’ent’apr’a, ran’še ei pijä ottua, hiän, hän on n’i šem…, četirnaccatovo on še i päivä, jotta.
-
Jotta Il’l’ampäivyä Heinäjärveššä pruasnuitih, i hiän ol’i šuuri pruasn’iekka, i hiän n’i on nastojaššoi pruasn’iekka tooše, jotta oikein juhlitah.
-
Tvaccat vos’muoi om Pohročča, no hiän on nyt Pohročča.
-
Pien’i Pohročča kaheškymmentuoin’i, tulou Pien’i Pohročča, no še ol’i kal’l’is tooše, Pien’i Pohročča nazivaal’i, a hiän on n’…, n’iinkun tätä, äitijem päivä.
|
| 1508 |
Vesyegonsk
|
Dialectal texts |
Narrative |
Kaivo kaivuačow...
(Колодец копается...)
|
-
Aivin, kruglie god’a, i kylmän hiän n’ikonža ei.
-
Nyt hiän hyppiäw narawn’e mi̬anken, kaiken aijan, možet tišču godof tällä s’il’mällä.
-
Ol’i ka, ajo kyl’vettämäh, hebozella, hebon’e viäl’d’i, hiän bruuduh i löpšäht’i iče, raččahilla, nagruo ol’i kaikilla.
|
| 1509 |
Vesyegonsk
|
Dialectal texts |
Narrative |
Mi̬as’l’enčan’ed’el’illä...
(На масленичной неделе...)
|
-
Vielä ei keer’in har’jawduo hiän šulahaz’en taloh, vierahah kyläh, missä vähä kedä i t’iedäw.
-
Ki̬alaw hiän vywht’ilöinke vierahalla rannalla.
-
Kois’s’a hiän syöl’däw kylläl’d’i, ei n’ikedä vari̬a, a šulahaz’en talošša mi̬atko ei hairaha l’iigi̬a pali̬a panna.
-
Hiän jo l’iew ti̬agiez’eh iče emän’dä talošša, a d’iedon da bi̬abon luoh hypelläh konža to nuoren mučon poijat i tyttär’et.
|
| 1510 |
Tolmachi
|
Dialectal texts |
Narrative |
tuul’imel’l’iččiä iellä kuin srojittih t’iälä mužikat...
(ветряную мельницу раньше как строили здесь мужчины...)
|
-
I ka n’iin hiän i ruado, tuul’imel’l’iččä mužikalla luad’i jauhuo.
-
Hiän ottau, aijottau joven, štob jogi ših ei virdais’, a läks’iis’ randah.
-
N’in hiän luad’i puuhizen, vedäy šin’n’e kivie.
-
A mel’l’ičän alla jiäy väl’i, hiän paččahilla šeizottau, štob vez’i hyppäis’ mel’l’ičän alla, čuas’t’i.
-
I vot hiän rubieu pyör’ittämäh šidä kol’essuo.
-
A jauhomua hiän otti iellä bol’še ei d’en’gana, a jauhona.
-
Viijel’dä vär’čil’dä hiän ottau, pгudat iellä oldih, puгdalda funtan.
-
Štobi hän’dä luad’ie kruugloiks’i, n’in molotkoilla hiän kl’eučalla pergau, pergau, možet bit’ mon’i kuuda, i luad’iu kruugloi, keššellä luad’iu loukkozen, i alah i yläh luad’iu ženže muozet kivet, podgon’iu plotno, kuin i pidäy.
-
I šidä ruadau mel’l’iččä jo n’iin šielä kymmen’en päiviä, hiän noštau hän’en i tuašen tagou, pergau molotkoilla, kuin zubila.
-
Yl’immäzeh luajit ručkazen, luajit loukkozen, kobralla panet šin’n’e ozrua, a keššellä, štobi hiän luad’iis’ šuurimua, murendelen čugunan, il’i murendelou ken mužikkan’e, i kolot’t’iu r’ebrom čugunapalua.
-
I ka, vaššakkeh panou, keššellä štirkazen panou, štobi hiän štir’azešša pyöriis’ že yl’in’e kivyt, i ka panou jyviä i rubieu pyör’ittämäh, pyör’ittämäh.
|
