| 1681 |
Tolmachi
|
Dialectal texts |
Narrative |
Lapšen vied’ih pahaččazet
(О пропаже ребенка)
|
-
Hiän ol’i tytön poiga, lapši.
-
Hiän pakkuomah toko kävel’i.
-
Hiän ol’i Kruasn’ičašta L’ihoslawl’an dorogalda.
-
Hiän meilä nogol’e stanuičči, jo ol’i hiän jo i vanha, vanhah šuat, nagol’e meilä toko yölöidä magual’i.
-
Ka hiän toko i šanel’i, šanow, i rubiew šanelomah i it’kömäh i rubiew, n’in hänelläh i tol’i strašno il’i trogat’el’no, il’i midä...
-
Mie toko äššen pidän, pikkarazet ol’ima, n’in awttima it’kie tože kuin hiän.
-
- I kuin hiän šano?
-
A midä ken, ka hiän i vaštawvuttih muamoh, ken.
-
Ka hiän i rubei šanelomah.
|
| 1682 |
Tolmachi
|
Folklore texts |
Zagovor, incantation |
Lašta kyl’vet’t’i buabo
(Баня, родильная обрадность)
|
-
I lapšie toko kuin tuwvah, on i lapšinke tullah kylyh, n’in n’ikonža ei anneta kellä on rivut piällä il’i ka že šuaduoh roženča, n’in iče n’ikonža ei kyl’vetä lašta, žentän štobi hiän ew čistoi.
-
S’iiz’imanke mänöw i šielä hiän vain omua iččiedä i t’iedäw, ei jo i kasaiččieče lapšeh, n’iin kun’i ei buabo lašta kyl’vetä da peže, hiän i istuw uglazešša, ei zavod’i i riiččiečie, vuottaw konža lapšen otetah.
-
Rubiew hiän jo l’ihaz’ie laškomah i väl’iän rubiew hiän jo i kažvamah lähtöw.
-
A muamolla lapšen n’ellä kymmen’dä päiviä ei anneta lašta peššä, i nagol’e hiän jo muijen jäl’geh pez’iečow, što hiän ei ole nagol’e čistoi, što hän’ellä nagol’e pidäw olla vain muista muwtettuna.
-
I šidä kuin jo n’ellä kymmen’dä päiviä proid’iw, jo roženča čist’iečow, jo hiän jo i l’iew muijen muon’e i hiän rubiew jo i omua lašta iče jo kylvettämäh, pežemäh, jo i kaikki l’ienöw jo hänelläh ves’ma jo i hyvä ičelläh el’iässä, i hiän jo rubiew jo raduičemah, što jo i mie muijen muozekši piäz’iin.
-
A šidä jäl’l’ičekši ottaw, imel’däw piälakkazen, tukkazet piälakkazella dai randah i šyl’göw žen, štobi häneh n’i mi ei tartuis’, štobi hiän l’ieni’is’ čistoi lapši, šel’gien’e i valgien’e, štobi häneh n’imityš šuwdeluš ei tartuis’, n’i muijen kačahuš ei tartuis’ i l’ieniis’ hiän kun taivaškivyt.
-
A šidä hiän ottaw muamon čistoin šovan da ed’ipuolella helmalla i pywhkiw i šanow: kuin tädä šobua n’iken ei nähnyn pid’iäs’s’ä, n’iin i tädä lapšutta n’iken ei nägiis’ šuwvelešša, i ole šie kaiken aijan kun...
|
| 1683 |
Tolmachi
|
Dialectal texts |
Narrative |
R’iähis’tä
(О грехах)
|
-
I rod’it’el’an šana, kuin rod’it’el’a gorewduw oman lapšen piällä, što miks’i hiän gorewtti, n’iin hänen kuin prokl’an’iw.
|
| 1684 |
Tolmachi
|
Dialectal texts |
Narrative |
Omahizet i sus’iedat
(Родственники и соседи)
|
-
- Nu, a hiän mučot, neveskat, kuin?
-
Značit naizet hiän oldih: Pet’ulla Pašakši kučuttih, a (смеется) Mišalla Ol’akši.
|
| 1685 |
Tolmachi
|
Dialectal texts |
Narrative |
Omah kyläh nähen šanon
|
-
A naiz’ie hiän kučuttih Palagakši, toin’e Natto, kolmaš ...
|
| 1686 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Mimmon’i šiä tulou
|
-
Še on kun toisen aijam potit p’iessalla käteh mäne, s’o ravno ei, hiän vain kiäntyy, ja vielä käteh näim panou tämän etuluappaseh.
|
| 1687 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Jalka parannettih
|
-
Hiän ol’i.
-
Moneššakohan koulušša, ka kolmannešša onnakko ol’i hiän.
-
Hiän kum miulan’i läs’iyty, mie vot nyt kaikki šanon vaikka Hospot’ m’iilost’ivoi, työ prost’iekkua milman’i.
-
No, hiän n’iin i lähtöy.
-
Hiän šito venymärihman n’i še uppo i vielä s’iih, no šem myö s’iitä teräväh i leikkas’ima, kun näkimä, jotta hän tul’i, hän tuli šemmon’i tapahuš, ka, še, noh.
-
No, n’iin šen kera s’iitä tätä luaitah, šielä, on, hiän on šielä n’iin äijä, jotta kevyäh šuahen, kuuši – seiččemen kuukautta hiän on šielä.
-
Hiän n’iin tätä luat’iu.
-
Myö s’iinä issumma päivän, hiän on, hiän on näissä kainalošauvoissa, a kunne še mie lähen, kun hiän ei piäše, ihan yheššä kohem päivän istuma, ja ei ollun šuuh, ei šuurušt šuuh käynyn, noh.
|
| 1688 |
Oulanga
|
Dialectal texts |
|
Šiäprimiettoja
|
-
No talv om pakkan’i n’i, s’iitä kešä tulou pouvempi i lämpimämpi, hiän oikein lämmin s’iit tulou.
-
Vihma tulou, jo, näin, päivä laškeutumah rupieu, n’iin hiän, tämän op’esaat’el’no laškeutumah ku rupieu n’iin kum pilven vejältäy n’iinkun kintahah, n’i, siit tä…
-
Näin, kala napr’im’erno n’iin hiän vaštarannalla paremmin eläy.
|
| 1689 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Unet
|
-
Ol’ga, ennen Ol’gan työntämistä näin unissan’i, jotta unen näin täššä, jotta n’iinkun Iivana on elošša i hiän auto tul’i, auto hänem piällä ajo, ta kaikki hänen vereh näin hänen Iivanan, jotta veriläkkäneh tuoit’i, mie šan ka: ”Oi, voi, voi, nyt”, mie šan: ”Ihmin’i tapettih!
-
Ul’l’ana, napr’im’er šanou, jotta: ”Još mie kenen kohtah niän unen, jotta hiän rahua äijä on, šillä ihmisellä ob’esaat’el’no pahua tulou”.
|
| 1690 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Lašta šuatih
|
-
S’iitä mie otan ta, no viimesenä huomekšena, minä päivänä mie hänen šuan, tulen ta, a muamo ol’ ei etähänä vielä s’iinä, tuattol’a, käyn, nuotalta matkuan ta käyn heijän luo, a smiet’in, jotta ei pitäis’ muamon luona viikkuo olla, jotta sahvat’t’iu, lujašta tulomah anna hiän ei hokšais’, kun on vanhuš ta kaikki, no, mie tulen, mintäh työ tänä päinä näim myöhä olija, ka n’im myöhä olima, a vähän kalua šaima, tulemma s’iitä, tätä mie tulen kot’ih, ta kuoissa šen koko päivän, em päiväššä makua, em makua kun n’iin otti šivut, jotta kun en voi, a ensimmäin’i on, en t’iijä n’imitä, no, a ičekšen’i vain tuumaičen, jotta ne še miula kyllä päivät ollah ne.
-
S’iitä mie hivukšet riičin näin, no miula hiän n’iin šano, a mie s’iitä toisie en tietän, noh, hyö s’iitä männäh.
-
”A hiän jo šai mil lienöy”.
-
A yksinähkö hiän sitä šielä kylyššä yötä on?
-
Ei še yksinäh ole hiän yötä, ei häntä yksinäh pijetty.
-
A kenen kera hiän on?
-
Koko netälin ol’i kiušautun, n’i hiän ol’i ollun kylyššä, tämä ukkorukka šano, n’i šanou miulan’i tätä luat’i, i muamo ol’i šanon šielä i yhtäläistäh, hyö konša kenki rahvaš šanou käytih, a s’iitä sanou, kun ken lienöy käynyn, s’iitä otti ta harehti, šanou ta valou hänen ta šai lapšen.
-
Šai, še kun kuinkin kävi hänen valotti n’ii i, s’iitä hiän n’i, n’i šanou kyl’in, kun lapši pyörähti i n’iin läksi.
-
A s’iitä hyö teräväh, näin hyö näyteltih, kun oli hiän kätkyöššä, ka ei hyö kovuan näytelty, hyö n’iin kun, n’iät sie hyö n’iin i šanottih, moniehat juohatetah: ”Jesl’i lašta sie varajat, jotta häntä šuuvvellah” n’iin kun šuuvvellah, no ”n’iin tätä luaji, štob siula ei n’i mi puuttuis’, pyyhi omalla tällä alušvuattiellaš, n’i šano, jotta kuin ollou tämä čiistoi n’iin i sie ole čiistoi”, s’iitä puvautuu, monieš on vielä viehkahenkin’i šemmon’i, a moniehalla on n’i šilmä paha.
-
A s’iitä kun tuaš ukot’i šemmon’i akka, n’i siinä ei etähänä akka m’i ollun, n’i hiän šanou tul’i, i hiän kylvetti kolmi kertua i n’iim män’i, proit’i, kylvetti kylyššä.
-
Kuin hiän kylvetti?
-
Eik hiän sitä šanon?
-
A šitä hiän ei šanon, jotta kuin hiän kylvetti ka, šitä še mie olen kuulekšennellun, jotta kun kylvetetäh:
”lähe šuute šuun tulešta,
haita hampahan ravošta,
kipu kielen kantomista,
ken kätehin’i kaččonou,
šillä šilmät verenä vuotakkah,
rašva t’ilkkana valukkah,
tervaš t’ilkkana t’ipukkah,
ennen koit’t’ien korkuomista,
ennen aurinkon alkautumista,
ennem päivän valkuomista”.
-
Sieklašta läpi, a hiän tuou lapšen.
|
