| 11 |
New written Veps
|
Literary texts |
Narrative |
Jelena Filina.
Hüvüz’
(Доброта)
|
-
Iče Kuz’mič ei luge ičtaze hüvänsüdäimeližen, no hüvid ristituid nägeb.
-
Ei, armaz minun, ei mugoine.
-
No hän mahtoi päzuda necišpäi, i ei kadotand ičeze hüvüt.
-
Sil aigal ei olend völ psihologoid, kaik jüged rad lanksi kazvatajiden hardjoile.
-
A rad nece, sanun senei, ei ole kebn
-
Lapsid lujas ei hazjoičend.
-
Pelageja oli opalahine, konz kelle-ni oli paha, žalleiči pästnikoid, konz heil ei tulend muga, kut hö tahtoiba, pidi ihastust kaikuččen mehen satusehe.
-
A tatad niken ei tedand-ki.
-
Ičeleze Vit’aižele lahjan ostab i Romaižen polhe ei unohta.
-
Ei üht kerdad tahtoi hän otta Romanad poigaks, no mužik ei laskend.
-
Ni üht sanad hänespäi ei olend.
-
Ei, ei, ka möst johtutab Pelageja händast.
-
Ezmäi Roman polestihe, kuti ei tedand, miše nece hänen poig oli, sanui, miše ei tahtoind pahad tehta.
-
I ei löudand kaikid tärktembad
-
Ei, tütär, ičtaze hän väriti, miše ei voind pagištoitta mužikad prihašt otta poigaks.
-
Voib olda, ei olend-ki necidä kaiked, ku Roman teziži, miše hänel om mamoi i kodi, kuna kaiken voib tulda, südänt lämbitada…
-
Kudob noskaižid völ ei sündutadud vunukale.
-
Ei lopind Pelagejas hüvüt.
-
Mugošt hüvüt döl ei kükse, vihm ei kasta, gor’a ei paina.
-
Se om, kuti leskenleht, mitte läbi tenpäluses puhkeneb, kazvab i ei lopiše henges sen ristitun, kudamb oikti sil jagase meidenke, grähkižidenke.
|
| 12 |
New written Veps
|
Literary texts |
Narrative |
Jelena Filina.
Openzi
(Проучил)
|
-
Lidnaha se völ ei rigehtind.
-
Meiden rahvahas ei voiži eläda kalata.
-
Ni sügüzel, ni tal’vel lebupäivid kalanikal ei olend.
-
Ku se ezipalas oleskeli, ka rugišt zavottihe semetada aigemba, ei kut tobjimalaz.
-
Aleksei varasti Maidnedalid ei kürziden taguiči, a kacui, mitte sä necil päiväl linneb.
-
Mecas ei marjoihe kacund, a kazvmusihe kacui.
-
Ei neižne, a vauged koivut.
-
Noriden täht pit’k te ei olend jügedan.
-
Pertiš kaiken oli puhthaz, pirgad oliba ei vaiše nimipäiväks.
-
Uf, kut Nastoi vaiše ei väritand Aleksejad, jäl’gmäižil sanoil nimiti händast.
-
Ei olend huiged hänele ristituiden-ki edes, rahvahan aigan-ki lajihe mužikan päle.
-
L’oška muga-ki ei pagižend äjan, a sid’ vuusö opalaks tegihe.
-
Mod musteni, ei zavodnu muhata vuusö.
-
Ei vaiše mužikad, no naižed-ki nevoiba L’oškale opeta ičeze akad – ei oliži paha painda hänele bokid hot’ kerdan.
-
Ka ei olnuiži L’oška ičeze maman pog, ku lendaiži kät naižen päle.
-
Pahad sanad hän ei sanu.
-
Ei L’oškaks kucub, a L’ošen’kaks.
-
Besedoiden aigan ištub i kaiken aigan kacub Aleksejaha, ei heita sil’mid hänespäi.
-
Ei, vestid ei vahvištoittud.
-
L’oška ei sanund sanad-ki, vaiše pil’kištihe.
-
Kaik-se kerdan ei voind enamba tirpta.
-
Se nikelle ei starinoičend L’oškan peitust.
-
Jo hätken ei ole necil mal L’ošad da Nastoid, ni minun velled.
-
I veneh om heilui, i jaugad hänen kül’miba, kenen L’oška vaiše ei olnu.
-
Kaiken-se ei ole minai elod.
-
Midä putub meletadas minun polhe, miše minä vuusö ei ole mužik-ki.
-
No ei ole enamba väged minai, lopihe.
-
Oh, kut Nast’a zavodi pakita, konz el’genzi, miše hänen vaiknaline mužik vuusö ei iloitele.
-
Nast’a pöl’gästusespäi kuti lamantui, ei andoind än’t-ki, konz vedehe lanksi.
-
Hän ei voi el’geta, mi tegese.
-
Ei upotamha Aleksei toi ičeze akad, a opendamha.
-
Pördihe kodihe nored, a Nast’oi vaikti om, nimidä ei sanu, kuti vet suhu om otnu.
-
siks ku pöl’gästusespäi Nast’a ei voind kävelta.
-
Oikti-ik tegi muga Aleksei vai ei, ei meile sudida.
-
No siš aigaspäi niken küläs pahad sanad Nast’alpäi ei kulend.
|
| 13 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Gapeeva, Alina.
Voinan pilazmoid
|
-
GOSPITAL’
Konz sirdänikad tuliba toižehe N-küläha (siloi Liza Zaiceva oli ani penikaižen i sikš hän ei panend muštho külän nimed), hö eläškanziba sijaližiden eläjiden pertiš.
-
Mugoižidenke čapatesidenke, miččed oliba heiden hibjoiš, ristitud ei elägoi pit’kha.
-
No man eläjiden elo ei olend kebn: aig voinan jäl’ghe mugažo ozutihe jügedaks.
-
Jelizaveta Zaiceva mäni mehele hüvän Aleksandr-prihan taga, kudamb oli Gabonovo-küläspäi (nügüd’ necidä küläd ei ole), i hö kožmuses eliba Krošnozeros.
|
| 14 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Norištol om melentartuz’ “Virantanaz”- eposaha
|
-
Kacmata sihe, miše eposale om jo ühesa vot, melentartuz’ "Virantanhaze" ei sambu.
-
Ei amu Petroskoin universitetan filologijan institutas mäni tedokonferencii aspirantoiden da magistrantoiden täht.
|
| 15 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Petroskoiš openikoil mäni vepsän kelen nedal’
|
-
Nece ei ole jüged.
-
Meletan, ku hot’ üks’ ristit opendase miččehe-ni vepsläižehe käzitöho, ka minun rad ei ole tühj, – sanui Denis.
|
| 16 |
New written Veps
|
Literary texts |
|
Anatolii Petuhov.
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Päiväine ripui völ ei muga ülähän, no il’mas lendihe äi parmoid i oli räk.
-
– Ei, – sanui Hanh’.
-
Sergei oli vaitti, hot’ hän ei voind tirpta i tahtoi vedhe.
-
– Minä sanuin, en kül’beškande, kuni veneht ei ole löutud.^ Jose ed voi tirpta?
-
– Necidä luklod ei sa mureta.
-
– Voib olda, ei tarbiž otta verast veneht.
-
Sergei eciškanzi airoid, no niid ei olend.
-
ken sinei ei anda...
-
Vit’ka völ oli vedes, kül’mi, ei sand nimidä i päzui vedespäi.
-
Hän ei sand nimidä, no lihasiden kingitest-ki ei olend.
-
"Tedan, kelasti se vanh lemboi, miše sid’ ei sa kül’ptas!
-
Hänele oli žal’, miše hänen planuitud azjad ei olend.
-
Hän kadehti Vit’kale, miše hän kacuhti tedmatomha Paitjärven mirhu, sihe mirhu, mitte völ ei avaidanus ni ühtele mehele.
-
I hot’ Vit’ka ei sand ni üht kalašt, ongitajad uskoiba, miše satuz om ezil.
-
– Tarbiž ei pidust’ randad, a keskele ujuda.
-
Ei otaškande abajoil, siloi lähtem heinikoho.
-
Sid’ ei olend süvä, pol’tošt metrad, i Vit’ka päti ujumaha sid’ vähäšt i el’gendamha, om-ik sid’ kaloid.
-
Nikus ei olend ni üht heinäšt.
-
ka nece eskai ei tundund-ki.
-
No hödhüvin: järedoid kaloid ei olend.
-
Tägä ei voi nimidä sada.
-
– küzui Hanh’, kudamb ei voind unohtada ičeze planoiš.
-
I hüvä oliži opetas nügüd’, konz ei olend nimiččid kacujid, vaiše Sergei.
-
No sid’, kus koumemetraižes süvüdespäi vedihe nämlökaz hein, hän ei tahtoind.
-
Nece ei ole jüged.
-
– Sanuin – ei ole tahtod.
-
Hanh' ei sanund nimidä.
-
Hän ei pästand sil’mid Vit’kaspäi i nägi, miše hän kadotab väged.
-
Hän nügüd’ jo ei hüppind vedespäi, a peksihe ühtel sijal.
-
Hän toukihe šestal mi väged om, no ei kadotand väged, mel’ radoi päs sel’ktas.
-
Hän el’genzi, miše ei voi pettas, tarbiž lugeda kaikutte likund edehepäi, ei ujuda värha.
-
Möhemba, konz Vit’ka otase huras bokas, hän kumardase oiktaha, miše veneh ei kumardaižihe kukirikku.
-
Hanh’ kacui tarkas veden süvüdehe, miše nägištada Vit’kad, no lainhed hoštiba, i hän nimidä ei nägend.
-
Kažin kartte hän tabazihe sebranikas, tembaiži kädes i möst sirdihe peraha, sikš ku üliči bokas ristitud ei sa sada vedespäi.
-
Vaiše metr oli, a habi ei upotand mindai.
-
A Vit’ka ei voind tüništuda:
– Ujun minä, kacun edehepäi.
-
– Ku ei ole vezi-ižandoid, ka nece tozi om.
-
Habi meid kaikid ei upotand.
|
| 17 |
New written Veps
|
Literary texts |
|
Anatolii Petuhov.
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Ved’ ei amu, vaiše kaks’ nedalid tagaze, kaik oli muga čomin.
-
A nügüd’ eskai Sergei ei ole hänenke.
-
Nece oli kuti mugoine "mönd", ka, ka mönd, sikš ku Sergei ei lähtend külähä Hanhenke, jäi randha varastamha, kuni löutas turuine.
-
Hän ei tedand, miše Vit’ka muga teravas ujub veden al.
-
Ei, nece ei kožu.
-
Uk siloi sanui, miše sigä niken ei ujund, miše vezi sigä om šoidukaz: üks’ šoid om läm’, toine vilu.
-
Vaiše Hanh’ ei uskond, miše Vit’kad pästtas kodišpäi.
-
Ka ei, Vit’ka ei lähte.
-
– Ka ei.
-
Hän meile starinoiči, miše hän iče-ki ezmäižen kerdan habi ei uptand.
-
Hän tahtoi kulištada, kut sudiškatas Tol’kan tatad, no nügüd’, konz hän planui mända Paitjärvele, hän tezi, miše sudale ei voi jäda.
-
Paremba mugošt aigad ei voi löuta.
-
– Ka voib, ^ – sanui Hanh’ ozutaden, miše hänele om üks’kaik, lähteba hö vai ei.
-
Sigä vezi om sel’ged, ei kut Sitiš...
-
Vit’ka i Sergei tuliba ottes kaik kerdale nelläks časuks, konz Hanh’ ei olend völ vaumiž.
-
Vit’kan soba oli ani čoma, nägui, miše ei ole kalliž, no hüvin tehtud, vihand, erazvuiččiden karmanoidenke i koukuižidenke.
-
I Vit’kan sapkad, hot’ ei olgoi uded, no ladukahad, ani beretaine-ki päs oli, miše päd päiväine ei räkitaiži...
-
Hän astui tagana, kacui puihe, linduihe i oli mugoine tundmuz, miše hän ei ole necen gruppan ühtnik, a muite, kuti polespäi tulnu prihaine.
-
Sid’ jo Hanh’ ei voind tirpta.
-
Tedr ei ole pihl’lind, nece om jo satuz.
-
No Hanh’ ambui völ kaks’ kerdad i ei putund.
-
Asttes hö nägištiba völ kaks’ tedrpoigveht, no Hanh’ enambad ei ambund.
|
| 18 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Anatolii Petuhov .
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Miše ei olend necidä tühjut, hänele tuli mel’ tehta uz’ taug, mččen kuvan hän nägi kerdan vanhas Pioner-kulehteses.
-
– Ka ved’, – Sergei ei tedand, midä sanuda.
-
Hän ei rigehtind.
-
Sidä enambad, Sergejal oli mugoine tundmuz, miše Hanh’ ei tahtoind-ki rigehtida.
-
No lapsed ei seižutanus.
-
– Miše stöklas ei olend higod.
-
Hanh’ ei ehtind nägištada oružjad, homaiči vaiše kaks’ kingitint sormen sanktušt, miččid Vit’ka vedi surel vägel.
-
No nece ei olend muga heredas, kut starinoiči hänele Sergei.
-
Notkedas staricas Hanh’ nikonz ei ujund.
-
Muga hotkas i muga loukas hän völ nikonz ei ujund.
-
No Pahomovad ei olend ei tagana, ei ezil.
-
Vit’kan tagarai oli muga edahan, miše ei voind uskta-ki, miše sinna voiži ujuda mugomas lühüdas aigas.
-
– Ei midä toivoda-ki.
-
Hanhele ei olend mel’he necidä kulištada.
-
Hän tuskas meleti, miše völ ku tagaze niken ei voiži ozutada, miše ihastui neche.
-
Nügüd’ vaiše Sergei ei kidastand.
-
Hänel oli taht jäda üksnäze, no hän el’genzi – nügüd’ se jonoštab, miše hän ei voind vägestada.
-
Pahomov necil kerdal ei voind sada äjan, vaiše kaks’ säunast.
-
Hanh’ ozuti, miše hänele ei olend azjad, kuverz’ kalad om sadud, i tuli Vit’kannoks.
-
No hän ei tedand, kut pidab čuklahtada, i vezi sid’-žo putui turuižehe.
-
Sid’-žo hän tembaiži maskan modospäi, rügiškanzi i ei homaičend, kut turuine vil’skahti vedhe.
-
– Tošt turušt minai ei ole.
-
Sid’ ei ole süvä.
-
– "Ei ole süvä"...
-
Tozi sanuda, nügüd’ niken ei nagrand, varaižiba nagrda.
|
| 19 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Hän ei pagižend ni kenenke, kaik verduti händast.
-
Necen aigan hänen henges enamba kaiked eli taht pageta küläspäi, kus kaik verduti händast, kus ei olend sebranikoid.
-
No Hanh’ ei rigehtoitand haškuid.
-
Minei ei täudu kaht-ki!
-
– A mi sid’ ei ole tozi?
-
No azj ei ole vaiše siš.
-
– No mikš ei suditud?
-
Kaiken, mi voi, mö tegim, no Aks’onovad ei sand paremboita.
-
– Jose ei ole midä?
-
Ku Prokatov ei johtutaiži Vit’kad, Hanh’ voiži jatkata paginad.
-
No Hanh’ ei tahtoind kulda.
|
| 20 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
No heil ei olend harjenemišt pagišta vepsäks.
-
No nece ei telustand hänele pagišta ičemoi kelel ani čomin.
-
Nägui, miše tuldes kodihe hän kut-se ani magedašti saneli ičeze laps’aigan kelen sanoid, pidi niid kelel, kuti ei tahtoind pästta-ki niid suspäi.
-
– Ei, muga ei voi olda!
-
Vepsläižid enambad ei ole.
-
– Ka ei olend nimidä.
-
Nece rad ei ole kebn, tob holid i jügedusid.
-
Konz sanutihe valdkundas 1930.- voziden lopus, miše ei pida süveta lujas äjan peniden rahvahiden problemoihe da opeta niiden kel’t školiš, ka nene heredad da hotkad rigol läksiba heitmaha kel’t kaiktänapäi, eskai poltta openduzkirjoid-ki.
-
A eläbzoitta kel’t ei ole kebn azj.
-
Uskon, miše enambad mugošt ei linne.
-
Openzimoi hüvin, hot’ oli-ki jüged rahan täht, ved’ minei mamoi ei voind abutada, kolhozas dengoid ei olend, harvoin siloi makstihe niid.
-
A minai mel’he sid’-žo tuli meletuz, kuspäi otan kengäd, ved’ oli jo möhä sügüz’, vilu irdal, a minai ei olend lämid kengid.
-
Hän vei mindai laukha i osti kengäd, hot’ minun penikaižhe jaugaižehe ei olend kebn löuta niid.
-
Opendai tezi, miše minä navedin kundelta muzikad, a dengoid biletoile ei olend.
-
I muga oleskeli ei üht kerdad.
-
Sid’ toižel päiväl zvonib minei: "Veraine, nimidä ei tule.
-
Naprin kirjutada eglai, sanoid päs ei täudu.
-
Enamban kaiked ei täudu adjektivoid.
-
Om lujas žal’, miše hän vähän kirjuti vepsäks, i händast nügüd’ ei ole jo meidenke.
-
A minun henges eläb palab taht – pidähtada kel’t meiden rahvahan keskes, pördutada rahvahale kaks’keližut, mitte ei telusta elos, a vaiše avaidab uzid teid, abutab kaita kelid.
|
