| 11 |
New written Veps
|
Literary texts |
Narrative |
Jelena Filina.
Hüvüz’
(Доброта)
|
-
Naku hän om kaikid hüväsüdäimeližemb ristit, keda tedan.
-
No hän mahtoi päzuda necišpäi, i ei kadotand ičeze hüvüt.
-
Tähasäi hän jägase ičeze hüvüdel ristituidenke.
-
Hän hüvin tezi, kut om eläda mamata da tatata.
-
A hän kaikuččele napri abutada.
-
Kaik meletiba, miččes suguspäi hän om, miše kuti kägijäti lapsid.
-
Hän erigoiti händast kaikiš lapsišpäi.
-
Urokoid hänenke ühtes tegi, oli rindal, konz hän sai pasportan, opendusele-ki surehe lidnaha kerazi.
-
Ei üht kerdad tahtoi hän otta Romanad poigaks, no mužik ei laskend.
-
Tuli hän mamad rižamaha edel ku zavotta rata.
-
Pühäpäivan mäni hän puišton kal’t i polesti neidišt, kudambaha tartuiba humalaižed prihad.
-
Konz Vit’ašt ottihe leikatuzerištoho, hän kaik prostindad pakiči mamal.
-
Hän žal’l’oiči mamad, sanui, miše rikojad löutihe.
-
Hän sid’-žo tundišti rikojad.
-
Hänele pidi, kut hän sanui, antta ičeleze vastuz ühtehe kuzundaha.
-
Hän väriti kaikid ičeze elo-ozas.
-
Tuleb muga, miše hödhüvin jagoihe hän ičeze hüvüdel.
-
Ei, tütär, ičtaze hän väriti, miše ei voind pagištoitta mužikad prihašt otta poigaks.
-
Oti hän neičukašt tütreks, kazvati händast, huvä ristit hänespäi tegihe.
|
| 12 |
New written Veps
|
Literary texts |
Narrative |
Jelena Filina.
Openzi
(Проучил)
|
-
I eskai kündusespäi hän zavodi ičeze starinan.
-
Oli hän häväsüdäimeline, melekaz mez’.
-
Hän meil oli agronoman sijas.
-
Kactes säha hän tezi, konz särg möukunke linneb.
-
vaiše vaiknaline hän oli.
-
Pahad sanad hän ei sanu.
-
Muhu modos hän mužikad kodiš vasttab, sel’gha ristib, konz kalaha mužik mäneb.
-
Oh, kut laji hän mužikad.
-
Kut hän kačni venehen i Nast’ad lükäiži venehespäi.
-
Hän ei voi el’geta, mi tegese.
|
| 13 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Gapeeva, Alina.
Voinan pilazmoid
|
-
Hän kazvoi ühtes norembiden sizaridenke (kahtenvoččen Polinanke da vagahaižen Nel’anke) – hö kaik rižoiba maman da tatan armastust.
-
GOSPITAL’
Konz sirdänikad tuliba toižehe N-küläha (siloi Liza Zaiceva oli ani penikaižen i sikš hän ei panend muštho külän nimed), hö eläškanziba sijaližiden eläjiden pertiš.
-
– Mamale pidi kantta ičelaze kolnuzid saldatoid palatoišpäi: hän oli rohktemb da vägekahamb mi toižed nored läžujankacujad.
-
Hän ühtni Petroskoin päzutandaha.
-
Voinan aigan hän oli tankmehen, – jatksi ičeze starinad Jelizaveta Afanasjevna.
-
Vägestusen päiväl hän tegihe parahimaks častuškoiden konkursas i pauklahjaks sai rusktan pol’šan, – muštli hän ihastusiš.
-
Hän päzui opendamhas Sortavalan matehnikumha.
-
Jo voden 1942 tal’vkus hän sai tedotusen mehen surmas.
-
Anop’ paksus starinoiči norele Liza-milläle siš, kut siloi, vodel 1942, hän koume päiväd karktas voiki ičeze armast mužikad.
-
Nügüd’ hän eläb üksnäze.
-
Jelizaveta Afanasjevna Zaicevan kodiarhivas, kut edel-ki, kaitas heimolaižiden fotokuvid da pakuštunu surmtedotuz, miččes vernuzil kirjamil om kirjutadud: "...oli riktud vointoras, konz hän kaiči Socialistišt Kodimad...".
|
| 14 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Sergejeva Tatjana .
Korged kacujan arv – parahim pauklahj
|
-
Hän oleskeli mijal äjak-se kerdad.
-
Mö äjan pagižim, hän ihastui meiden mastariden radoihe, poimdud käzipaikoihe.
-
Jäl’gmäižel ozutelusen radon päiväl hän tuli mijale lahjanke – nece oli "Venäman rahvahiden prazniksädod" -kirj.
|
| 15 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Norištol om melentartuz’ “Virantanaz”- eposaha
|
-
Ičeze dokladas hän starinoiči eposan akpoližiš hengiš i ozuti, kut niiš ühtenzoitasoiš fol’kloriž-mifologižed komponentad da avtoran mel’kuviteluz.
-
Hän ičeze polespäi starinoiči "Kodima"-lehteses da "Oma Media" -portalas.
|
| 16 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Petroskoiš openikoil mäni vepsän kelen nedal’
|
-
Denis om sündunu Šokšus, laps’aigaspäi hän mahtab kuvata tohespäi, tehta puspäi radkaluid, muzikaližid vändimid da bobaižid.
|
| 17 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Irina Sotnikova.
80 vot Surele Vägestusele
|
-
Viktor kird’utab runoid, i sid’ hän lugi runon partizaniide polhe.
|
| 18 |
New written Veps
|
Literary texts |
|
Anatolii Petuhov.
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Hän mäni vedhe, kuni püžuiba sapkad, i nägišti, miše vezi tozi om sel’ged.
-
Hän pästi vedhe käden – ani läm’ om.
-
Hänele nece tuli mel’he, i hän tariči:
– Ujum-ik?
-
Sergei oli vaitti, hot’ hän ei voind tirpta i tahtoi vedhe.
-
To kivi, – heikahti hän Sergejan päle.
-
Hän ei sand nimidä, no lihasiden kingitest-ki ei olend.
-
Hän kadehti Vit’kale, miše hän kacuhti tedmatomha Paitjärven mirhu, sihe mirhu, mitte völ ei avaidanus ni ühtele mehele.
-
Hän kacui kividen alle i taga, kacui kaikuččehe haudaižehe, kus voiži olda haugid vai ahvenid.
-
Hän ani liči käden kividen alle.
-
No Vit’kan mod oli muhaidajan da laskvan, hän sanui necen meletamata niiš vanhoiš azjoiš.
-
Hän lujas tahtoi opetas ujumaha veden al.
-
Siloi hän oliži rohktemb.
-
No sid’, kus koumemetraižes süvüdespäi vedihe nämlökaz hein, hän ei tahtoind.
-
Nügüd' hän meleti, miše uk, kudambad hän vastsi muloi kezal järvel, nagroi hänen päle.
-
– heikahti hän.
-
Voi meletada, miše hän muite uradib, no hänen likundad oliba mugoižed heredad.
-
Hän touki venehen Vit’kannoks, mi väged oli.
-
Hän ei pästand sil’mid Vit’kaspäi i nägi, miše hän kadotab väged.
-
Oli mugoine tundmuz, miše hän kadoti orientacijan.
-
Hän nügüd’ jo ei hüppind vedespäi, a peksihe ühtel sijal.
-
Hän toukihe šestal mi väged om, no ei kadotand väged, mel’ radoi päs sel’ktas.
-
Hän el’genzi, miše ei voi pettas, tarbiž lugeda kaikutte likund edehepäi, ei ujuda värha.
-
Möhemba, konz Vit’ka otase huras bokas, hän kumardase oiktaha, miše veneh ei kumardaižihe kukirikku.
-
Hanh’ kacui tarkas veden süvüdehe, miše nägištada Vit’kad, no lainhed hoštiba, i hän nimidä ei nägend.
-
Kažin kartte hän tabazihe sebranikas, tembaiži kädes i möst sirdihe peraha, sikš ku üliči bokas ristitud ei sa sada vedespäi.
-
I sid’ hän tundišti nenid likahtusid, konz siloi vedi Tol’kan vedespäi, kuti ken-se vedi Vit’kan süvüdehe.
-
Hän kolkoti hambhil viluspäi vai pöl’gästusespäi.
|
| 19 |
New written Veps
|
Literary texts |
|
Anatolii Petuhov.
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Toižen kerdan hän pläskaidaiži händast sel’gha, i kaik.
-
Hän tahtoi pördutada ičeleze parahiman ujujan arvon!
-
Hän ei tedand, miše Vit’ka muga teravas ujub veden al.
-
Ved’ hän nägi niid ezmäižen kerdan.
-
Hän zavodi sekoida, mi mugoine voiži tehta Vit’kale.
-
No hän nägeb kaiken veden al!
-
Hän zavodib upota, a minä vedän händast veneheze.
-
Hän nägi jo, kut Vit’ka zavodib kucta abuhu, kut hän, Hanh’, tuleb hänennoks venehel i rižatoman sab vedespäi.
-
No hän om möi, ka necen azjan tagut voiži otta händast.
-
Hän staricale-ki kävub vaiše, konz tat pästab.
-
Hän meile starinoiči, miše hän iče-ki ezmäižen kerdan habi ei uptand.
-
A ku Paitovas hän čuklahtaiži!
-
Longin edes hän Sitiš kogonaižen časun püdab.
-
Hän čududelihe neche Hanhen ičtazepidändaha.
-
– Kacu, Paitovan polhe algat pagiškoi, – sanui hän kovas.
-
Hän tahtoi kulištada, kut sudiškatas Tol’kan tatad, no nügüd’, konz hän planui mända Paitjärvele, hän tezi, miše sudale ei voi jäda.
-
Tuli Sergei:
– Ka kut, mänem-ik pühäpäivän?^ – küzui hän.
-
– Minä pakičimoi ödumaha, – sanui hän.
-
Hän kuti kacui ičeze murenuded sapkad ümbri.
-
Hän pani šauguižehe vähäšt kartohkoid, pärpäčun leibäd, sid’ toi sarajalpäi ičeze uden taugun i kümne mujutadud nolt.
-
Hän kingiti jäntken, mitte vihelzi, kuti gitaran strun.
-
No hänen hardjod oma levedad, i hän tagazepäi nahodi mužikaha.
-
Hän, vanhas paidas, kengata, pautnasine šauguine sel’gäs, nahodi miččehe-se niššataha, kudamb kuspäi-se otihe necen aigan.
-
Hän astui tagana, kacui puihe, linduihe i oli mugoine tundmuz, miše hän ei ole necen gruppan ühtnik, a muite, kuti polespäi tulnu prihaine.
-
Hän paksus kacub penikaižehe kompasaha, mičcen andoi hänele Vit’ka.
-
Hän holdub siš, voib-ik veda kaikid Paitjärvele, kus oli vaiše kerdan.
-
Hän pani nolen tauguhu i zavodi kingitada jäntked.
|
| 20 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Anatolii Petuhov .
Sit' - sarnaline jogi
(Сить - таинственная река)
|
-
Miše ei olend necidä tühjut, hänele tuli mel’ tehta uz’ taug, mččen kuvan hän nägi kerdan vanhas Pioner-kulehteses.
-
Necen kulehtesen hän nägi kerdan Sergejan kodiš.
-
– Vit’ka Pahomov lähteb möst Notkedale staricale, – heikahti hän kündusespäi.
-
– Ka hän ved’ zavodib püdamaha oružjal!
-
– Olgha, kävugam, – soglasihe hän.
-
– Ka hän midä-ni starinoičeškandeb matkan aigan.
-
Hän ei rigehtind.
-
Henges hän meleti, miše lapsed nägištaba heid i varastaba.
-
Hän muite-ki varaiži šol’l’oid – varaiži kadoda niihe, no nügüd’ hän unohti neciš.
-
Ku hän tahtoib, miše ezmäižen ujujan sija oliži hänen, hänele pidab sabutada Vit’kad!
-
Muga hotkas i muga loukas hän völ nikonz ei ujund.
-
Kacmata šol’l’ihe, miččed oliba vacan al, sidoihe jaugoiš ümbri, hän ujui völ metrad kaks’kümne.
-
Hän kacauzihe meletaden, miše Vit’ka om tagana.
-
Miše tüništuda, hän vähäižen ujui staricas i pördihe randale.
-
Hän tuskas meleti, miše völ ku tagaze niken ei voiži ozutada, miše ihastui neche.
-
Hänel oli taht jäda üksnäze, no hän el’genzi – nügüd’ se jonoštab, miše hän ei voind vägestada.
-
– Anda lastoid ujumaha, – pakiči hän.
-
No hän ei tedand, kut pidab čuklahtada, i vezi sid’-žo putui turuižehe.
-
Sid’-žo hän tembaiži maskan modospäi, rügiškanzi i ei homaičend, kut turuine vil’skahti vedhe.
-
– sanui hän.
-
Hän päzui randale, sobihe i küzui Sergejal:
– Mikš ištud?
-
Hän čokaiži käded kormanoihe i kucmata kuna-ni, läksi külännoks.
|
