| 191 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Mirun homendez
(Утро мира )
|
-
Nece ei ole sana, ei ole mramor, se om eläb, päl om gimnast’ork, kangaz om verdunu päiväižespäi da vihmoišpäi, se om pölüs voinmatkoišpäi, sen rindal oma čapatesiden znamad, se om kaikid čomemb i armhemb…^ Nece om meiden Vägestuz!
-
Mamad voiba udes varaiduseta lastitada ičeze lapsid – enamba ei ole surmid.
-
Änikoičeba änikod, pugesoiš jüväd, pöudod tegeškanzihe vihandoikš, niid ei pekskoi enamba tankad.
-
Mö olem kaičenuded ei vaiše meiden Kodimad, mö olem kaičenuded rahvahiden kul’turad…
|
| 192 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
“Kuna neglaine, sinna i nitiine”
|
-
A tatan mamal ei olend maidod.
-
Tatoi kirjuti sormel päčil, konz se völ ei olend kuivnu, voden – 1961.
-
Lava da lagi ei olnugoi mujutadud.
-
Ei olend ni üht lebupäiväd.
-
Hö eskai päiväks ei erigoitnus toine toižespäi, kaiken radoiba ühtes.
-
Mö em olnugoi ištnus sömäha ehtal, kuni tatoi ei tulend radolpäi.
-
Heil oli jüged elo, no hö oliba nored i ei nähnugoi necidä jügedust.
-
Valentina sanub: "Konz minun poigale sanutihe, miše kaik nene pertid meiden dedoi sauvoi iče da völ mugoižes lühüdas aigas, ka hän ei voind uskta.
-
Enččed ristitud, kudambil ei olend nimidä, a vaiše kirvez, käded, nor’ heng da sur’ himo, – hö voiba kaiken.
-
Völ lapsid opetihe lopmaha miččen taht radon – ei sa jätta radod tehmata.
-
Poig sündui, no ei eländ – koli.
-
OZAN PEITUSED
Küzundaha, om-ik ozakahan kanzan miččid-se peitusid, Valentina sanub muga: "Tatoi da mamoi sanuba, miše konz ristitud eläba toine toiženke, hö ei voigoi olda ühteiččed, ved’ hö oma erazvuiččiš kanzoišpäi.
-
No ei pida ličtas toine toižen hengehe, südäimehe.
-
Ozutesikš, minun tatoi nikonz ei jond.
-
Mamoi ei navedind necidä.
-
Konz hän oli vactunu Gal’aha, hän sanui, miše ei voi tirpta necidä hajud pertiš i miše oliži hüvä, ku tat taciži necidä azjad.
-
Ei pidand sanuda nimidä – hän kaiken el’genzi.
-
Tatoi taci – i nikonz enamba ei pipkutand".
|
| 193 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Aleksejeva Maria .
Hän openzi mindai pagižmaha vepsäks
|
-
I kense voi meletada: "A min täht hänele vepsän kel’, se-žo ei ole popul’arine?"
-
Meil oli penid petusid, miččid niken ei voind teta.
-
Hot’ tedan, miše vastust jo nikonz ei linne.
|
| 194 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Aktivistad popul’arizoitaba vepsläšt kul’turad Petroskoiš
|
-
– Ei kaikutte Petroskoin eläi tedab, ked oma vepsläižed.
-
Hän-ki starinoiči siš, kut Alevtinan läheližed da sebranikad ei voigoi sada valdmehilpäi medalid, miččen vepsläižele runoilijale oli pättud antta ani hänen surmpäivän.
|
| 195 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Kalages mäniba tradicionaližed suks’voibištelendad A. Lisicinan muštho
|
-
Ühtes meidenke hihtäba suksil meiden lapsed-ki, hot’ hö ei ühtnegoi voibištelendoihe, kut mö mužikanke, – sanub Ales’a Sotnikova.
|
| 196 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Muzejan projekt toi sured satused
|
-
Tahtoižim ezitada ozutelusel enamba-ki fotoid, no varaidam, miše erasiden muzejiden zaloihe ei mülü muga äi banneroid fotoidenke, ved’ möhemba nece ozuteluz lähteb matkaha Karjaladme, – sanui üks’ projektan tegijoišpäi, muzejan radnik Jekaterina Logvinenko.
-
Ozutelusen avaidusel pauklahjoitihe nened "V nature!"^-konkursan vägestajad, kudambad ei voinugoi tulda aigemba.
|
| 197 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Nece sarn murahaižes i hämähoukus oli ani mugoine melekaz, ei kuti sarn, a mitte-se melevuden karččine starin.
-
Murahaine žalihe hämähoukule, miše paimned södes mecas longid äi leibmuruid i tošt lomud jätaba, sen jäl’ghe om jüged mecadme murahaižile sirttas, a necidä ei sand tehta.
-
A hämähouk oli paimniden polel:
– A kutak heile söda, ved’ heil ei ole mecas stolad.
-
Murahaine sanui:
– Lähtkam Jumalannoks, hän sanub, ken om oiged, a ken ei ole.
-
Jumal meleti vähäšt i sanui:
– Nece azj ei maksand sidä, miše taivhaze libuda.
-
A mända žalimahas ei kenele-se, a korktembale sudjale, kudamb taivhas om – nece om ani jäl’gmäine azj!
-
niid ei sand nimitada oiktal nimel, a pidi kävutoitta peitnimid vai muga sanutud tabu-sanoid.
-
Dedoinke ei olend kebn pagišta, hän oli lujas melev i kaiken aigan tahtoi tedištada, midä minä iče meletin neciš vai siš azjas.
-
hän ei voind olda radota, muga jäi-ki minun muštho: kädes oli kirvez vai veič, vai völ mitte-ni toine radkalu, ozutesikš, mitte-ni kuvaine villakoiden täht.
-
Hän kaiken el’genzi, no pähä ei jänd minai, kut hän pagiži.
-
Ozutesikš, kerdan kulen, kut hän starinoiči midä-se Natoi-ristimamale i sanui:
– Kacu, Gal’a-sused läksi mehele, da hondoin eläba, karv ei sättund.
-
A minä sid’-žo küzuin:
– Babam, mi om: "karv ei sättund"?
-
– Nu, vunukaižem, konz heiden tabad oma ani erazvuiččed, ristitud ei voigoi el’geta toine tošt, ei voigoi kožudas.
-
Ei, tarbiž pagižlijan olda, no pidab, miše kaik oliži ičeze sijal da aigal.
-
– Veraine, se nikonz ei koske sindai.
-
I hot’ minei om vaiše kuz’ vot, el’gendan, miše baboi mikš-se ei voi otta südäimehe minun mamad.
-
Minei nece ei ole mel’he.
-
Minä tedan, miše hän-ki armastab mindai ei vähembad, ei voi olda nähmata mindai hot’ pol’päiväd.
-
Hö ei nähnugoi mindai i ei tednugoi, miše minä tulin hijale.
-
Kukoid necen kerdan ei olend irdal, kanoid mugažo.
-
Ukses ripui vauged kangaz, miše kodihe ei tuliži säskid.
-
Sikš hö ei nähnugoi-ki mindai.
-
Hän völ ei el’genda, miše Polina ei ole hänen mamaze.
-
Hän ei mušta Lenašt.
-
Ka Polina ei ole-ki hond.
-
– Mamoi, ala käregzoita Jumalad, ei ole Veraine armotoi!
-
Voib-ik muga olda, miše Polina-mamoi ei ole minun?
-
A hö kuti ei homaičenugoi-ki meid.
-
Hö ei tonugoi meile nimiččid jügedusid.
-
Vaiše meiden küläs ei voinugoi el’geta heiden tundmatont čudosišt elod.
-
No midä voib sanuda tulijas elos, ku se völ ei tulend?!
-
Tedan, hö rižaškanziba, miše meiden külän eläjile ei pidand heiden endustusid.
-
Minai ei olend vägid varastada, konz tuleb tatoi kodihe.
-
Ved’ neciš ei olend nikonz paginad.
-
No niken ei mahtand muga čomin pagišta venäks, kut minun Polina-mamoi.
-
Eskai tat-ki ei mahtand, hot’ hän, kut minä meletin, mahtoi tehta kaik azjad.
-
Ved’ sinei kaiken aigan sanum – ei sa necidä tehta!
-
Ei sa tulda kaivonnoks.
-
Ka čiganoid-se ei ole.
|
| 198 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Ned ei olgoi kaiken vaiše kebnad, minun elo-ki ei olend kebn.
-
Vepsän kelel ei ole muga äjan kirjutadud.
|
| 199 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье )
|
-
Nece ei ole kebn azj, sikš ku tarbiž kuti udes läbi eläda nene aigad, pordod, lühüdad minutad, miččed udes käskeba südänt ühtneda sihe eloho i niihe tegoihe.
-
Taht ozutada, midä oli meil, vepsläižil, tuli muštho i ei pästand mindai valdale, se vedi mindai kacuhtamha necidä elod ühten külän da kanzan ozutesel.
-
tuliba muštho külän armhad eläjad, no ei olend tahtod kaikid kucta heiden ičeze nimil.
-
Erasid tegoid da azjoid, kut novellan olijoid-ki todesišti elos ei olend-ki, minä iče olen heid tehnu da pannu novellaha,
|
| 200 |
New written Veps
|
Dialectal texts, Literary texts |
|
Jelena Filina.
Lekar’ sures kirjamespäi
(Доктор с большой буквы)
|
-
Kuz’mič ei navedind jagadas ičeze problemoil.
-
Minä el’genzin, miše nece abuti hänele ei otta pahad pähä.
-
Hän nimidä ei sanund lapsile, iče läksi lidnan poliklinikaha.
-
Minä sanun toden vastha, ved' minun edes ei ole neižne: " Ka täudui jo 84 vot, lekar’".
-
Teile om 84 vot, a ei 18.
-
Eskai receptad ei kirjutand.
-
abuti kaikuččele ristitule, ei kacund heiden arvnimihe.
-
Lekarin vahvas sanaspäi nikonz ei otstupind.
-
Nor’ lekar’ el’genzi, miše iče hän ei voind sündutada, pidab tehta leikatuz, soiti rajonan läžundkodihe.
-
A norel enamba ei ole väged kidastada, vižaidab, činktab, kuti kužuine.
-
Kämnil kut lopotaškab da kut kidastaškandeb kaikehe kurkuhu: "Nece ken sid’ minuta ei voi sündutada?"
-
Radoi hän lujas hätken ičeze sijal, kuni hänele ei täudnu 90 vot.
-
Kus-se ved’ radaba mugoižed lekarid hüvän südäimenke.^ I ei eckoi hö surid dengoid, hö abutaba läžujile kucmusen mödhe anttes heile ičeze hengen lämäd da hüvüt.
-
I kaikuččen päivän hö paneba päle vauktoid halatoid i mäneba kaičemha ei vaiše meiden hibjid, no hengid-ki lekarin muštoks – Lekarin sures kirjamespäi.
|
