211 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Jumala on miän Tuatto
(Послание ап. Павла к Евреям. 12:1-13)
|
-
2Kaččokka vain Iisussah, miän ušon alkuhpanijah ta šen täyvellisekši luatijah.^ Tulijan ilon tähen Hiän ei välittän häpieštä, kun kešti rissillä muokat, ta nyt Hiän istuu Jumalan valtaistumen oikiella puolella.
-
5Työ oletta unohtan tämän Pyhien Kirjutukšien šanan, mi opaštau teitä kuin tuatto omie poikieh: – Poikani, elä vähekšy Hospotin kuritušta, elä anna mieleš pahottuo, konša Hiän opaštau šilma.
-
6Niätšen ketä Hospoti armaštau, šitä Hiän kurittau, Hiän lyöy jokahista, kenet pojakšeh ottau.
-
7Keštäkkyä, kun Jumala kurittau teitä: Hiän pitäy teitä omina poikinah.
-
10Miän tuatot kuritettih meitä vain lyhyttä aikua varoin ta niin kuin heistä näytti hyvältä.^ Ka Jumalan kurituš on meilä tovellisekši hyövykši: še šuau miät pyhiksi, niin kuin Hiän on pyhä.
|
212 |
New written Tver
|
Journalistic texts |
|
Aleksandr Bulkin.
Mielet Luadogah näh
|
-
Miula varoin hiän on miun edähizin ezivanhembazin edähine kodimua.
-
Hiän on karielan rahvahan kätyt.
|
213 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Šuurie ušonmiehie ta -naisie
(Послание ап. Павла к Евреям. 11:1-40)
|
-
Jumala otti vaštah Avelin lahjat, ta näin Aveli šai tovissukšen šiitä, jotta hiän kelpuau Jumalalla.^ Ušon kautti Aveli pakajau meilä vieläi kuoltuo.
-
5 Ušon vuokši otettih Jenoh pois muan piältä kuolomua näkömättä.^ "Häntä enämpi ei ollun, šentäh kun Jumala otti hänet luokšeh".^ Niätšen jo ennein hänen pois ottamista häneštä tovissettih, jotta hiän oli elän Jumalan mielen mukasešti.
-
6A ilmain uškuo kenkänä ei ole Jumalan mielen mukani.^ Šen, ken aštuu Jumalan eteh, on ušottava, jotta Jumala on olomašša ta jotta Hiän makšau palkan niillä, ket ečitäh Häntä.
-
7 Uško šai Noijan tottelomah Jumalua, konša hiän šai tiijon šiitä, mi ei vielä näkyn.^ Hiän rakenti šuuren laivan, ta šiinä hänen koko pereh pelaštu.^ Hänen uško suuti [koko] epäuškosen muailman ta anto hänellä ičelläh uškojilla kuulujan perinnön, šen, jotta Jumala hyväkšy hänet.
-
8Uško šai Aprahamin tottelomah Jumalan kuččuo ta lähtömäh šiih muah, min Jumala oli luvannun hänellä perintömuakši.^ Hiän läksi matkah, vaikka ei tietän, kunne oli mänöššä.
-
9Šentäh kun Aprahami uško, hiän ašettu elämäh hänellä luvattuh muah niin kuin vierahah muah ta eli šielä šatroissa.^ Šamoin elettih Issakka ta Juakko, kumpasilla niise oli luvattu še mua.
-
11 Ušon voimalla Aprahamin naini Sarra šai lapšen, vaikka oli lapšetoin ta vaikka lapšenšuajakši oli jo liijan vanha.^ Hiän kun tuumaičči, jotta Jumala, lupaukšen antaja, on luotettava.
-
16Ka eipähän, hyö vuotettih parempua, taivahaista kotimuata.^ Šentäh Jumala ei häpie šitä, jotta Häntä kučutah heijän Jumalakši.^ Onhan Hiän heitä varoin jo varuštan valmehen linnanki.
-
17 Jumala tahto nähä, tottelouko Aprahami Häntä, ta šentäh käški Aprahamin tuuvva uhriksi poikah Issakan.^ Uško šai Aprahamin tottelomah, ta niin hiän oli valmis uhruamah ainuon pojan, vaikka oli jo šuanun lupaukšet jälkiläisistä.
-
19Aprahami tuumaičči, jotta Jumala voit noššattua kuollehenki.^ Šentäh hiän šaiki pojan jälelläh, kuollehista noušomisen einušmerkkinä.
-
20Šentäh kun Issakka uško, niin tulija aika mieleššä hiän plahoslovi omat pojat Juakon ta Isavan.
-
21Šentäh kun Juakko uško, niin hiän kuoloman iellä plahoslovi Joosefin molommat pojat ta moliutu šauvah nojaten.
-
22Šentäh kun Joosefi uško, niin hiän kuoloman läheteššä pakasi šiitä, jotta Israelin kanša lähtöy myöhemmin Jegiptistä.^ Hiän šano, mitä hänen luilla pitäy šilloin ruatua.
-
24Faraonin tytär otti Moissein pojakšeh.^ No šentäh kun Moissei uško, niin hiän ruavahakši tultuo ei tahton, jotta häntä kučuttais faraonin tyttären pojakši.
-
26Hiän niät piti Hristossan tähen tulijua huikieta šuurempana pohasvuona kuin koko Jegiptin uartehie, šentäh kun näki tulijan palkinnon.
-
27Ušon vuokši Moissei läksi Jegiptistä faraonin vihua varajamatta.^ Hiän niin kuin ois nähnyn Näkymättömän, ta šentäh pisy lujana.
-
28Šentäh kun hiän uško, hiän ennein Israelin rahvahan Jegiptistä lähtyö pani alkuh Äijänpäivän vieton.^ Hiän käški heijän voitua verellä ovipielet, jotta anheli, kumpani tuli tappamah jegiptiläisien perehien enšimmäiset lapšet, ei koškis israelilaisien lapših.
-
31 Šentäh kun huoranaini Raava uško, hiän otti hyvinä vierahina vaštah israelilaiset tiijuštelijat (ta neuvo heitä pakenomah linnašta toista tietä).^ Näin hiän pelaštu kuolomašta yheššä tottelomattomien kera.
|
214 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Käykyä uškojakunnan sluušpoissa
(Послание ап. Павла к Евреям. 10:19-39)
|
-
19 Vellet, myö voimma nyt varajamatta männä kaikistapyhimpäh, šentäh kun Iisussa Hristossa uhrasi oman Veren.^ Näin Hiän avasi meilä uuvven, elämäh viejän tien, 20kumpani mänöy saviessan, Hänen Runkon, kautti.
-
21Hiän on miän šuuri Ylipappi, Hänen hoitoh on annettu Jumalan koko talo.
-
36Tiän pitäy keštyä, jotta voisija täyttyä Jumalan tahon ta niin šaisija omakšena šen, min Hiän lupasi.
-
38 eikä Hiän viivyttele.^ Ken ruatau Miun tahon mukah ta uškou Miuh, še šuau elyä.^ A ken luopuu ušošta, še ei ole Miula mieleh.
|
215 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Vanhan Šopimukšen uhrit ta Hristossan uhri
(Послание ап. Павла к Евреям. 10:1-18)
|
-
3Kuitenki vuosi vuuvven peräštä uhrit muissutetah ihmisillä hiän riähistä.
-
9No šiitä Hiän lisäsi: "Kačo, Mie tulen täyttämäh Šiun tahtuo, Jumala".
-
Näin Hiän kumuou nuo käšyt, jotta ašettua niijen tilalla Jumalan tahto.
-
13 Šielä Hiän vuottau, kuni Hänen viholliset kuatah Hänen jalkojen alla.
-
14Hiän kun yhellä ainuolla uhrilla luati ikusešti täyvellisekši ne, ketä puhissetah riähistä.
-
Enšin näin:
16 – Mie luajin hiän kera, šanou Hospoti, tulovina aikoina tämmösen šopimukšen: Mie ašetan miun omat sakonat heijän šytämeh, kirjutan ne heijän šiämeh.
|
216 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Hristossan uhri hävittäy riähät
(Послание ап. Павла к Евреям. 9:23-28)
|
-
24Hristossa ei männyn ihmiskäsin luajittuh pyhäkotih, mi on vain tovellisen pyhäkojin kuva, kun mäni iče taivahah.^ Šielä Hiän on nyt Jumalan ieššä miän Puolistajana.
-
Hiän kuitenki tuli täh muailmah vain kerran, nyt aikojen lopušša, jotta hävittyä riähkä uhruamalla Iččeh.
-
28 Šamoin Hristossa on kerran uhrattu, jotta Hiän ottais pois kaikkien riähät.^ Ta Hiän tulou vielä kerran, ka ei enämpi riähän tähen, vain pelaštuakšeh ne, ket Häntä vuotetah.
|
217 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Uuvven Šopimukšen uhri
(Послание ап. Павла к Евреям. 9:11-22)
|
-
11 Hristossa, kaiken tulijan hyvän Ylipappi, on jo tullun.^ Hiän aštu šuuremman ta paremman pyhäkojin kautti.^ Šitä pyhäkotie ei ole luajittu ihmiskäsin ta še ei kuulu täh muailmah.
-
12Hiän ei tuonun uhrina pukkien eikä häkkien vertä, vain Hiän anto uhriksi oman Veren.^ Näin Hiän kerralla ruato oman ruavon loppuh šuate, mäni kaikistapyhimpäh ta šai meilä ilmasenikusen pelaššukšen.
-
17Perintöhän voijah jakua vašta šilloin, konša šen antaja kuolou.^ Konša hiän eläy, šitä ei voi jakua.
-
19Šitä Šopimušta luatiessa Moissei luki enšin rahvahalla Sakonan käšyt.^ Šiitä hiän otti häkkien ta pukkien vertä, ševotti veren veteh, ta ruškiella villalla ta iisopinvaršilla vihmutti Sakonan kirjan ta koko kanšan.
-
20Šamalla hiän šano: "Tämä veri lujittau šen Šopimukšen, min mukah Jumala on käšken tiän elyä".
-
21Šamalla keinoin hiän vihmutti vertä pyhäkojin ta kaikkien sluušpašša piettävien vehkehien piällä.
|
218 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Sluušpa Vanhan Šopimukšen aikah
(Послание ап. Павла к Евреям. 9:1-10)
|
-
7No a toiseh ošah mänöy vain ylipappi, ta vain kerran vuuvvešša.^ Šilloin hänellä pitäy olla keralla vertä; hiän tuou šitä šovittuakšeh omat riähät ta ne rahvahan riähät, kumpasie hyö oli luajittu tietämättä.
|
219 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Uuuvven Šopimukšen Ylipappi
(Послание ап. Павла к Евреям. 8:1-13)
|
-
2Hiän ruatau ylipapin ruatuo taivahan pyhäköššä, tovellisešša pyhäkojissa, kumpasen nošti Iče Hospoti, ei ihmini.
-
4Kun Hiän ois muan piällä, niin Hiän ei ois ni pappi, šentäh kun tiälä ollah jo ne papit, ket tuuvvah Sakonan mukaset uhrilahjat.
-
5Heijän papinruato on kuitenki vain kuva ta kuvahaini taivahaisešta papinruavošta.^ Šanohan Jumala Moisseilla, konša hiän alotteli pyhäkön luatimista: "Pie huoli šiitä, jotta luajit kaiken šen kuvan mukah, min šait nähä vuaralla".
-
6Ka miän Ylipappi, Iisussa, šai äijyäki tärkiemmän ruavon, mitä nuo toiset papit.^ Še ruato on yhtä tärkie, kuin on še Šopimuš, kumpasen Puolistaja Hiän on.^ Še Šopimuš on šuurempi kuin enšimmäini, šentäh kun šen pohjana ollah šuuremmat lupaukšet.
-
8No Jumala moitti omua rahvašta.^ Hiän šano: – Kaččokkua!^ Aika tulou, šanou Hospoti, konša Mie luajin Uuvven Šopimukšen Israelin kanšan ta Juutan kanšan kera.
-
9Še ei ole šemmoni Šopimuš, mimmosen Mie luajin hiän tuattojen kera, konša otin heitä kiäštä ta šuatoin hiät pois Jegiptin muašta.^ Hyö ei pisytty Miun Šopimukšešša, ta šentäh Mie niise en välittän heistä, šanou Hospoti.
-
10 Uuši Šopimuš, kumpasen Mie luajin Israelin kanšan kera näijen päivien jälkeh, šanou Hospoti, on tämmöni: Mie panen Miun omat sakonat hiän mielih, kirjutan ne hiän šytämih.^ Mie olen hiän Jumala, ta hyö ollah Miun rahvaš.
-
12 Mie prostin hiän pahat ruavot enkä enämpi konšana muissa hiän riähkie ta viäryä elošta.
-
13 Kun Jumala näin pakasi Uuvvešta Šopimukšešta, Hiän näytti šillä, jotta enšimmäini Šopimuš oli vanhennun.^ Ta še, mi on vanhennun ta aikah elän, ruttoh häviey.
|
220 |
New written karelian
|
Biblical texts |
|
Melhisedekin moini uuši Pappi
(Послание ап. Павла к Евреям. 7:15-28)
|
-
16Hiän ei perin papin ruatuo tuattoloiltah, niin kuin käšköy Sakona, vain šai šen häviemättömän elämän voimašta.
-
21Leevin heimon miehistä tuli pappija ilmain pošiutumista.^ No täštä toisešta, Iisussašta, tuli Pappi šentäh, kun Jumala pošiutumalla lujitti Hänen pappina olomisen.^ Hänellä kun oli šanottu: – Hospoti pošiutu eikä muuta mieltäh.^ Hiän šano: Šie olet Pappi ilmasen ijän, šemmoni kuin oli Melhisedekki.
-
25 Šentäh Hiän voit nyt ta aina pelaštua niitä, ket Hänen kautti tullah Jumalan luokši.^ Hiän eläy ikusešti, jotta vois molie heijän puolešta.
-
26 Juuri tämmöni Ylipappi meilä pitäyki olla.^ Hiän on pyhä, vijatoin ta puhaš.^ Hänet erotettih riähkähisistä ta noššettih taivahie korkiemmalla.
-
27Hänen ei tarviče uhrata niin kuin muijen ylipappien joka päivä enšin omien riähkien ta šiitä rahvahan riähkien vuokši.^ Hiän anto yhen uhrin, konša anto uhriksi Iččeh, ta še uhri riittäy kaikiksi ajoiksi.
|