| 21 |
New written Veps
|
Literary texts |
|
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Ka ei lühüd-ki, sikš ku kaikuččen kezan i školpästusil minä oleskelin kodiš, i mö nägimoiš Aleksejanke.
-
Meiden keskes oli se sidond, mitte oleskeleb, konz kahten ristitun keskes sündub ei vaiše hüvä kosketuz, a mi-se enamba, ku kosketuz.
-
Ved’ ei olend televidenijad.
-
Ka radiod-ki ei olend kaikuččes pertiš, a mö tezim, miččid tancuid oli, ned sirdlihe meidennoks, ani korbkülähä.
-
Mö kävelim hänenke külän irdpolel, miše ei putta susedoiden sil’mihe.
-
Minä vähäižen pöl’gästimoi, sikš ku meil nimiččid kožmusid hänenke ei olend völ tehtud.
-
No päazj ei ole neciš.
-
Ku sanuda tozi, ka minä tezin, külänikad saneliba, miše Aleksejan vanhembad ei tahtoinugoi, miše hän otaiži mindai mehele.
-
No Aleksei nikonz neciš ei pagižend, ka paginoid-ki meheluses meil ei olend.
-
Meiden kanzas ei olend mužikoid, kaik tehlim naižvägil,
-
Aleksei kaiči mindai, sikš ei pagižend nimiš mugoižes, mi toiži minei holid.
-
Ei ole siš sinun hol’t, kus minä radaškanden.
-
Nece ei olend edahan Baikalaspäi, mö sinna-ki ajelimoiš i nägištim necen tetaban järven.
-
Oldes sigä mö völ enamba el’gendaškanzim, midä znamoičeb ristitun täht kodikel’.^ Kodikel’ i kodima om se-žo üks’, niid ei voi erigoitta toine toižespäi.
-
Aleksei jatksi:
– No ku sinä muga sanud, a Veraine vaitti om, ka tedan, aig völ ei tulend.
-
No hän ei seižutanus, hotkil haškuil läksi kodihe.
-
Minä čududelimoi, kut hän, mugoine ei korged kazvol, laihaine naine libuteli nenid heinhangoid kegon päle, pandes kegod!
-
Erašti poudsä ei tulend hätken, ka tulleid-ki ei olend.
-
En mušta jo, abuti vai ei,
-
Minai ei olend väged eskai mända sijalesai.
-
Hö miš-se pagižiba kesknezoi – minun sizared i Aleksei, no minai ei olend väged eskai kulda-ki.
-
Ned ei olnugoi bohatad, no konz oled nor’ i čoma,
-
nece siloi ei to nimiččid holid.
-
– Ei!^ Ed el’gendand oikti!
-
Ved’ siloi ei olend mobil’nikoid.
-
Sizared ei sanunugoi minei nimiš.
-
Varastin kirjeižid Aleksejalpäi, no niid jo kun aigan ei olend.
-
Minä meletin, miše hän varastab mindai, sikš jo ei kirjuta-ki.
-
Varaiduz ei lähtend lophusai.
-
Ei se mokiče sindai?
-
Mikš hän ei sanund minei?
-
Mikš sizared ei kirjutanugoi?
-
Minei ei tarbiž nikeda.
-
Tedan, meiden armastusen mär vai vägi ei olend ühtejitte Aleksejanke.
-
Nece mušt meiden armastuses külänikoil ei unohtanus völ mugoižes pit’käs-ki aigas.
-
Konz hän vähäšt möhästeli, ka Kaija saneli: "Midä-se ei nägu tämbei sinun oluhad!"
-
Kirjutadas akale, se ei ole oikti."
-
Konz tulin kodihe, minun sizared i mamoi ei pagižnugoi minunke neciš.
-
Mamoi kaiken aigan paštoi parahimid pirgoid, sizared ei andnugoi tehta minei nimiččid kodiradoid, kuti minä läžui olen.
-
Necen hän sanui minun aigan, ei peitnus minuspäi, ka minei eskai süväs muštho mäniba nene puhegen sanad.
-
Nikonz völ niken ei sanund minun aigan puhegid.
-
Nece minun täht ei olend vaiše fol’klor, se oli eläb istorii,
-
ei olend mitte-se sarn vai pajo.
-
En teda, abuti-k nece minei Sima-tädin noiduz’ vai ei.
-
Aleksejad ei ole jo amu täl mal, hän sirdihe taivhaze, voib olda, sigä-ki kundleb, mitte sä minun lidnas om…
-
Ka, erašti oliba minun-ki elos mel’dündad, no nece ei olend armastuz.
-
Minai om tütär, kudamb ei voind sünduda mužikata.
|
| 22 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Hän oli vaiše vižkümnevozne, ei olend vanh.
-
Hän rambiči, jaugan kaiken kibišti, hänen südäin ei olend terveh.
-
Mugoižen südäimenke ei sand olda vedel soutes.
-
Hän sanui, miše lähteb öks, no mäni jo kaks’, a händast ei olend.
-
Niken ei voind sanuda, midä om tehnus.
-
Venehes ei olend vet.
-
Vaiše melad ei olend.
-
Ei voind nikut pagišta, kuti lamanaks tegihe.
-
No nece ei telustand heile olda ühtes kaiken joudajan aigan, hot’ praznikoil, hot’ muupäivil.
-
Ei oliži pidanu meid pästta sinna vai avaita grobud.
-
– Tatad ei ole, ei ole, ei ole!^ – iškihe minun pähä.
-
i mamad, kudamb sindai sünduti, ei ole.
-
Tedad, miše meil ei ole dengoid.
-
Hüvä om, miše sikš aigaks minä pagižin venäks muga, ka ei sand tundištada-ki, miše minä en ole venälaine.
-
Sid’ oli lapsid, kenel oliba vanhembad; mugoižiš kanzoiš oli äi lapsid, a vanhembad oliba lujas gol’l’ad i ei voinugoi heid sötta, i lapsed täs eliba.
-
Toižil lapsil ei olend nikeda.^ Vanhembad koliba.
-
Minai nikonz ei olend mugošt čomad platjod.
-
No mindai mokiči se, miše pigai linneb vilu, parohodad ei kävuškakoi,
-
Sikš ku minai ei olend sebranikoid, ka niken ei homaičend-ki necidä.
-
– Ei kükstud, iče läksin.
-
I hö kuti ei olnugoi vastkarin.
-
Minä meletin, miše sinei ei tarbiž sigä muga äi jügedad radod tehta, da völ söttas da jottas sigä, a sinä muga laihtuid!
-
Toižel homendesel mamoi holduškanzi siš, miše om jo školan aig, a minai ei ole, miš mända školha.
-
No nece hot’ ei olend kodima, no oli tutab sija.
-
Školas-ki ei olend kebn elo.
-
A minä abutin sigä, mil voin: pühkin lavad, toskelin vet nenile, ked ei voinugoi kävelta, vein kirjeižid sinna-tänna, ved’ siloi ei olend mobil’nikoid.
-
A hän oli muga väl’dünu, ka ei voind heraštuda.
-
Voib olda, ku rindal ei olnuiži Polina-mamoid, a ken-se toine olnuiži, ei mugoine, ka minä enamban kingitanuižin neche homaičust, oližin küzunu enamban Ulli-baboid mamas.
-
I baboi ei tahtoind mindai mokita.
-
Hän el’genzi, miše nimidä ei voi vajehtada, minun mamoi om hüvä, i baboi-ki tüništui.
-
A nügüd’ Šal-tahos minä tedištin necen minun laps’aigan ozoitesen vastusen, sikš ku se ei olend minei sel’ged lophusai.
-
Kodiš minei ei sanutud neciš, da völ minä iče en maltand küzuda-ki.
|
| 23 |
New written Veps
|
Literary texts |
Lyric work |
P’otr Vasiljev.
Pohjoižen händikahanke i koiranke (Ken minä olen...)
|
-
Astum mecha mö vaiknašti koiranke möst,
Koiran sil’miš om händikhan taht,
Pästa ei minunnoks se lähemba tošt,
Minun saubatud sel’g verhan täht.
|
| 24 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Lugekam “Kalevalad”!
|
-
Konkurs om tarbhaine: školprogrammas ei ole jagetud äi aigad eposale, openikad ei tekoi "Kalevalad" hüvin.
|
| 25 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
“Konz olin lapsen, voin ei pöl’gästoitand”
|
-
Oli sur’ taht kävuda školha, no Tamara ei ehtind: zavodihe voin.
-
Konz hebo tuli meidennoks, mam ei olend olnu kodiš, a ilma häneta meid ei ottud.
-
Sišpäi nägui, kut meiden saldatad tagetes poltiba raikoman da min-se völb– miše suomalaižed ei saižigoi sidä.
-
Aigvoččed lujas varaižiba, miše suomalaižed löudaba meid: iknoiden uudimed kaiken aigan oli saubatud, meile ei sand lähtta irdale.
-
Evakuacijan aigan küläspäi läksiba ei kaik – külähä völ oli jänu rahvast.
-
Ezmäi pertiš ei viritadud lämoid, a uksed pidetihe saubatud.
-
Suomalaine naine toi händast ičeze kodihe – ei edahan sil mehelpäi, kenen hebotanhal radoi tat (hän oli plenas).
-
Hänele usktihe, sikš niken ei meletand, miše nece mez’ voi peitta ičezenno partizanoid.
|
| 26 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Zinaida Strogalščikova.
Maria Ivanovna Mulložen vepsläine heng
|
-
Vajehnik oli paindud vodel 1972, i äjad vepsläižed ei tednugoi nimidä sen polhe.
-
Hänen professionaline elo ei olend kebn.
-
Maria Ivanovnan muštlotesiden mödhe, hö ei tekoi, miše hantin rahvaz om heiden heimolaine – hö vaiše čududelihe sihe, miše hantin kelen erased sanad koskuba suomalaižihe sanoihe.
-
Läz sil-žo aigal Mehiläižed taciba kodimad: Leningradan da Leningradan agjan valdmehed sanuiba, miše suomalaižile ei sa eläda sigä.
-
Sikš hö pätiba ei otta enamba uzid abiturientoid "suomen kel’ da literatur" -specializacijale.
|
| 27 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Mirus om äi melentartušt!
|
-
Galina Ivanovna Lokkina (norudes – Petrakova) om sündunu Värasjärves – Vologdan agjan Vitegran rajonan vepsläižes küläs, mittušt nügüd’ jo ei ole.
-
Kaiktä kävelim sigou, guleim, ei tariž olend varaita nikeda".
-
Vaiše seičemeks vodeks Galina Ivanovna ajoi kodikülähä, konz hänen mam ei olend voinu eläda pertiš üksnäze.
-
Ku en ajaškandend, ka ei pit’kha hän eläiž.
-
A Petroskoihe händast ei todud.
-
Ked küläs hargneba eläda, ei mahtkoi eläda lidnas".
-
Tošt sizart da vellid ei ole jo hengiš.
-
Norele sugupol’vele Galina Ivanovna nevob: "Konz elädas kanzas, ei tariž vaiše erazvuiččid kodiradoid tehta.
-
Ei tariž vaiše kodiš ištta.
|
| 28 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Karjalan valdkund
(Республика Карелия)
|
-
Tal'v om lumekaz, rainiž, tobjimalaz ei ole kovid pakaižid.
|
| 29 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Valentina Pivnenko
(Валентина Пивненко)
|
-
Koli frontan čapatesišpäi, ei nägend tütärt.
-
Vodel 1993 Pivnenko tahtoi, miše oli tehtud Gaidaran reformoid, no sanui, miše ei sa unohtada golliden eläjiden polhe.
-
Ühtes toižidenke tugezi Aleksandr Ruckovad, sikš ku hän om Boris Jel'cinan opponent, no jäl'ghe redukun voden 1993 azjtegoid Pivnenko enamba ei tugedand Ruckovad.
|
| 30 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Hö nikut ei pagižnugoi vepsäks,
-
No konz hän homaiči, miše minä mahtan jo ei vaiše el’geta, no pagišta-ki venäks, ka pagižeškanzi enamba venäks.
-
Tatad kodiš ei olend, hän oli jo radol.
-
Mamoi nikut ei voind el’geta.
-
Ei, raukaine, tari ičemoi kelel pagišta, maman kelel!
-
Nece ei znamoičend, miše minä tozi-ki olen raukaine.
-
Meile, lapsile, ei olend kel’tud sigä olda, vaiše sanutihe, miše pidab išttas seinidennoks lavale i ištta vaikti.
-
Hö ei pagižnugoi i ei el’gendanugoi vepsäks.
-
Pämehed ei voigoi meid el’geta.
-
Ka kulin kut-se, erasiš kanzoiš-ki vanhembad pagižiba lapsidenke vaiše venäks, sikš ku varaižiba, miše edeližes elos lapsed ei voiškakoi sada nimidä hüväd venäkeleta.
-
Oli meil lapsid, ked ei pagižnugoi venäks, konz tuliba školha.
-
Eraz prihaine, hubin pagižijoišpäi venäks da völ mugoine pirpitušk, ei mahtand ištta ühtel sijal tünäs i kundelta, konz hänel küzutihe, keda hänen kodiš om kodiživatoišpäi, ka hän vähäižen meletahti i muga boikas sanui venäks: "deduška i babuška – domašnije životnije".
-
No nece ei telustand necile prihaižele möhemba opeta äi verhid kelid i tehtas opendajaks i eskai školan pämeheks!
-
Mašinoid siloi ei olend, miše meid voiži ajatada sinna kaikuččen päivän.
-
Internatas ei olend ani nimittušt sömsijad-ki siloi.
-
Meiden Laht-küläs ei olend joged vai järved.
-
Ei sö nimidä, kacu, mitte laih om.
-
Nece oli minun tahton vasthapäi, minä kuti rižoin, miše necišpäi ei tule nimidä hüväd.
-
Hän ei olend mugoine mez’, ken ozutab taban pehmdut.
-
Minun tat tezi neciš, no ei sanund minei nimidä.
-
Hö ei el’gendanugoi, miš mö pagižim, se oli peitos.
-
Niken ei näritand mindai, sidä vastkarin – tahtoiba ištta ühtel partal, pagišta minunke.
-
I nece, voib olda, kingiti minuhu homaičust, no nece ei olend hond azj.
-
A naku kodiš baboinke i Liza-tädinke ei olend kožmust.
-
sikš kaiken aigan varaižin katkaita niškan lanktes, sikš ku ei nägund nimidä.
-
Niken ei küzelend nikonz, tahtoin-ik minä söda, a minä varaižin küzuda i ištuin näl’gäs.
-
i küzui, mikš hän ei mänend kodihe.
-
Nece ei tulend babale mel’he:
– Mikš Veraine muga pagižeb miččel-se sitkelel,
-
Hänen pert’ ei olend mugoine sur’, kut Anisja-baban, no oli ani kodikaz, vauvaz, vessel.
-
Hän eli üksnäze, nikonz eskai ei sönd minuta,
-
mänin jo venoho žarhu, konz ei pidand varaita haikart.
-
Minä en tedand, ken oli hänen tataze, nikonz ei pagištud minun aigan neciš.
-
Tat ei voind eläda neciš kanzas i pageni heišpäi.
-
Sigä-ki mindai niken ei voind seižutada.
-
Sanutihe, miše vepsläižil oli ičeze recept, tehtihe pakušt i mustad olut, mittušt "nikus mirus ei olend".
-
No nügüd’ ei ole se aig avaita recept.^ Kenele se tarbiž, ka löutud kaik om jo.
-
Kirjutadud vepsän kelen ozutesiden kirjoihe i paindud ei üht kerdad.
-
Konz keittihe olut, meile oli kel’tud šläbäita pertidme, miše ei telustada tatale.
-
A meile, norile neičukaižile, ei olend kel’tud jo olda tancuil.
-
Ulli-baboi om vanhaine jo, ei voi, no Tal’oi-tädi ei hondombid pašta.
-
– Ei, Veraine.
-
Tatoi meil oli kovatabaine, meile pähä-ki ei voind tulda muga tehta hänen aigan.
-
Meid ei noustatadud.^ Jättihe muga necil sijal.
-
miše tatoi jo el’genzi, miše meid ei tarbiž enambad opeta, miše mö olem sanuded jo opendusen i nikonz muga em tehkoi.
-
Hän el’genzi, miš om azj, ei magadand, varasti homendest, miše nevoda meile mända aitaižehe.
-
Sur’ kanz, ei olend aigad meletada-ki, miše kel-se min-se kibištab.
-
Sen pitte kazvoid, eskai kengäd-ki ei mülügoi.
-
Polina-mamoi ei mahtand olda mugoižen lujas laskvan.
-
Ei ole nikeda minun elos, ken oliži lähemba minei, ku minun sizared da minun tütär.
-
Nece völ ei olend armastuz, nece oli kuti armastusen augotiž, no kaiken-se...
-
No necen aigan ei olend völ nimidä mugošt ani tärktad.
|
