| 321 |
New written karelian
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 14. Jälgimäzeh matkah
|
-
Kerran hiän keräi pravlenčat.
-
Tois’piänä hiän F’odor Romanovanke luajittih grobun i pandih ristivellen uudeh i jälgimäzeh huoneheh.
-
Hiän ohkahti kaikešta šiämeštä i rubei itkömäh iänellä.
-
Hiän yhtäläzeh šano: "Ka i kaikki ...", a kyynelet niin i piristih šilmistä.
-
Kaikkie hyviä oli šanottu Iivan¦-¦velleh näh, vielä šano, što zvonittih Tolmačušta raijonašta i raijispolkomašta, što heilä himotti tulla kätkömäh Iivan Aleksejevičua, da ei šua ruadoloista piäššä, što hyö tietäh i muissetah min verran hiän autto raijonalla, gosudarstvalla, armiilla i što, deskat’, hyö yheššä Oudi¦-¦čikonke gor’uijah: midä Iivan¦-¦velli ennen aigua uidi tuoh ilmah.
-
Oudi vain otti kädeh obrazazen pokoiniekan ryndähildä, ei kerrin noštua ihon luoh, štobi mučkata obraza Marii¦-¦zastupnici, da viät hänen muanitettih i hiän unohtuoči: kuin¦ollou kyllin langei kaivetuolla kalmašta mualla, obrazane langei kiäštä.
-
Hiän kumarduači rahvahalla: "Tulgua kaikin, ristikanžat murginalla, muisteletta miun Iivanua".
-
Brihane ummisti šilmät, lämmin tuulut kučutti ihuo, i hiän rubei nagramah.
|
| 322 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 13. Liibulazet
|
-
Käveli hiän Val’anke yhteh klassah.
-
Nyt hiän vaihteli kuda¦-¦midä jallačista da vuatteista, i konža myöhäšty stancalla pojiezdah, nin Jel’ašša i magai.
-
Mar’u vaštah kyžy, midä hiän mahtau ruadua.
-
Hiän oli šuoriečen šelgieh vanhazeh kos’t’umah, polvet staniloilla okuratno štoupaidu.
|
| 323 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 12. Таn’а i toizet
|
-
Kuoli hiän.
-
Laulan mie virryttä,
Ožutallan iänyttä,
Ei¦go hiän kuulis’
Ei¦go miun luoh tulis’.
-
Kolmen päivän jälgeh, kun Tan’alla ožutettih pohoronkan L’on’ašta, hiän tuli klubah.
-
Vielä myöhemmä paistih, što hiän matrossuna ajelou vojennoilla parahodalla Volgua myöt’.
-
Enämbi Таn’а kyläh ei tullun, i ni¦ken ei tiijä missä hiän on i on¦go elošša.
|
| 324 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 11. Frantikka
|
-
Pet’ah hiän šiduoči Zaluazinan MTS-ašša.
-
Hiän kučaldi Vas’an, šai šalkušta piiruan, ando Vas’alla.
-
Konža myö lähemmä Tolmaččuh päin, šie koiras’t’a pijällä kodvane i anna palaziin piiruada, hiän šiunke i lähtöy, miuh vielä eu kerrin äijäldi priviknie.
-
– Niät, hiän on pikkarane – vähä šyömistä pidäy.
-
Frantikka ših rukah šiduoči Vas’ah, što kunne ni lähtöy izändä, šinne i hiän jällesti hyppiäy: i školah šuattau, i školašta Vas’ua vuottau.
-
Täh kerdah hiän issutti Frantikan lodkah, nuorazen lodkašta šido iččiellä vyöh i rubei čurauttamah koirua.
-
Hiän kubeloitaldi villoida vačan alla i kuotteli nännizet, i vašta šilloin kekši, što Frantikka on tyttöne.
-
Enžisti hiän katteli vanhalla fufaikalla heidä, štobi kodilazet ei kuuluššettais’ vingundua.
-
Upottannan näh hiän i duumaija varai.
-
Enämbi ei šuan keštiä näidä tuhmie duumie brihazella i hiän rohkuači...
-
Jel’alla täyvyttih šilmät kyynelillä, hiän myöštiäči pertih.
-
Konža hiän vai loppiečennou?
|
| 325 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 10. Vuottuas’s’a
|
-
Hiän noužovakši kežäkši tahto palkuačie Stuanuh paimeniih.
-
Midä oli käškietty – niin akat i luaijittih: hiän šilmät (šilmin¦terät) ukon kämmeniin jällesti to kulmih nouššah, to alimmazih luomiloih peitytäh.
-
Lähtiessä hiän kuda midä šano F’oklalla i opašti gadaija i vorožie.
-
Šielä šormella ana hiän pidelöy šieglua, vain nožniččua ei pie ličata.
|
| 326 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 9. Sobran’ja
|
-
Miula vielä l’uboi ruado käzissä pyzyy, i naizet ei pahuoliečeta, – hiän lipni šogiella šilmällä.
|
| 327 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 8. Frontua vaš
|
-
Hiän ajerodroma oli Zaluazinan luona.
-
Hiän i šano, što bombittih ferman i kon’ušn’an.
-
Hiän kočahti, luottuači ikkunah, štobi hypätä kyläh – kuččuo vanhembie, da kuulušti, kun avatah verejän lukkuo.
-
Hiän oli storožana fermašša.
-
Hiän i rubei milma haukkumah: " Šie, tätä", – šanou, – "ušto yöllä fonarinke kävelit pihalla, ka tuleh i tränškäi".
|
| 328 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 7. Kyndäjät
|
-
Vas’a heidä ruoššalla plaijutti, pravda, omua tovarissua Johorkua naroš ožuali, štobi ei obiedie, a haukku enämmän čem Komua: а kun Van’a kekšiy, što hiän Johorkua žualivoičou.
|
| 329 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 6. Hebozie vaš
|
-
Vas’alla oli mieleh, što brigadira hänenke kun vanhemmanke pagizou i hiän vatkai piällä, deskat’, soglasnoi.
-
Ei vain šiän tuačči hiän oli hyvällä mielellä, a vielä žentän, što kaikki ymbäryš oli tuttava, rodnoi, oma: ka ielläeglistäh täštä pellošta hiän vedi klieverie, eglein täštä roščašta toi vajuan vakkazen koivugribua, žentän što hiän on omašša rannašša, omalla rahvahalla eu vieraš.
-
Vet’ ei zr’a brigadira Iivan¦-¦velli hädäydy häneh i nyt kopittau hiän žen¦muozella ruavolla, što jesli ei aja aigalleh hebozet kyläh, nin kaiken brigadan ruavot šeizauvutah: tämpiänä Van’a ei lähe kyndämäh jiännyttä palas’t’a kežanduo keški¦pellošša, а vet’ ajelomah Van’an hebozie dolžen hiän, Vas’a, männä; Ogru¦-¦čikon Dun’a ei lähe vedämäh pelvaš¦kuul’ahie guomnoh; hänen immolla ei lie millä ajua Kolašnikovah leivänke salduatoilla varoin.
-
Ei kerrin hiän doidie lepikköh šua viigonan luona, kun kuulušti: mis’¦ollou edähänä moničči bamahutettih.
-
Proidi minuuttalline, i ylemmä lepin ladvoida hiän dogadi kakši ei äijäldi šuurda zel’onas’t’a samal’ottua ruškieloinke zv’ozdinke.
-
Enžistäh hiän äijäzeldi pölläšty, šidä kekši, što kočahettih linnut, i daže ihaštu, što märräššä pimieššä lepiköššä ei vain yksin hiän ole elävä.
-
Toko täštä kummašta hiän leččieči: ohjin rauvoilla hiero kibuz’ua paikkua.
-
Himotti hänellä nuorikkane hebohut – Маn’kаnе Johorkan neičči opaštua, štobi vuottais’ hiän Vas’ua verejän luona, da vielä že uidi toizinke hebozinke viigonan peräh.
-
A hiän miula: kunne šie mänet, ruavot lizettih, a ruadajua vähembi lieni.
-
Lapši ei kerrin hebozie ajua, a hiän jo työndäy kyndämäh.
|
| 330 |
New written Tver
|
Literary texts |
Novella |
Balakirev Nikolai.
STUANOVOINE. 5. Kyläläzin ruavot voinan aigah
|
-
Ei duaroin iče šana "ruado", kumbane tuli hormin kieleštä – "rabota", ennen šanuoči "työ", nyt miän rannašša hiän jäi vain šanašša "ilda¦työt" – "ilda¦ruavot".
-
Oli yksiin kolhozan preda Iivan Iivanovič kommunistana, da i žen enžimmäzenä voina¦vuodena läššä talven frontalla otettih, tuli hiän kyläh jo voinan jälgeh, ordenoida da medaliloida täyvet ryndähät.
-
Kun hiän lieni načal’nikkana nin i šuoriečomah rubei linnalazin rukah, daže huuliloida kruasimah rubei.
-
– Mintän šie šenin buabuoda¦š šanot, vet’ eu hiän šogie?
-
– Elä jo buabuo viäritä, hiän vanha on.
-
Anni oijendi kuuklan:
– Ka šiun Gal’a, hiän ei palan, vain vuattiet paletih.
-
Hiän vet’ bolničašša oli.
-
Že ruanitu kuukla lieni hänellä armahembi ennistä muččuo, a Anna Petrovnua hiän vielä enämmäldi rubei šuaččemah i staraičči häneh pohodie.
-
Hiän – ikkunah.
|
