| 31 |
New written Veps
|
Dialectal texts, Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
No nece ei jätand siloi minus mittušt-se šorpakast vai veresišt jäl’ged.
-
Mamale pidi mända jo radole, sikš ku lapsid oli koume, i tatan rahoid meile kaikile ei täudund.
-
Se ei olend mujutadud, ka nimittušt mujud-se külälaukas ei olend siloi.
-
Nece oli jüged rad – pidi pesta lava sihesai, miše lavale ei jäiži ni üht čurušt.
-
Peskat muga, miše ni üht čurušt ei olend laval.
-
Da völ sanugat spasib, miše nügüd’ keza om, karzin om joudai, i nece vezi ei putund kartohkoiden päle!
-
Kolhozas dengoid ei olend.
-
I sid’-ki, konz tuli väzunu tatoi radolpäi, meil ei olend nimittušt ehtlongid.
-
Mikš neičukaižed ei magakoi?
-
Mamoi ei sanund hänele neciš openduses.
-
Muštan, niken meišpäi ei tahtoind panda lämhä samvarad.
-
Käded redustoitihe, ei voind niid pesta čomin eskai muilanke, künziden al oli must pird.
-
Ku sanuda tozi, ka ei olend-ki mugoine jo hond.
-
Erasil ei olend lehmäd i ei olend necidä podholodnijad-ki.
-
Hot’ meiden sömižiden valičend ei olend bohat, no oli mugoižid, miččid minä en unohtand i erašti lidnas-ki tehlen.
-
Hot’ mi oli keittud vai pašttud venälaižes päčiš, sidä ei voi rindatada niminke!
-
Ei pidand lämoid.
-
Ei, mö em nagrnugoi södes.
-
Söim vaitti, tatoi ei navedind uradindad stolan taga.
-
Siloi nikenele ei tulend mel’he, miše nece sana om sündunu kahtes sanaspäi: su + palaine.
-
No meiden küläs supal-sanas niken jo ei rižand nenid erilaižid sanoid.
-
Ani konz lugin mittušt-se kirjad, i se ei olend minei mel’he, ka minä kacmata sihe lugin lophusai.
-
Kaik läznitud oliba kolhoznijad, i sigäpäi ičeze lehmän täht ei sand nitta heinäd.
-
Sigä niken ei nitänd heinäd kolhozan täht nikonz, sijad oli vähä.
-
Minä necidä en voind el’geta nikut – ku hein hapneb, ka mikš ei voi sidä otta i sötta Pühikoid.
-
Kerdan küzuin minun Boris-dädäl, Tal’oi-ristimaman vellel, mikš sol ei ole nimed.
-
Sidä enamban, nügüd’ küläs ei mušta-ki niken, midä sana "laht" znamoičeb.
-
Muite ei oliži sel’ged-ki, mikš ristitud sijazihe mugomale tahole, kus ei olend vet, i nügüd’ sidä sadas kaivoišpäi, miččid om küläs äi.
-
Järved oma küläs ümbri, no külä Laht-nimenke ei seižu nügüd’ lahten randal!
-
Konz tulim sonnoks, mö kaik, kuti käskön mödhe, heitim pälpäi platjod i panim ned murni – miše ei segoida.
-
Meletim, miše ku sobad om murni, vai väral polel, ka se ei voi meid nägištada.^ Ku se om oiged, ka mö kärautelim murni, hurale polele platjoid.
-
ku sinä oikti ičtaiž vedäd mecas, nimidä ei ole kel’tud.
-
Kacu jaugoiden alle, ala polge kün päle, se ei navedi necidä, konz ahtištadas sidä.
-
se ved’ ei ole ristit!
-
– Ei ole ristit, no om eläb olii.
-
Hö ei homaičenugoi-ki mindai, i minä kulin nene puhegen sanad, miččid pagiži Sima-tädi, saubates purendsijan puhthal paltnasižel ripakoižel: "Must kü, kirjav kü, vauged kü, pakuine kü, tedat, kus teiden kodi, kuna kü teid rodi,
-
Hän muga tarkas kacuhti ani minun sil’mihe i sanui:
– Ei pida muite nenid sanoid kandišta i pagišta.
-
I ala papata nenid sanoid muite, ei abutaškakoi.
-
Ka minä ni kerdad en pagižend-ki niid, ei tarbiž.
-
no meile ei abutand nece sobiden murni vajehtamine.
-
Ka kut niid ei katkoida, ku säskid mitte vägi om!
-
Ei jo tarbiž, a mö kaik hüppim i hüppim uzid marjoid ectes.^ A ved’ muga oli-ki!
-
Ei pida vedäda ičtaze kaiktäna, kuti emäg vai ižand oled.
-
Ku rahvaz sanub nenid sändoid, ka pidi kundelta, ei jokseta mecas, ku ei tarbiž.
-
Om žal’, miše meidenke koirad ei olend, se abutaiži ten löuta.
-
No nece ei olend händikaz, nece oli meiden koir Šarik.
-
Se voiži vedäda mindai tele rahvahannoks, no mindai jaugad ei kandnugoi.
-
Minä sebazin sidä, nagran i itken sen-žo aigan, pakičen, miše se ei jätaiži mindai mecha üks’näin.
-
– Ei jätand.
-
Ei olend-ki edahan.
-
Ei, oli toižid-ki nimid, no meiden kanzas muga oli.
-
Meile rahoid tarbiž, pidab nalogmaksmižid tehta, a ei ole mil.
-
Ka völ endevanhoil sünduiba-ki, konz meid ei olend.
-
Nene minun lapseližed etimologijad oliba fantastižed, no ned ei olnugoi-ki edahan todespäi.
-
No ku Boris-dädäd ei olend rindal, ka minä jatksin ičein kel’tundemišt baboin rindal.
-
Minei niken ei usko nügüd’ ani, miše meil oli buč murikaiženke.
-
Siloi ei olend kapustad vai ogurcoid.
-
Niid meil ei kazvatadud.
-
Erasid minun sanoid lugijoile ei voi el’geta-ki.
-
Ved’ magedusid ei olend laukoiš.
-
Necidä sokud ei kaitud, jodihe sid’-žo.
-
Ned sigä ei kuinugoi, a kuti välihe.
-
Se-ki oli hot’ ei mageduz, no sihe koskui.
-
Siš ei olend muga äi solad, ned toiba tervhut.
-
Sid’ ei sand rigehtida, pidi söda hilläšti, miše rodaine ei putuiži kurkhu.
-
Nece, sanun teile, ei ole kebn rad.
-
Ei amu tedištin, miše erasil rahvahil – kala nece om ani mužikan rad.
-
A meiden küläs ei olend necidä.
-
Sikš minun muštho ei jänd mel’t, miše olim näl’gäs.
|
| 32 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Baboin honuses ei olend nimidä mugošt, mi oliži osttud laukaspai.
-
Meiden kodiš nimidä mugošt ei olend.
-
– Nece ei ole kuva, nece om jumalaine.
-
Neciš meiden pertiš ei pagištud.
-
Paginoid emägaižiš i ižandaižiš, kudambad eläba kaiktäna i kuti vedäba meid elos – neciš minä kulin äjan, hot’ minun tatoi neciš mugažo nikonz ei pagižend i kuti nagrdes neche kacui.
-
No konz meil kerdan kadoi Pühikoi-lehm, jäi mecha i ei tulend kodihe lehmiden kogonke, ka nece nagrand ei telustand tatale mända Sima-tädinnoks pakičemha händast abutada meile.
-
A necil kerdal minun baboi sanui:
– Veraine nece sija, kus oma jumalaižed, ei ole kel’tud sinei.
-
No tühjan ei sa niid otta sigäpäi.
-
– Ka konz mamoile tariž mända laukha, vai lehmäd lüpsta, a tatad ei ole kodiš.
-
Meiden küläs ei olend joged vai järved läz,
-
Se ei olend süvä, i nimiččid ozatomuzid ei olend nikonz.
-
Ka ei olend tahtod-ki.
-
Nece ei znamoiče, miše vaiše lapsile muga sanum.
-
Nece ei znamoičend, miše tahtoitihe mindai nimitada venänikoden kartte – Veročka.
-
Ei, se enamba znamoiči, miše minä olen jo Vera Ivanovna.
-
A mikš minei tatoi ei sanund nimidä?
-
Toižed venänikad, ked oma meiden küläs, ani ei el’gekoi-ki vepsäks, a hän jo pagižeb.
-
Aig völ ei tulend.
-
Ei, hän om hüvä.
-
Sinä völ ed el’gendad, no rižoid, miše mamad ei ole.
-
Mugoine tundmuz oli, miše ei tahtoinugoi, miše sinun tataiž otnuiži mindai mehele.
-
Sindai ei olend kodiš, olid Ulli-baboinno.
-
jose laps’ voib midä-se muštta, konz hänele ei olend völ kaht vot?
-
Minei ka ei olend erod.
-
Hän ei ole armotoi!
-
– Ei ole eläb!
-
– Ei olend, raukaine!
-
Ei olend minun tem!
-
Nece oli tärged minun täht, sikš ku niken ei voind minei abutada, ei olend dengoid, vai rahoid, kut nügüd’ sanutas.
-
Taivast-se ei nägund kabinetas, vaiše lagi.
-
Opendai čududelihe, sikš ku ei lugend mindai neciš predmetas mugoižeks tundijaks.
-
Minei kerdan starinoiči Tal’oi-ristimam, miše konz minun mamoi koli, ka Ulli-baboi koume päiväd ei voind pagišta,
-
ei sönd, ei jond.
-
Hän varasti last i ei voind sündutada.
-
Lekarid siloi ei olend, niken ei voind abutada.
-
No abutada ei voind jo.
-
meiden küläs ei olend heid.
|
| 33 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Valitas parahimad
|
-
Pidab sanuda, miše täl vodel olimpiadrados ei olend pagintegendad, kus lapsile tariž pagišta žürijoukunke da antta vastusid küzundoihe.
|
| 34 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Mirun homendez
(Утро мира )
|
-
Nece ei ole sana, ei ole mramor, se om eläb, päl om gimnast’ork, kangaz om verdunu päiväižespäi da vihmoišpäi, se om pölüs voinmatkoišpäi, sen rindal oma čapatesiden znamad, se om kaikid čomemb i armhemb…^ Nece om meiden Vägestuz!
-
Mamad voiba udes varaiduseta lastitada ičeze lapsid – enamba ei ole surmid.
-
Änikoičeba änikod, pugesoiš jüväd, pöudod tegeškanzihe vihandoikš, niid ei pekskoi enamba tankad.
-
Mö olem kaičenuded ei vaiše meiden Kodimad, mö olem kaičenuded rahvahiden kul’turad…
|
| 35 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
“Kuna neglaine, sinna i nitiine”
|
-
A tatan mamal ei olend maidod.
-
Tatoi kirjuti sormel päčil, konz se völ ei olend kuivnu, voden – 1961.
-
Lava da lagi ei olnugoi mujutadud.
-
Ei olend ni üht lebupäiväd.
-
Hö eskai päiväks ei erigoitnus toine toižespäi, kaiken radoiba ühtes.
-
Mö em olnugoi ištnus sömäha ehtal, kuni tatoi ei tulend radolpäi.
-
Heil oli jüged elo, no hö oliba nored i ei nähnugoi necidä jügedust.
-
Valentina sanub: "Konz minun poigale sanutihe, miše kaik nene pertid meiden dedoi sauvoi iče da völ mugoižes lühüdas aigas, ka hän ei voind uskta.
-
Enččed ristitud, kudambil ei olend nimidä, a vaiše kirvez, käded, nor’ heng da sur’ himo, – hö voiba kaiken.
-
Völ lapsid opetihe lopmaha miččen taht radon – ei sa jätta radod tehmata.
-
Poig sündui, no ei eländ – koli.
-
OZAN PEITUSED
Küzundaha, om-ik ozakahan kanzan miččid-se peitusid, Valentina sanub muga: "Tatoi da mamoi sanuba, miše konz ristitud eläba toine toiženke, hö ei voigoi olda ühteiččed, ved’ hö oma erazvuiččiš kanzoišpäi.
-
No ei pida ličtas toine toižen hengehe, südäimehe.
-
Ozutesikš, minun tatoi nikonz ei jond.
-
Mamoi ei navedind necidä.
-
Konz hän oli vactunu Gal’aha, hän sanui, miše ei voi tirpta necidä hajud pertiš i miše oliži hüvä, ku tat taciži necidä azjad.
-
Ei pidand sanuda nimidä – hän kaiken el’genzi.
-
Tatoi taci – i nikonz enamba ei pipkutand".
|
| 36 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Aleksejeva Maria .
Hän openzi mindai pagižmaha vepsäks
|
-
I kense voi meletada: "A min täht hänele vepsän kel’, se-žo ei ole popul’arine?"
-
Meil oli penid petusid, miččid niken ei voind teta.
-
Hot’ tedan, miše vastust jo nikonz ei linne.
|
| 37 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Aktivistad popul’arizoitaba vepsläšt kul’turad Petroskoiš
|
-
– Ei kaikutte Petroskoin eläi tedab, ked oma vepsläižed.
-
Hän-ki starinoiči siš, kut Alevtinan läheližed da sebranikad ei voigoi sada valdmehilpäi medalid, miččen vepsläižele runoilijale oli pättud antta ani hänen surmpäivän.
|
| 38 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Kalages mäniba tradicionaližed suks’voibištelendad A. Lisicinan muštho
|
-
Ühtes meidenke hihtäba suksil meiden lapsed-ki, hot’ hö ei ühtnegoi voibištelendoihe, kut mö mužikanke, – sanub Ales’a Sotnikova.
|
| 39 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Heini Rostkova.
Muzejan projekt toi sured satused
|
-
Tahtoižim ezitada ozutelusel enamba-ki fotoid, no varaidam, miše erasiden muzejiden zaloihe ei mülü muga äi banneroid fotoidenke, ved’ möhemba nece ozuteluz lähteb matkaha Karjaladme, – sanui üks’ projektan tegijoišpäi, muzejan radnik Jekaterina Logvinenko.
-
Ozutelusen avaidusel pauklahjoitihe nened "V nature!"^-konkursan vägestajad, kudambad ei voinugoi tulda aigemba.
|
| 40 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Nece sarn murahaižes i hämähoukus oli ani mugoine melekaz, ei kuti sarn, a mitte-se melevuden karččine starin.
-
Murahaine žalihe hämähoukule, miše paimned södes mecas longid äi leibmuruid i tošt lomud jätaba, sen jäl’ghe om jüged mecadme murahaižile sirttas, a necidä ei sand tehta.
-
A hämähouk oli paimniden polel:
– A kutak heile söda, ved’ heil ei ole mecas stolad.
-
Murahaine sanui:
– Lähtkam Jumalannoks, hän sanub, ken om oiged, a ken ei ole.
-
Jumal meleti vähäšt i sanui:
– Nece azj ei maksand sidä, miše taivhaze libuda.
-
A mända žalimahas ei kenele-se, a korktembale sudjale, kudamb taivhas om – nece om ani jäl’gmäine azj!
-
niid ei sand nimitada oiktal nimel, a pidi kävutoitta peitnimid vai muga sanutud tabu-sanoid.
-
Dedoinke ei olend kebn pagišta, hän oli lujas melev i kaiken aigan tahtoi tedištada, midä minä iče meletin neciš vai siš azjas.
-
hän ei voind olda radota, muga jäi-ki minun muštho: kädes oli kirvez vai veič, vai völ mitte-ni toine radkalu, ozutesikš, mitte-ni kuvaine villakoiden täht.
-
Hän kaiken el’genzi, no pähä ei jänd minai, kut hän pagiži.
-
Ozutesikš, kerdan kulen, kut hän starinoiči midä-se Natoi-ristimamale i sanui:
– Kacu, Gal’a-sused läksi mehele, da hondoin eläba, karv ei sättund.
-
A minä sid’-žo küzuin:
– Babam, mi om: "karv ei sättund"?
-
– Nu, vunukaižem, konz heiden tabad oma ani erazvuiččed, ristitud ei voigoi el’geta toine tošt, ei voigoi kožudas.
-
Ei, tarbiž pagižlijan olda, no pidab, miše kaik oliži ičeze sijal da aigal.
-
– Veraine, se nikonz ei koske sindai.
-
I hot’ minei om vaiše kuz’ vot, el’gendan, miše baboi mikš-se ei voi otta südäimehe minun mamad.
-
Minei nece ei ole mel’he.
-
Minä tedan, miše hän-ki armastab mindai ei vähembad, ei voi olda nähmata mindai hot’ pol’päiväd.
-
Hö ei nähnugoi mindai i ei tednugoi, miše minä tulin hijale.
-
Kukoid necen kerdan ei olend irdal, kanoid mugažo.
-
Ukses ripui vauged kangaz, miše kodihe ei tuliži säskid.
-
Sikš hö ei nähnugoi-ki mindai.
-
Hän völ ei el’genda, miše Polina ei ole hänen mamaze.
-
Hän ei mušta Lenašt.
-
Ka Polina ei ole-ki hond.
-
– Mamoi, ala käregzoita Jumalad, ei ole Veraine armotoi!
-
Voib-ik muga olda, miše Polina-mamoi ei ole minun?
-
A hö kuti ei homaičenugoi-ki meid.
-
Hö ei tonugoi meile nimiččid jügedusid.
-
Vaiše meiden küläs ei voinugoi el’geta heiden tundmatont čudosišt elod.
-
No midä voib sanuda tulijas elos, ku se völ ei tulend?!
-
Tedan, hö rižaškanziba, miše meiden külän eläjile ei pidand heiden endustusid.
-
Minai ei olend vägid varastada, konz tuleb tatoi kodihe.
-
Ved’ neciš ei olend nikonz paginad.
-
No niken ei mahtand muga čomin pagišta venäks, kut minun Polina-mamoi.
-
Eskai tat-ki ei mahtand, hot’ hän, kut minä meletin, mahtoi tehta kaik azjad.
-
Ved’ sinei kaiken aigan sanum – ei sa necidä tehta!
-
Ei sa tulda kaivonnoks.
-
Ka čiganoid-se ei ole.
|
