| 391 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Runoil täuttud hänen heng
|
-
päiväl vodel 1953 Piterin agjan Mäggär’-külähä om sündunu Val’aneičukaine.
-
Vodel 1975 Val’al om sündunu poig.
-
Vodel 2004 Piter-lidnas tehtihe kundaline organizacii, miččen nimi om ”Piterin vepsläine sebr”.
-
Internetas om tehtud ”Вепсский край”-grupp, miččes Valentina om administratoran.
-
Vodel 2012 om paindud Valentina Lebedevan ezmäine vepsänkeline kirj ”Lendi linduine”.
-
Vodel 2015 läksi ”Удивительный народ”-kirj, miččehe om keratud Valentinal kirjutadud runoid da sanutesid, da mugažo ližatud rahvahalpäi keratud fol’klorad.
-
Se om tehtud kahtel kelel: vepsäks da venäks.
-
Koumanz’ hänen kirj om ”Вепсы деревни Мягозеро – Панфилки из Мышкина” (v.
-
Sihe om keratud istorižid tedoid, fotokuvid da dokumentoid Mäggär’-külän polhe.
|
| 392 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Maria Filatova, Jevgenii Fotejev.
Vepsän man čomuz’ taidehpirdajiden kuviš
|
-
Safonii om üks’ neniš pirdajišpäi, ked abutiba avaita ezmäižen taidehškolan Karjalas.
-
Om lujas žal, miše Jeršovan elos ei olend ni üht personališt ozutelust, ei olend-ki kirjutesid hänen radon polhe.
-
Muga rates Šoutjärves, vodel 1938 sündui kuva, mitte om üks’ hänen tetabambišpäi kuvišpäi.
-
Kuvan nimi om ”Heinäntegole”.
-
Kuvas om pirttud naine da hänen tütär, kudambad astuba aigoiš homendesel heinäntegole.
-
Kuval naine om tradicionaližes sarafonas da räcnäs, miččen lebes om poimetiž.
-
Naižen päl om rusked paik, jaugas – tohivirzud.
-
Sel’gäs om tohipuzu.
-
Kuva om pirttud siš maneras, miččes pirdiba pirdajad 1920.-1930.-vozil.
-
Kuvas om kebn da oiged kompozicii, mujud oma sel’ktad da puhthad.
-
Kuvas om vepsän ma.
-
Sen mujuiš om äi kontrastoid – vilud puiden mujud oma rindal sel’ktoiden, vauvhiden sinižen da ruzavan mujuidenke.
-
Voib sanuda, miše kuva om pirttud klassiktradicijas.
-
Om pirdajal toine-ki kuva, miččel om vepsän ma.
-
Sen nimi om ”Šoutjärven dorog”.
-
Kuvas om pirttud kover kivisine tehut mecas.
-
Kuva om pirttud vodel 1921.
-
Nügüd’ se om Karjalan Rahvahaližes muzejas.
-
Erašti tuleb mel’, miše rahvahan heng koleb i sidä ei voi nikut pördutada; miše pästta eloho kirjan, pidab maksta millionad, muzikaližen kollektivan ajand külähä om kuti matk verhaze maha.
-
Taidehpirdajiden uz’ ezituz nügüd’ om todesine praznik”.
-
Vladimir Vetrogonskii sündui vodel 1923 Vologdan agjan tahoze, mitte om läheli Puhtajevoküläd.
-
Erased neniš kuvišpäi om pirttud vezimujuil.
-
Kacujile om mel’he vepsän man čoma kezalonduz.
-
Aig mäneb, elo vajehtase
Vodel 1948 Piterin agjan Himjogi-külähä om sündnu Boris Prokazov.
-
Boris Mihailovič om Venäman taidehpirdajiden sebran ühtnik.
-
Ezmäine kuva om nimitadud ”Must järv’”.
-
Necen kuvan ližaks Boris lahjoiči muzejale koume kuvad, miččiš om Himjogen jumalanpert’.
-
Neniden kuviden istorii om ani pit’k.
-
Kaikuččel kuval om pirdajan kodima, no kaikutte andab erazvuiččid melid kacujile.
-
Niiš tundub holid kodiröunas, nägub tuskad da opalad, om vauvhid-ki melid, uskond Jumalaha da hüvähä tulebaha aigaha.
-
Kuvan nimi om ”Čud-kuva”.
-
Hänen kuvad ”hengiba”, ned om täuttud melil, emocijoil, miččihe kacujad kuti süveneba.
-
Siloi Anatolijan sebranikad da läheližed keraziba kuvid, miččil om kuvitud vepsän ma, da oigenziba niid Šoutjärven muzejaha.
-
Kactes hänen kuvid, sid’-žo tundištad Änižröunan vepsläižid pertid da küliden tahoid: naku om kaks’žiruine vauged pert’ Kalages, a naku om tutab vanh puine pert’ mäthudel.
-
Äjiš Anatolijan kuviš om kirjutadud vepsläižid sanoid i kaikuččes om allekirjutuz – ”Weps”.
-
Meiden röunan londuz om ozutadud äjil pirdajil, voib johtutada mugomid nimid: Lev da Aleksandra Ovčinnikovad, Vasilii Polenov, Mihail Gerasimov, Aleksandr Ul’janov, S.
|
| 393 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Natalja Anhimova.
Änižröunan vepsläižed küläd tämbei i eglai
|
-
Olgat hüväd, mängam tedme, mitte mäneb Petroskoišpäi Süvärele, hural kädel meil om Änine.
-
Mel’he om se, miše kaik nimed, miččid andoi rahvaz jogile, järvile, külile, mägile, tropile, nüguni starinoičeba lujas äjan rahvahan elon polhe: ken tuli necile sijale elämaha ezmäižen, midä radoi, miččid veroid oli…
-
Muga ”Änine”-nimi om tulnu saamen kelespäi da znameičeb – ”Sur’”.
-
Ezmäine külä, mitte tuleb meile vastha, konz ajam Petroskoišpäi, om Šokš.
-
Vasilištospäi Änižen polhe om pen’ Čoga-külä, vepsän kelespäi znamoičeb ”čuga”(čoga).
-
Minun melen mödhe, nece sija om mugoine hil’l’ da sigä Šokšun-jogespäi tuleb verez tullei.
-
Sürd’ om vanh da unohtadud jo vepsän keles sana, znamoičeb ”mägenpä”.
-
Šokš om vanh külä.
-
Ei edahan sišpäi om uz’ Kvarcitnii-külä, se seižub vanhan Lomk-külän sijal.
-
Nüguni Išaninad-famili om eläb meiden keskes.
-
Rahvaz sanub, miše se om – ”souta järvehe vai järvespäi”.
-
Läheli, hural jogen randal, om Kukeinposad.
-
Nüguni Kukeinposad om hil’l’ sija Šoutjärves.
-
Kacud, kaik om, kut ende.
-
Sid’ om čoma londuz.
-
Amussai Üläžagd’ om bohat külä.
-
Pühäpertin rindal om papin pert’.
-
Nüguni nece sija om znamasine – Iono-Jašezerskijal podvorjel seižuba uded pühäpertid.
-
Nügüdläine Šoutjärven keskkülä om Jeremišt (Jeremejanposad).
-
Jeremišton rindal om Mel’-kamättaz, sid’ seižub sur’ da čoma Mel’kinan pert’, kus nüguni om Vepsän rahvahan muzei.
-
Kalag’ – om pit’k külä: pertid seižuba pidust’ ted enamba nel’l’ kilometrad.
-
Ezmäine külä, kut tuled Šoutjärvespäi, om Ropei: sid’ 300 vot tagaze zavottihe sada mustad kived.
-
Sija Toižeg om mugoine znamasine.
-
Jäl’gmäine vepsläine külä meiden Karjalan mas om Kaskez.
-
Tedam, miše Kaskezas om koume pen’t küläd: Sulagd’, Pohjagd’, Kes’kposad.
-
Om žal’, miše mö em voigoi jo nägišatada lujas äjad...
-
Jüged om sanuda.
|
| 394 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Maria Filatova.
Min polhe pajatab minun heng?
|
-
Hänen täuz’ nimi om Gul’čehra.
-
Äjad ristitud čududelesoiš: om-ik se tozi, miše Gul’čehra om vepsläine?
-
Ka, se om tozi, i hän čomin pagižeb vepsäks da völ kirjutab runoid ičeze kodikelel.
-
Hän om lujas hüvä emägaine, navedib adivoid, kudambid kaiken aigan om äjan hänen pertiš.
-
Mitte külä om sinun kodima?
-
Sigä minä openzimoi pagižmaha ičemoi kelel, sikš, voin sanuda, miše minun kodima om Ladv.
-
Nece om parahim külä minei.
-
Ladvas om äi tahoid, penikažid küližid – Ondriagj, Sep’, Järvetagou i toižid.
-
Voib sanuda, miše nece om sur’ külä, vaiše rahvast jäi lujas vähän.
-
Järventaga om maman kodi, a Sepäs om tatan kodi.
-
Nügüd’ necidä kulud časovn’ad ei ole, om tehtud uz’ čoma časovn’.
-
Nece om meiden kanzan tradicii.
-
Erased mamad da tatad käregandeba, miše jüged om lapsile, ei tarbiž opeta ičeze kel’t, täudub heile anglian kel’t opeta.
-
No kaik-se om lapsid, kudambile nece om mel’he, i hö käveleba opendamha vepsän kel’t.
-
No aig om männu.
-
– Kut sinä meletad, mitte om vepsän kelen tulii aig?
-
Hö ei mängoi siriči, ku nägeba, miše kelle-se om huba.
-
Ei tarbiž pagišta poigan polhe, no tütär kaiken nouzeb, ku vanhemb ristit om rindal, a ved’ nored paksus ei antkoi tahod vanhoile ristituile.
-
Minei, kut mamale, nece om mel’he.
-
Om hüvid-ki runoid.
-
Minei om mel’he, miše minun lapsed mahtaba rata ičeze käzil.
-
– Kaikid kalhemb, kaikid tobjemb mel’ om siš, miše hätkemba eližiba minun mam da tat, miše ei läžuižigoi, miše kaikil minun ičhižil oliži kaik čoma kanzoiš, rados.
-
Minun runod om paindud erasiš kirjoiš, no kaikuččel runoilijal om himo pästta ičeze kirjan.
-
Sigä om jänu dikii vähän rahvast, ken mahtab pagišta ičeze kelel.
-
Minai om varu, konz vanhembad ristitud koleba, ka jügedamb linneb kaita ičemoi kel’t.
-
Minä meletan, miše löuzin sen radon, mitte om minei mel’he.
-
Tahtoin, miše lapsil, kudambid minä opendan, kaik oliži hüvä, muga, kut heile om mel’he.
-
Nece om ezmäine azj minun täht.
-
Tervhuz’ om mugažo ezmäižel tahol.
-
Minä olen mam, a kaikuččele mamale kaikid tobjemb mel’, mitte venub hengel, nece om se, miše hänen lapsed oližiba tervhed da ozakahad.
-
Paginad Gul’anke mö vedim öhösai, hänele om midä muštelta – hänen elos oli äi ozakahid azjoid, oli äi opalahid-ki päivid.
|
| 395 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Hätken eläškab Karjala uniš...
|
-
Hän sanui, miše opendaškanzi vepsän kel’t da hänel om melentartuz’ vepsän rahvahan kul’turaha.
-
Kirjeižišpäi sel’genzoitihe, miše Guillaume Gibert (Gijöm Žibe) – muga händast kuctas – om lujas mahtokaz, i hänen vepsän kelen tedo om lujas korged.
-
Käveltes Petroskoidme Guillaume küzui minai, paksus-ik voib kulištada meiden lidnan irdoil vepsän paginad, äjak minai om sebranikoid, kudambidenke minä pagižen vepsäks.
-
Andoin mugoižen vastusen: ”Tägä, Petroskoiš, noriš mehišpäi minai om kaks’-koume mugošt ristitud da sinä...”.
-
A min täht se om sinei?
-
Siloi ni vanhembad, ni školad – om žal’ – ei voinugoi antta lapsile vepsän kel’t.
-
No nügüd’ om toine sü.
-
Ka, tozi om, vepsläižile voib kebnas elädä vaiše venän kelel pagištes, no toižes polespäi....
-
mi meiden elos om tarbhašt?
-
Nece om sur’ i jüged fi losofi ne küzund.
-
Ei-ik ole muga, miše vaiše il’mad hengitusen täht, supal leibäd i vähäižen vet – nece om kaik, mi tarbiž ristituile?
-
Kaikutte kel’, kut i kaikutte mez’, om eriladuine, ei kosku toine toižehe.
-
Sikš kaikutte kel’ om tarbhaine.
-
Ku oliži vaiše üks’ kel’ mirus, kut om ozutadud D.
-
Lugin Karjalan Kelen Sebran internet-lehtpolel mugoižid sanoid: ”Kanzu ilmai kieldy on kanzu ilmai syväindy ” (”Rahvaz keleta om kuti rahvaz südäimeta”).
-
Kodikel’ om sudäimen kel’.
-
Guillaumen tat Bernard nügüd’ om lebul.
-
Hänel om melentartuz’ amuižehe puižehe arhitekturaha.
-
Pierre om Guillaumen sebranik.
-
Iče hän kirjutab runoid, hänel om erasid runokogumusid.
-
Iče hän om kalanik.
-
Hän sanui, miše Karjala om kuti pen’ rai, kuna hän tahtoib tulda udes.
-
Francian keles om mugoine ”bohat”-sanaha koskui adjektiv.
-
Se om kuti ”lujas täuttud mil-se”-znamoičendanke.
-
Se znamoičeb, miše neciš desertas, pirgas vai tortas om äi hüvid azjoid.
-
No minai om nügüd’ lujas ”bohatoid” muštlotesid.
-
Nügüd’ minai om uzid kuvid.
-
No vepsän mec om ani toine…
-
Guillaume läksi kodimale, a minä kaiken meletan, kut voib muga olda, miše vepsän kel’ francialaižen mehen täht om kalhemb da tarbhaižemb, mi erasile ristituile, kudambiš jokseb vepsän rahvahan veri?!
-
Hänen kanz amu jo om elänu sigä.
|
| 396 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Gul’a Polivanova.
Kaiken rigehtin hänen urokoile
|
-
Nece om muga da ei ani muga-ki.
-
Viktor Jeršov om sündnu 27.
-
elokud vodel 1937 penehe külähä, miččen nimi om Azmjärv’.
-
Naku mi oli kirjutadud hänen harakteristikas: «Viktor Petrovič om hüvä kanznik, händast arvostaba lapsed, opendajad, kazvatajad.
-
Hän om vastusenpidäi, ustavakaz, principialine, hüvä ristit…».
-
Kezal hän oigenzi lapsid ühtes Vera Vasil’jevna Lodiginanke tedištuzmatkaha külidme, miččid om äi ümbri Vidlas, keradamha erazvuiččid kaluid ozutelusen täht.
-
Om niiš ilo, armastuz, kibu i hol’ ičeze penes rahvahas, kaikuččes ristitus, kaikuččes tactud küläs i sures lidnas.
-
Hänen runod om paindud äjiš kirjoiš, miččid lugeba lapsed školas.
-
Viktor Jeršov ei luge ičeze vozid, kaiken om muhu modol, kaiken om hüviš meliš, se sinna, se tänna rigehtib astta Vidladme – kaikuččel päiväl lähteb kävelusele.
-
Ei ole tärged kuverz’ vot om kirjutadud pasportas, a kuverdan sinä mujad henges!
|
| 397 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Marina Zarubalova.
Minä-ki olen vepsläine!
|
-
Raisa Lardot (neiččen familii Lar’uškina) om sündunu vilukun 17.
-
Hän laps’aigan om tulnu Suomehe, i hänespäi kazvoi tetab kirjutai.
-
Venän kel’he om kätud hänen roman ”Ripaskalinnut”, miččen pohjal händast nügüd’ tetas Karjalas-ki.
-
Hän om pehmed i elegantine naine, no sil-žo aigal lujas vessel i energine.
-
Minun henges oli opal, minei pidi prostidas ristitunke, kudamb om kaikid armhemb minun elos.
-
Hänele oli huiged, miše hän zavodib sündutada last läžundkodiš, kus om verhid ristituid.
-
No minä lujas holduin siš, miše minai kaik om ei muga, kut toižil lapsil.
-
Hänen nimi om Andre Lardot.
-
Hän om bel’gialaine.
-
Siš aigaspäi minun elo lujas om vajehtanus.
-
Hän om minun angel, kudamban minei Jumal oigenzi.
-
Tütrel om koume poigad.
-
Hänel om kaks’ last.
-
Sen venälaine nimi om ”У чужого порога”.
-
Mugažo minai om melentartuz’ pertiden da fateroiden südäimišton dizainaha.
-
Üks’ minun kirj om omištadud necile temale.
-
Ala sanu kaiked, mi om meles”.
-
Sen-žo aigan minun henges om mugoine koskmatoi sija, kuna niken paiči mindai ei voi ličtas.
-
Mö olem korktad mel’t siš, miše meil, vepsläižil, om mugoine tetab kirjailii, kudamb kirjutab suomen kelel, no ved’ nece om meiden heimkel’!
|
| 398 |
New written Veps
|
Journalistic texts, Code-switching |
|
Valentina Lebedeva.
Mäggärv’. Külä, kudambas minä rodimoi
|
-
Sügüz’eht tuleb aigoiš, pertiš tegihe jo pimed, ümbri stolas lampaspäi om vauged, a čogad upsiba pimedaha.
-
Minä ičein meles en näge sel’ktas, miččed hö oma, vaiše näguse minei, miše tanhan emägaine om mugoi penikaine vanh akaine vauktas paikaižes.
-
Hän om hüvähüvä, i vändab tanhal vazaiženke.
-
Sügüst mina en voi nähta, sügüzel vazaižen riktas, i minä surmhasai värižen kaikuččel kerdal, mugoi minei om vazašt žal’.
-
Samvar om vanh, anttud babale pridannijaks.
-
Nece vaskine samvar minei om ani mel’he!
-
Valab astjaha, kus om garbl’oid i kežad, samvaran kranaspäi vet i segoitab sen kaiken luzikal.
-
Nece neižne nenan nühkaiži-ki, – kutak, kaikid čomemb ved’ om!
-
Siš aigaspäi om jänu sanutez “miku litvoi proidi”, konz mitte-ni rozorind lähteb.
-
Amu jo käveleb, maged om minei hänenke magata, da vaiše mi ö, ka hän tegese jügedamb i jügedamb, i minä venun hänen al, miku kivi om päl”.
-
Openikoid om ümbri 30 mest, i kaik pagižeba ičemoi kelel.
-
Nece mez’ kerazi živatoid, astub i mugoi hänele taht om kacuhtada jäl’gile!
-
* * *
Om keväz’.
-
Ved’ kaikil om üks’ kel’, niken ei čududelde.
-
– Ka mugoi bur om, pätnoita, kaglaha om sidotud must nor.
-
Kaglas-se ei ole must nor, a bur čuuk om sidotud.
-
Noidan rad om jüged i ei antte kaikuččele, koleba hö sures mokičendas, ku ei jätkoi nikelle ičezoi puhutest.
-
Se om mugoi vihand-vihand, verez i hajukaz, – minei pän eskai punotab!
-
Järv’ om edahan, astta tarbiž siriči purtkiš.
-
Ühtel nitul om eskai kaks’toštkümne purtked.
-
Ühten purtkennoks om verez te, purtkehe om tehtud kurnuine i pandud kel-se lüuheine.
-
Lapsile om nevotud, miše purtkid ei sa paganoitta, ei sa sinna sül’kta, ei sa tacta vedhe nimidä.
-
Kaikile prihaižile om nevotud, miše ei sa nikonz kusta purtkehe, ika biruine lankteb, i hö ei voiškakoi naida.
-
Om lehmil mitte-se kibu, jäl’ghe kandandad niil maid libub pähä.
-
Asttes siriči mö heitäm kaiken purtkespäi lanktenuzid lehtid i lomun, muga kut om meile nevotud.
-
Homendesel hän om sures opalas: kegon päle ištuihe hüng.
-
Kut ičtain muštan, ka kaiken muga om: minä völ magadan, a nece kol’caine ku kolkotab, ka siloi tedan, miše baboi jo paštab emägusid.
-
Leibän duhuine om vauktal svetal kaikid armhemb!
-
Baboi vedäb kovrigan päčišpäi i muhadab: tänambei leib ei ole mitte-se ”räbodan”, a om tazo.
-
Minä keradan näkaižid, varišaižid, panen kanoiden kodaha, mitte om kärdüd verkol, i tahtoin linduižid kazvatada i pästta jäl’ges valdale, no ned koliba kaiken.
-
Kazvab jäniš verhal maidol, raukaine, om lükäitud mamal i tudaidab penzhan al, kaikid varaidab.
-
I konz mecas homaičed jänišaižen, ka ala ota nikonz sidä kodihe, okha mecas kazvab, mugoi sil oza om – sirotinan kazda.
-
Meiden küläs om sur’ gul’bišš, mamoi minei ombli uden krepdešinovijan platjon i kudoi vorotnikan sinna.
-
Gul’bišš om Pagastas.
-
Ani rahmanni om ku, siš om kaiked äi: äi om praznikoid, mecas jo om kaznu marjoid, i om völ keza läm.
-
Meiden kanzas om pandud zavetad, i minä babanke mänen Jürgjärvennoks.
-
Mäthaižel om viritet tohusid, pandud dengoid, käzipaikoid, siccud, void, munid.
-
Rahvaz om tulnu kaikiš külišpäi, kel om pandud zavetad, nene kül’besoiš.
-
Heiden sured nižad rippuba, minei om huiged kacta, a hö ei huiktelkoiš nikuverdašt.
-
Gal’oi jo kaik sijad necen polhe tedab, hot’ noremb-ki mindai om vodeks, i minei sanub:
− Ka, sigäpäi tehtas.
-
Värnik om paimen, hän praznikan torazi verhesai.
-
I nece znamoičeb sen-žo, kut om venänikoil’: ”Ülemba päd ed hippähta”.
-
Kaiken om: tutti – kinged, vätti – väl’l’, − käreganzin minä, a iče habi en väriže.
-
Kacuba, – ka ujub vetme zmii, pä om letud i veden päl torčotab rusked harj.
-
Nu, jokseb nece ak mi om väged kuukuižil, pigašti rušib päspäi rusttan paikan, i lükäidab sen gadale.
-
Löumei om eläda internatoiš i ei hajetada ičtaiž.
-
Ehtkoiččel tuleb mijale Mašoi-t’ot i küzub mamal: ”A kus om Annoi?”.
-
Ningoi pensii sur’ om, kahesa rubl’ad, ka tarbiž jo peitta.
-
* * *
Om keväz’.
-
Bapkaižed sen täht mindai kitäba i sanuba minei hüvid vaihid: ”Mitte melekaz, hüvä, ei bahval neičukaine om, ei tege ičtaiž nikeks.
-
Om mugoine, mitte om”.
-
Mamam om kaikele küläle omblii, mahtab ombelta hot’ min, eskai enččid kadjoid i räcnid.
-
Žal’ jäl’glopul anopele tegihe neveskad, i hän nevoi hänele, miše lava jäb pezmatoi, kuni künduz om pezmatoi.
-
Lapsid i norištod om täuz’, a mindai kuzi kingiti miku narošno.
-
Joksta penzhiže om huiged – kaik tedištaba, midä minä sinna mänin.
-
Om eht.
-
Išttas longile, a minai kaik vac miku pihthil om kingitud, kibu – habi tirpan, i kustas en voi.
-
Piter
Naku škol-ki Vidlas om jo vaumitud, i minä lähten opendushe Piterihe.
-
Venäkelel runoid minai om vähän.
-
Pagin völ kulub, no mehišpäi vanhembal polel, nored kohtha sanuba, miše kel’t heile ei tarbiž, kuna se godni om?
-
Lähte om süvä, i äjän vot jo seižub ani muite, seinäd hapniba, sel’gitada sidä meil vägi ei ota, no krept’a-ki – käzi ei libu.
-
Pakičeb proššenjad i Jumalaižel i vezi-ižandaižil, dai vaiše hengel tusk om i mamal, i minai.
-
Järv’ edahaine oli, i konz tuliba hö randale, plem’annik homaiči, min surtte om järv’, i sanui: ”Tarbiž oli meile ningoi pit’k te ajada, miše neciš uitos kalatada”.
-
vodespäi
Ma om kaidud krotoil i letud mäthaižile, tehtud hodad česnokan alle.
-
Čoma lind, melekaz om, mindai tundeb jo, − iloitelemoi minä.
-
Minä nagran:
− Mamoi, a kacuhta-ške, mitte varišal sil’m om lukavi, a mitte hirüt om čomšine!
-
* * *
Lämbitan plitan i äkkid haugoišpäi lankteb sur’ bumbak, usad pit’käd, nahk kova i must om, eskai sinižehe nahodib.
-
päiväl mäni aitaižehe katkaidamha rostkid kartohkoiš i habi pördihe kodihe sanudes: ”Minei mugoi huba om päs...
|
| 399 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Raisa Lardot.
Segoinuded lindud. 1 PALA. 10-13. lugu
|
-
Vedin sinnä ičein tätuižid i čapoin kaikil vacad – tahtoin kacuhtada, mi om südäimes.
-
Tatoi, minä olen läžui, minei om lujas hond, minä tahtoin koskuda toižihe – neciš oliba minun meled, vaiše minä ištuin vaikti.
-
– Kacuhta, baboi, mitte čomuz’-se om, šuhahtin minä, i vähäšt möhemba küzuin, –baboi, a kuna hö astuba?
-
Minä kacuhtin ülemba: todes-ki om – taivhanröunan päl ripui pahid mustid pil’vid, miččed jo sabuteliba čudokahan taivazastundan, i kuti tahtoiba lainata kaiken.
-
Pöl’göiteli mindai enamba se, miše minä nikut en voind el’geta – miš om azj.
-
I se om jo rindal, tarbiž kaiken varastada hubid azjoid.
-
Vaiše kül’betiš mamoi nägišti, miše Maika om jänu pertihe.
-
Konz zavodihe nece paha azj, mamoi kogozi meid, lapsid, ühthe i vaiše nügüd’ nägišti, miše kaikid noremb jäi magadamha kravatihe, mitte om völ ani iknan al.
-
Jose hänele mi-se om tehnus?
-
Minä sidoimoi mamalain jäl’ghe – minä-ki tahtoin nägištada, miše Maika om hengiš i terveh.
-
Südäimes minai oli i paha ihastuz, i mitte-se kebnenduz: veraz armii pageneb, pördase sinna, kuspäi om tulnu.
-
– Ka, muga-se om muga, – kulištin minä, kut šuhaidase iknanno mamoi baboinke, hö kacuiba, kut pohjoižen polhe astuba suomalaižed saldatad, – vaiše nügüd’ mö voižim sada tagaze meiden hüvän pertin.
-
Konz tatoi tedišti, miše om prikaz voinplennijoiden polhe, hän rebiti paidan rindhiš i heikahti: ”Ampkat mindai nügüd’, täs, mi antta venälaižile!
-
Minä tahtlin kävelta irdoidme i antta lapsile kanfetoid, käveližin kus taht i konz taht, kut suomalaine, i andaižin nevodoid vähämeližile ristituile – mi om oikti, a mi – ei.
-
Midä pidab otta kerdale matkaha, konz pidab kerata kaik azjad teravas da lähtta pertišpäi, mitte om sinun armaz kodi, i kuna sinä oled sündunu?
-
A nece om sikš, miše Klaša om sid’, a minä lähten.
-
Šokšus om äi mugomid naižid, kudambil oli lapsid suomalaižiš saldatoišpäi.
-
Voib olda, hän om jo läheli i teravas tuleb.
-
Konz minä kazvoin i nägištin kuvan, kus oli baboi edel surmad, minä küzuin: ken om nece rauh ak?
|
| 400 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Raisa Lardot.
Segoinuded lindud. 1 PALA. 7-9. lugu
|
-
Minai om skarlatina, kaik panahk om rubes, niškal om bul’kuid.
-
Venun pertin poles mamoin magaduzsijal, uks’ keitimpolhe om avaitud vahaižel.
-
Han ei voind el’geta, miččiš tuskiš om minun heng.
-
Vaiše nugud’, konz sina kukištitoi aitannoks peitošti, ka kived ei olgoi kived, a om hambhikaz su.
-
Kuti su om reigukaz I kaik maneb siriči.
-
Hibused oliba kuti neglad neglikol, I mina meletin, miše Klašale om huiged olda rindal.
-
Kut mina joksin, mi om vaged, vaiše sizared kaiken ozuteliba, miše mina telustan heile.
-
Tatoi – nece om toinevuitte oza, parahim.
-
Jogen pal muga lendli-ki lapsiden helaidajid anid, eskai iški paha, miše kaik meiden mir-ki om mugoi ilokaz i nagrakaz.
-
Jal’ges opendai tondui pagižemha sen polhe – kuverzile mehile kulas han om ristimaman.
-
Sid’ ken-se johtuti: ka gospoža Bajer, han-ki ved’ verazmaine, nemcalaine om!
-
Ned oliba kaiked vahan opalas, kuti baboi kaiken om nahnu neciš mirus.
-
Rahvaz kaiken varaidab sida ristitud, kudamb om melekaz i ištub vaikti, ei ličte nikenen sudaimehe, kuti minun baboi.
-
Mamoi oli sida mel’t, miše Vas’ka om niššat, koditoi, i kaikile tarbiž žalleita handast.
-
Edel suvad unt minai om janu vaged vaiše nenihe sanoihe.
|
