| 61 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Kolme sisäreštä
(Три сестры)
|
-
Akka šanou, jotta "kylyh mäntih, kun mie rupesin molimah, jottei häirittäis milma.
-
Keškimmäini tyttö šanou, jotta "mie kun šaisin šen pöyvälläkantajan, niin mie šaisin yheštä osranjyväštä šotamiehillä ruuvan".
-
Kolmaš šanou, jotta "miun kun ottais čuarin poika, niin mie šaisin kolme lašta: ensimmäisenä tytön, mill ois kiät kultaset kalvosista šuahe, jalat hopieset polvista, kuutamoiset kulmilla, otavaiset olkapäillä, tähet taivan harteilla".
-
Šanou šiitä ruuvanlaittajalla, jotta "etkö šie ottais tuota vanhinta tyttyö naisekšeš, niin piemmä hiät ta tuomma tänne".
-
Toisella, pöytähkantajalla, tuaš šanou, jotta "ota keškimmäini tyttö, niin mie otan nuorimman".
-
– Kun, – šanou, – šitä on niin kehuttu, niin milmaki himotti nähä.
-
– Ei tämä vielä ole, – šanou, – valmis, täštä puuttuu kolmie ainetta.
-
– Ne on, – šanou, – pohjoistunturien takana.
-
– On, – šanou ukko, – še ei olekana vuara loittona.
-
Tuli ukon luo ta pesi šen, keričči parran ta šanou, jotta "juohata nyt hyväsistä, mitein mie piäšen"!
-
Tyttö šanou laulavalla linnulla, jotta "mitä myö čuarin pojalla šyötämmä, kun tulou puutarhua kaččomah: eihän meilä ole niin hyvyä"?
-
Lintu šanou, jotta "käy kaupašta haulie, ta pane monta hunttua niitä kukokše.
-
Lintu šanou, jotta "mie vaštuan".
|
| 62 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Yheksän kullaista poikua
(Девять золотых сыновей)
|
-
Šanou vanhin tyttö:
– Mie šuan yheštä osrajyväštä šotaviällä ruuvan.
-
Toini tyttö šanou:
– Mie šuan yheštä liinankuijušta šotaviällä vuattiet.
-
Nuorin tyttö šanou:
– Mie šuan kolme kullaista poikua yheššä kohušša: kiät kultaset kalvosista šuahen, jalat hopieset polvista šuahen, kuutamaiset kulmilla, šimčukkaiset šilmillä, otavaiset olkapäillä, tähet taivan harteilla.
-
Čuarin poika šanou tuatollah:
– Hospoti plahoslovi, tuatto, mie lähen leškiakan nuorempah tyttöh šulhasiksi.
-
– Ala männä kotihis, – šanou Šyötär-akka čuarilla, – mie käyn riepuo ta vaštua.
-
– No hoš ottanen, – šanou čuari.
-
Šanou čuarin poika, jotta kun ei šuane parempie lapšie nyt kolmannella kertua, niin še naini pitäy uhhotie.
-
Naini šanou, jotta "elkiät tappuat, työntiät muailmalla".
-
Poika šanou:
– Prosti muamo, mie nuppinieklalla puhkuan reijän, kačomma, missä olemma.
-
– Annaš, muamo, – šanou, – hivušrihmaš.
-
Poika hyppyäy šeinän ravošta, šanou:
– Šyökyähän, veikot, ne riešat šuuhuna, pankua paijat piäl länä, lähemmä kotih.
|
| 63 |
Uhta
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Leppäpölkyn starina
(Сказка об ольховой чурке)
|
-
Akka šanou ukolla:
– Leikkuasit meččäh käyvveššäš leppäpölkyn, kun meil ei ole lašta, nin rupiesima šitä tuuvvittamah huvikšena.
-
Akka šanou ukolla:
– Luaji kätyt, mie rupien tätä tuuvvittamah.
-
Poika šanou:
– Luaji, muamo, miula rehennysrieška, miul on nälkä.
-
Poika šöi šen riešan ta šanou:
– Miul on vielä nälkä, luaji vielä toini rieška, pienempi kuin ensimmäini.
-
Poika šöi sen riešan ta šanou:
– Luaji kolmas rieška, vielä pienempi.
-
Poika šyöy šen riešan ta šanou:
– Nyt mie olen jo kylläni.
-
Muamo šanou:
– Pellolla on kyntämäššä.
-
Leppäpölkky šanou:
– Tuo miula, muamo, vuattiet.
-
Muamo šanou:
– Elä lähe, rutto tulou murkinalla.
-
Poika ei huolin mitänä muamoh šanasta ta mäni pellolla, šanou šinne mäntyö:
– Terveh, tuatto!
-
Ukko kaččomah rupieu ta šanou:
– Eihän meilä ole lašta.
-
Poika šanou:
– Miehän olen se leppäpölkky, mitä oletta työ tuuvvittan.
-
Ukko šanou:
– Ka tapoithan šie heposen.
-
Poika šanou:
– Kun še kerran oli niin vähähenkini, jotta kuoli kun yhen kerran löin, niin anna mäni.
-
Ukko šanou:
– Lähemmä šyömäh nyt.
-
Poika šanou:
– Mitäpä nyt, tuatto, ruattavua?
-
Tuatto šanou:
– Mäne aitua panemah siihe pellolla, missä kyntimä.
-
Mänöy pirttih, šanou tuatollah:
– Tuommoset ašiet miula ei kestä.
-
Ukko šanou:
– Eihän šiula mitkänä ašiet kessä.
-
Poika šanou:
– Mie lähen.
-
Akka šanou:
– Vaštahan myö šöimmä.
-
Poika šanou:
– Onhan teilä härkie ta lehmie liävässä.
-
Akka šanou:
– Ne on vielä tappamatta.
-
Poika šanou:
– Miula kelpuau ne i tappamatta syyvvä.
-
Poika läksi muailmalla ta šanou:
– Kun mie olen niin väkövä, nin kaikki koko tämän linnan väen tapan ta šyön.
-
Leppäpölkky šanou:
– Mie olen niisi väkövä, emmäkö lähe eččimäh toisieki väkövie?
-
Leppäpölkky šanou:
– Lähemmä eččimäh.
-
Huomenekšella Leppäpölkky šanou:
– Nyt kakši lähtöy meččäh ta ykši jiäy keittämäh murkinua.
-
Leppäpölkky šanou Puijenpissyttäjällä:
– Käy liävästä lehmä, tapa ta keitä šen lihat kaikki.
-
Leppäpölkky šanou:
– Nyt pitäy Vuarojenloukuttajan jiähä keittämäh, myö lähemmä Puijenpissyttäjän kera meččäh.
-
Vuarojenloukuttaja šanou:
– Omašša talošša.
-
Ukko šanou:
– Että elä omašša talošša.
-
Leppäpölkky on šemmosekše šiäntyn, kun ei moneh päiväh ole šuanun kunnon ruokua ta šanou:
– Että kehtua keittyä, kun makuatta.
-
Oltin huomeneh.^ Leppäpölkky šanou:
– Mie nyt jiän murkinua keittämäh, mänkyä työ meččäh.
-
Tulou ukko kyynärän pivuš, parta kahta kyynäryä ta šanou:
– Mitä työ tiälä meinuatta, kun šöittä miulta kaikki lehmät?
-
– šanou Leppäpölkky ukolla.
-
Ottau šitä parrasta kiini ta šanou:
– Šie olet toisilla šitä temppuo ruatan, vain nyt puutuit miehen käsih!
-
Šen verran šanou, jotta "miehän šain keiton kypšekše".
-
Leppäpölkky šanou:
– Läkkä kačomma miun vankie!
-
Leppäpölkky šanou:
– Tämähän teiltä rokan šöi.
-
Leppäpölkky tulou jälelläh ta šanou:
– Lähtekkyä ŧa solahuttakkua milma reikäh, nin mie lähen eččimäh.
-
Ukko krovatissa läsiy tai šanou:
– Joko rosvoinniekka tulit?
-
Leppäpölkky šanou:
– Nyt tapat, piäššä kuulla ta päivällä prostiutumah.
-
Ukko šanou:
– Mäne.
-
Ukko šanou Leppäpölkyllä:
– Piäššä šie nyt milma kuulla ta päivällä prostiutumah.
-
Leppäpölkky šanou:
– Mäne.
-
Poika šanou tyttärellä:
– Nyt lähemmä poikeš.
-
Tyttö šanou:
– Mielelläni lähenki, – ta antau Leppäpölkyllä imennoin šormuksen.
-
Šitou tytön nuorah ta šanou:
– Mäne šie iellä, ta noššatta šiitä miut jälestä.
-
Tyttö šanou:
– Leppäpölkky on šielä.
-
Tyttö šanou, jotta hiän on čuarin tytär.
-
Leppäpölkky šanou šillä akalla:
– Etkö, akkasen, voi miten šuattua milma muan piällä?
-
Akka šanou:
– Šuattasin mie kyllä, vain kun ruavoit pahoin i tapoit miulta ukon.
-
Leppäpölkky šanou:
– Ičepähän oli šyyššä, kun rupei miun kera toruamah.
-
Akka muuttuu hyvin vanhakše korpikše ta šanou:
– Istuuvu šie miula šelkäh, muit’en šie et tiältä piäše.
-
Akka šanou Leppäpölkyllä:
– Ei tänne mitänä muuta kuulu, kuin čuarin tytär oli kavokšissa muan alla viisitoista vuotta.
-
Čuarin tytär viey Leppäpölkyn tuattoh luo ta šanou:
– Tuatto, tämä on še mieš, mi milma pelašti muan alta.
|
| 64 |
Poduzhemye
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Akka i kattila
(Старуха и котел)
|
-
Šiidä akka šanou:
– Himottau voida.
-
Akka šöi huttuo voin keralla, nouzi kiugoalla da šanou:
– Ukkuo himottau.
-
Šiidä šanou akka ukolla:
– Nouže poigeš kiugualla.
|
| 65 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Jauhinkivi
(Ручной жернов)
|
-
– Anna šie, veikko, – šanou, – lihua meilä keitokše, kun pruasniekka tulou.
-
Šanou:
– Tuošša on, vie hot’ hiiteh!
-
Šanou:
– Kun ei kenkänä tuo iče, työnnetäh koirie myöte, а koirat ei šuateta, iče šyyväh.
-
Šanou še köyhä velli:
– Miula rahua ei tarviče, anna vain še jauhinkivi šeläštäš.
-
Šanou še:
– Tätä mie en antais, ka kun šie olit niin hyvä, nin mie šiula annan.
-
Tämä kivi on šemmoni, jotta tätä mitä käšet, – šanou, – nin šitä še jauhou.
-
Šanou naisellah, missä hiän kävi ta mistä šen kiven šai.
-
Šanou:
– Panemma nyt tämän kiven jauhomah, mitä meilä pitäy pruasniekakše.
|
| 66 |
Uhta
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Köyhä velli ta pohatta velli
(Бедный брат и богатый брат)
|
-
Köyhä velli tulou pellolta ta šanou akallah:
– Mäne hoti tähkie keryä, jotta šurvomma.
-
Tulou pellolta ta šanou akalla, jotta "mitein nyt rupiemma elämäh, kun halla pani pellot"?
-
Köyhän vel’l’en akka šanou ukollah:
– Mäne ta šano Pakkasella, jotta antais syötävyä, kun pilasi pellot.
-
Akka šanou:
– Tiijän, miun ukko on Pakkani, täššä on Pakkasen koti.
-
Akka šanou:
– Annahan tulou yöllä kotih, nin mie hänet haukun, kun pani pellon köyhältä mieheltä, a pohatalta vel’l’eltä ei lekahuttan.
-
Akka šanou Pakkasella – ukollah:
– Meilä on vieraš.
-
Pakkani šanou:
– Mištäpä mie tiesin, ken heistä on köyhä, ken pohatta?
-
Šanou akallah:
– Mäne käy tuolta sarajalta kaikišta pahin vanha kesseli.
-
Akka käypi kesselin ta šanou köyhällä ukolla:
– Nouše pois, ota tuo kesseli – šiinä on šiula palkinto pellošta.
-
Akka šanou:
– Miksi šie šemmosen hapannehen kesselin otit, huppelo, tulou vain kerta tulta šytyttyä.
-
Ukko šanou:
– Älähän huoli.
-
Pohatta šanou:
– Vuota kun mänen köyhällä vel’l’ellä ta oššan šen kesselin.
-
Akka šanou:
– Mäne tuaš, etkö šua Pakkaselta kesselie, kuolemmahan myö nälkäh.
-
Köyhä velli mänöy Pakkasen luo ta šanou:
– Kun möin kesselin, nin etkö voi toista antua, nälkäh kuolemma.
-
Pakkani šanou:
– Mintäh olet niin hölmö ta möit?
-
– Šanou akallah: Mäne käy uuši, kaunis kesseli, annamma šen hänellä.
-
Pakkani šanou:
– Ota nyt tämä kesseli, täštä šuat vielä parempua ruokua.
-
Mänöy kotihih, rävähyttäy kesselin pöytäh ta šanou:
– Tulkuat nyt šyömäh!
-
Lapšillah šanou:
– Mänkyä šanokkua tiätällä, jotta šain vielä paremman, kaunehemman kesselin.
-
Mänöy pohatta köyhän vel’l’en luo, šanou:
– Etkö, velli, myö miula šitä uutta kesselie?
-
Viey uuven kesselin kotih akallah ta šanou:
– Kuču nyt kaikkie šyömäh.
|
| 67 |
Rugozero
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Оli ennen ukko da akka
([Волшебное кольцо])
|
-
Šanou muamollah:
– Työnnä milma burlakakši, rubien laihinoista šilma elättämäh.
-
Hiän mäni polučči kakšikymmendä viizi kopeikkua da tulou muamon luoh, šanou:
– Vuuven kun kazakoičin, šain kakšikymmendä viizi kopeikkua.
-
Muamoh šanou:
– Ga miksi šie, poigazeni, oššit kazin, kun iče dai koira on nälläššä?
-
Mado šanou:
– Läkkä nyt miun muamon luoh.
-
Mado jo algo muah pujetteliuduo, šanou pojalla:
– Ruttoh tulemma miun kodih, muamo šiula andais midä ottazit.
-
Akka šanou:
– Kačoppa, tulibahan venäläine šyödäväkši.
-
Hiän miun tulešta piäšti, – šanou mado.
-
– Pidäy hänellä piäššännäštä dengat makšua, muiten mie olizin palan, – šanou mado.
-
Andanet šormukšen šormešteš, nin otan, – šanou poiga.
-
– Nyt šie midä tahtonet, žen šiula šormuš šuau, – šanou mado.
-
– Elošša ollah, – šanou muamo.
-
Kuule, muamo, mäne šie čuarin tytärdä miula naizekši koziččomah, – šanou poiga.
-
Muamo mänöy, šanou čuarilla:
– Miun poiga kun käški miula šiun tytärdä kozita, midä šie duumaičet?
-
Muamo mänöy poigah luoh, šanou:
– Čuari ando žemmoizen miäräykšen, što kun et šuane čuarin moista kodie, piä pois jouduu.
-
Poiga tuaš šanou muamollah:
– Mäne, muamo, uuveštah koziččomah čuarin tytärdä.
-
Staruuha tuašen mänöy čuarin luoh, šanou azien čuarilla.
-
Čuari šanou:
– A tyttären annan, kuin hiän šuannou žemmoizen flotan da muut vehkehet, kuin miula on, muitein – piä pois.
-
Muamo tuli poijan luoh, šanou, midä čuari hänellä oli ilmoittan.
-
– Elä, muamo, huolehi, huomeneš on ildua viižahambi, – šanou poiga.
-
Tuaš muamo aštuu čuarin kojin luoh, šanou:
– Tuaš tulin šiun tytärdä koziččomah.
-
Čuari šanou:
– Kun poigaš šuannou st’oklazen šillan miän kojista tiän kodih da st’oklazet kärryt, millä šidä myöten koista ajua, niin äššen annan tyttären.
-
Huomeneš on ildua viižahambi, – šanou poiga.
-
Poiga šanou muamollah:
– Mäne, muamo, vielä kerran čuarin luo, midä hiän duumaiččou.
-
Muamo mänöy da šanou azien.
-
Čuari šanou:
– Ga nyt en enämbi muuda kekši, kuin luadie šuuret hiät.
-
Da šiidä šanou:
– Miula on žemmoine šormuš, jotta šiih kun vihellät, nin tulou midä tarvičet.
-
Kazi šanou koiralla:
– Šie jiä tänne vuottamah, šiut, prijuateli, šielä paikalla tapetah.
-
Kazi juokšou koiran luoh da šanou:
– Nyt meilä kiirehäizeh pois, pidäis piäššä.
-
– Piäžemmä, – šanou koira.
-
Koira šanou:
– Anna šormuš miula, muiten en ota šelgäh.
-
– Läkkä, skotina, väliämme šyömäh, – šanou kazi koiralla.
-
A yöllä kazi šanou koiralla:
– Lähemmä izändiä tiijuštamah.
-
– No midä šiidä on hyödyö, – šanou koira.
-
– Šie šiinä issu, – šanou kazi, – a miula on šormuš.
-
Hyppäi fortočkašta šiämeh, ga šanou izännällä:
– Täššä on šormuš, šie pelaššit miät, nyt myö šiun.
|
| 68 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Čuarin tytär
(Царева дочь)
|
-
Akka šanou:
– No mikse noita kuletat?
-
Hiän šanou:
– Anna hyö ollah, ei hyö šilma haittua.
|
| 69 |
Reboly
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Kultakalan starina
(Сказка о золотой рыбке)
|
-
Šanou, jotta tuas mie makasin hot’ min puun alla.
-
Kun kačahtau, niin kala on kultani, tai šanou še kala ihmisen kielellä:
– Piäššä pois milma veteh, ukko, niin mie luajin šiula äijän hyvyä.
-
Akka i šanou:
– Missä on kalat?
-
Ukko mänöy rannalla, kumartau tai šanou:
– Kuule, kultakalaseni!
-
– Akka šanou, jotta olis meilä šyyvvä kaikkie, mitä vain šuu šuvaččou.
-
Akka jo i šanou tuaš:
– No nyt pitäy šuaha, jotta koti meilä olis parempi kun čuarilla.
-
Ukko šanou kalalla:
– Ka kun akka sahhotti talon paremman, kun ičelläh čuarilla.
-
Eletäh tuas huomeneh, tai šanou akka ukolla:
– No pitäy nyt meilä kultaokorotta ta kolme kultapetrua.
-
Akka tuaš ni šanou:
– Mäne kalaš luo ta šano, jotta antais kala miula helmankantajan, jotta ei veteliiyvyttäis nämä uporkat muata myöti.
-
Šanou ukko akalla:
– No, äijä piti šiula, liika äijä piti!
|
| 70 |
Uhta
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Harakkastarina
(Сказка о сороках)
|
-
Velli šiäntyy harakan piällä ta šanou, jotta "nyt šuat lähtie pois".
-
Šanou uškollisella palvelijalla:
– Miun šiitä Marija prekrasnoi devuškašta pitäy šuaha moršien.
-
Ukko šanou:
– Šie et šitä šua.
-
Akka šanou:
– Tulipahan venyähen vertä šyyväkšeni, juuvvakšeni, partahani pannakšeni!
-
Šanou täti pojalla:
– Mie, poikan, annan šiula teräškapie-heposen, jätä omaš tähä.
-
Šanou:
– Kun täštä nyt päivän ajat, niin tulou kallivo, viittäkymmentä šyltä korkie, niinkun šeinä noušou.
-
Emäntä šanou:
– Miun vellen luita ei tänne ole korppi kantan.
-
Harakka šanou:
– Terveh, mistä piäsit ta millä piäsit tänne?..
-
Harakka šanou:
– Mitä vaššen olet lähten niin vähäkši aikua?
-
– Meitä on, – harakka šanou, – kolme velleštä.
-
Harakka šanou pojalla:
– No nyt mäne, jo aikaš mäni.
-
Harakka šanou, jotta "nyt tulou vaštah šata šyltä šuuri kallivo.
-
Emäntä šanou:
– Ei ni korppi ole kantan miun vellen luita tänne.
-
Velli šanou, jotta "täti anto miula šemmosen heposen, jotta še on piäššyn näijen kallivojen piällä".
-
Sisär šanou:
– Alailmoilla lentelöy.
-
Čuarin poika šanou:
– En voi olla niin kauvan.
-
Harakka šanou:
– Mie šiivillä olen lentän, en ole šuanun.
-
Harakka šanou:
– Nyt, niälämieš, šuat lähtie, jo on kuuši kuukautta kulun.
-
Emäntä šanou:
– Ei miun vellen luita ni korppi tänne kanna.
-
Šanou sisär:
– Millä konštilla nyt, veikkon, piäsit tänne?
-
Poika šanou:
– Täti anto šemmosen heposen, jotta šillä mie tulin.
-
– Viėraško on, – šanou, – meilä tullun?
-
Harakka šanou, jotta "siun pitäy olla vierahana meilä yhekšän kuukautta".
-
Poika šanou:
– En mie jouvva olemah niin kauan.
-
Harakka šanou:
– Nyt mäne, jo kulu yhekšän kuukautta.
-
– Tuli , – šanou, – venyähen verta šyyvväkšeni, juuvvakšeni, partahani pannakšeni.
-
Poika šanou:
– Marija prekrasnoi devuškua mänen moršiemekšeni eččimäh.
-
Akka šanou:
– Ei ole linnut piäšty Marija prekrasnoin devuškan luo.
-
Akka šanou:
– Miula on työtä ta ruokua, rupie heposie paimentamah.
-
Šanou:
– Ota mitä tahot, ota kultua, ota hopeita.
-
Poika šanou:
– Rahua miula ei pie.
-
Akka šanou:
– Šitä hevoista mie en anna, ennen annan kaikki kolmešatua hevoista, ennen kuin šen yhen.
-
Akka šanou:
– Tulou še kuitenki jälelläh.
-
Heponi rupieu pakajamah, šanou:
– Šie pie lujašti šuiččie, jotta ei hiän šua jälelläh milma.
-
Heponi pakajau, šanou:
– Täššä, tällä linnalla on rajašuutari.
-
Šanou šuutarilla:
– Etkö ošua šemmoista kotkua neuluo, millä henki tulou, ta mänöy šinne, minne iče ajattelet?
-
Šuutari šanou:
– Šuatan mie, olen mie neulon šemmosie.
-
Šuutari šanou pojalla:
– Ajattele nyt, mihi pitäis männä.
-
Poika šanou, jotta "šilma olen eččin niin pitän aikua".
-
Tytär šanou:
– Täššä olen: mie šiun, šie miun.
-
Marija prekrasnoi devuška šanou:
– Mäne nyt pois.
|
