| 71 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 11
(Кладовая солнца. 11)
|
-
Suau arvata, – jänöi, konzu kuuli bauhun, sanoi ičelleh, ihan ku myö: "Pidäy olla loitombi nennii riähkii", – da lähti hil’l’azeh hyčyttämäh vahnoi jälgilöi myö Virujah kivehpäi.
-
Myö emmo voi tiediä, midä duumaičči koiru Trafka, konzu tunnusti ižändän, no arvata voimmo.
-
Vie yksi pieni ryydähys suodu myö, dai Trafka hypännys kaglah, vaiku viizas ristikanzu ei haironnuh: ylen raviesti oijendaldi oigien käin da tartui vägeväh koiran huruah tagakäbäläh.
-
Yhteh hetkeh brihačču piäzi suospäi da viereldi vačalleh orožan piäle, työndi koiran, a iče ryydäjen, ihan gu koiru, orožan vuoh siirdyi troppahpäi, kuduadu myö ainos käveltih rahvas da kuduan reunoi myö kazvettih korgiet heinät – huovačut.
-
Nygöi olis aigu sanuo, kui myö iče duumaičemmo vahnan meččyniekan kummallizien sanoin pravdah niškoi, kuduat häi uskaldi šupahuttua koirale, gu myö iče emmo tavanne händy elos.
|
| 72 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 10
(Кладовая солнца. 10)
|
-
Dai kurret kolme kerdua hol’ahutettih, ei gu huondeksel – "voitto", a buitegu:
– Nukukkua da mustakkua: myö teidy terväh nostatammo, nostatammo, nostatammo!
-
Kuilienne ylen ammui ildupuoleh myö ajoimmo meččydorogua myöte troikal kellozienke.
-
Sil kerdua myö emmo suanuh tiediä, mittuine pahus tapahtui mečäs.
-
Häi tiedi, nenga haukkuu reboi, konzu juoksou jänöin jälgii myö.
-
Trafka kuuli reboin iänen i, ihan ku myö, meččyniekat, ellendi jänöin juoksendukruugan: Virujan kiven luopäi jänöi juoksi Sogieh hettieh, siepäi Kuival jovel, sit pyörii palestinkua myö i uvvessah n’epremenno tulou Virujan kiven luo.
|
| 73 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 9
(Кладовая солнца. 9)
|
-
Ken nikonzu ei ole nähnyh, kui suol kazvau garbalo, se voibi kodvan astuo suodu myö da ni ei nähtä, ku astuu marjoi myö.
-
Ottua must’oimarju – se nägyjen kazvau: hoikkaine varzut vönyy ylähpäi, a varzuttu myö, ihan gu siivyöt, kazvetah vihandat lehtyöt, a lehtyzien luo, gu hernehyöt, kazvetah sinizet marjazet.
-
Sen troppazen tähhäi riidavuttih lapset: Nast’oile himoitti astuo polletettuu troppastu myö.
-
Nast’oin troppu kierdi Sogien hettien kuivua notkuo myö.
-
Tämä kohtu kadajikon keskes oli se samaine palestinku, kunne kiirehti puuttuo kompassua myö Mitraša.
-
Myös pideli pitkyjalgazele Kuldazele Kanazele mustoittua velleh näh täl palestinkazel da kirrata hänele:
– Armas ystäväine, myö tulimmo!
-
Sit vaste Nast’oi kuondui, kopsahtih jalloilleh, a hirvi, tunnustahuu hänes ristikanzan, hypästih huabužikospäi, lähti juoksemah lykkijen edehpäi pitkii sorkii, se ylen kebjiesti lendi suodu myöte, ihan muga, kui peldojänöi juoksou kuivua troppua myö.
|
| 74 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 8
(Кладовая солнца. 8)
|
-
Myö nenga ellendimmö: Segavosuo on päiväzen aittu, gu sie ollah suurimat torfuvarat.
-
Vähä-vähäzin Mitraša siirdyi edehpäi troppastu myö, kui ozutti kompasan strelkaine, a mättähät jalloin al midä loitombi, sidä enämbäl pehmettih.
-
Sidä iändy ei sua loppussah ellendiä, sendäh myö, gu kuurnehet da iänettömät, voimmo vai arbailla korbivaroloin paginua.
-
Mitraša kuuli kai iänet, no ei varannuh, dai midäbo hänele oli varata, gu jalloin al oli troppu, kuduan polletti ristikanzu: kerran se astui suodu myö, sitgi iče Mitraša varuamattah voibi mennä edeh.
-
Pajattahuu rohkevui vie enämbäl da smeknii, eigo suas lyhendiä matkua jygiedy troppastu myö.
-
Mugaigi joga ristikanzu, kudai astui troppastu myö, puzerdi sammalespäi vetty, se valui toizele puolele troppastu, sie kuival tropan reunal kazvettih magiet heinät – huovačut.
-
Nygöi keviäl net oldih valgiet, a ei keldazet da hyvin nävyttih loittonssah.^ Niilöi myö hyvin nägyi, kus matkai troppaine.
-
Sidä paiči häi nägi, što ihan rinnal, ahozen sidä puoldu myö kazvau korgei huovačču.
-
Sidä heiniä myö Mitraša tunnusti troppazen, kudai matkai pohjazeh, da mietti: "Miksebo minä lähten huruah puoleh, kus ollah mättähät, kerran troppu on ihan lähäl – käzi oijendua – nägyy ahozen tagua?"
-
Häi julgiesti hakkai edehpäi sidä puhtastu ahostu myö.
-
– saneli toiči meile Antipič, konzu myö uhkahtimmokseh suoh, a sit tulimmo kodih ligahizet da märrät.^ Työ, brihačut, kävelettö šuorivunnuot da kengis.
-
– kyzelimmö myö.
-
Myö nikui emmo voinnuh ellendiä, midä starikku nagrau hohottau.
-
Äski nygöi, konzu meni jo monii vuozii, juohtutah mieleh Antipičan sanat, kai selgenöy: sanoi Antipič meile net sanat sentäh, ku myö olimmo nuoret, vähän tiezimmö,vie vähembän näimmö da maltoimmo.
-
Enzimäi Mitrašale hetetty myö astuo oli kebjiembi, gu suodu myö, a sit vähä-vähäzin jalgu rubei uppuomah syvembi da syvembi da jo jygiembi rodih piästellä niilöi suospäi.
-
Pieni ristikanzu kahten kozirkazenke heitti iänändän, päivitynnyzii rožazii myö juostih läpettäjät kyynälet.
|
| 75 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 7
(Кладовая солнца. 7)
|
-
Tuuli häilyttelöy puuloi da kandelou niilöin voiveroituksii da ulvomizii kogo ymbäristyö myö.
-
Häi ei hypännyh kerras juoksemah niidy myö sentäh, ku täs kivele oldih vie kahten pienen ristikanzan da viršizen jället, kuduat tuldih leiväle da kartohkale.
-
Koiru ylen terväh ellendi sen, što jälgii myö ei sua löydiä ižändiä, häi nosti yläh piän, tabai nenäh tabakkuduuhun, juoksi sil peräh, toiči kaimai sen, sit myös löydi.
-
Koiru vie kerran kačahtih jälgih, kuduat viettih kohti Sogieh hettieh, valličči sen troppazen, kudai oigiedu puoldu myö kierdi Sogien hettien, vie kerran nouzeldi tagakäbälil, lekahutti händiä da kiirehel lähti juoksemah sih puoleh.
|
| 76 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 6
(Кладовая солнца. 6)
|
-
Myö tulimmo hierunrahvahal abuh tappamah hukkii.
-
Yöl myö menimmo Segavosuol, sie ulvoimmo hukkien luaduh, a net kaikin ulvottih meile vastah.
-
Muga myö tarkah saimmo tiediä, äijygo on hukkua da kus net eletäh.
-
Nygöi myö tiijustimmo, kus eletäh hukat, suksil kierrimmö sen kohtan, luajimmo kruugan kolmie kilometrii piduhuttu da riputtelimmo nuorazih ruskiet, tulijat pahal duuhul flaguzet.
-
Min verdu kruugas oli ambujua, sen vastah vorottua myö jätimmö joga ambujan rinnal.
-
Sinä huondes, konzu lapset riidavuttih da lähtiettih ielleh eritroppii myö, Harmai, vihažu da nälgähine, virui pahnas.
|
| 77 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 5
(Кладовая солнца. 5)
|
-
Myö ammuzis aijois ajelimmo Antipičalluo ohotal, starikku oli vahnu, meidy myöte, jo iče ei mustanuh, äijängo vuottu eli täl mual da täs omassah meččymökkizes, meile ozuttihes, häi ei kuole nikonzu.
-
– kyzelimmö myö.
-
Myö smietimmö, häi šuuttiu meijänke, a iče hyvin tiedäy oman ijän, da uvvessah kyzelimmö:
– Antipič, älä irvistä, sano meile toven: min igäine olet?
-
– Sinähäi olet vahnembi meidy, – sanoimmo myö, – i verno parembi meidy tiijät, mi on tozi.
|
| 78 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 4
(Кладовая солнца. 4)
|
-
Nygöi buitegu suuri oja rubei čurčettajen juoksemah kivii myö.
-
Äjän kerdua, myö – meččyniekat, vuottelimmo tämänmostu huondeshämärii da tarkah kuundelimmo tädä pajatandua, ku ellendiä, midä omil pajoloil tahtottih sanuo tedrikukit.
-
Sit, konzu myö matkittelimmo linduloin pajoloi, kuului nenga:
Rutot sullat
Ur-gur-gu.
-
– Minä sinunke kiistämäh en rubie: sinä mene omua troppua myö, kuduadu myöte kai akat garbaloh kävväh, a minä lähten yksin, omua troppua myö pohjazehpäi.
-
Nast’oile pideli mustoittua se vellele, no suuttunuh, iče ruskei gu kumačču, häi sylgi vellele peräh da lähti garbaloh polletettuu troppastu myö.
-
Ižävaroi juokseldi sildastu myö ihan tedren rinnal da tuikkai tävvel väil tedrikukkii.
|
| 79 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Tatjana Boiko, Tamara Ščerbakova.
Päiväzen aittu. 3
(Кладовая солнца. 3)
|
-
Palazen astuhuu suotroppastu myö, lapset nostih enzimäzen havvužikon piäle, kuduan nimi oli Korgei harju.
-
Myö, meččyniekat, jo lapsusaijois maltammo eroittua nämmii iänii da hyvin ellendämmö, mittuine hyvä sana on tulemas joga iänes.
-
Vot mikse myö, konzu aijoi keviäl enne päivännouzuu tulemmo meččäh da kuulemmo heijän iänet, vastuammo heile, ihan gu ristikanzoile:
– Terveh teile!
-
– Kunnebo myö lähtemmö?
-
Mitraša otti kompasan, navedii strelkan pohjazehpäi, viippai käil odva tundujah troppazehpäi da sanoi:
– Myö lähtemmö pohjozehpäi tädä troppastu myö.
-
– Emmo, – vastai Nast’oi, – myö ielleh lähtemmö tädä suurdu polletettuu troppua myö, kus kai rahvas kävelläh.
-
– Myö lähtemmö pohjazeh, kui saneli tata, sie on palestinku, kunne vie niken ei ole käynyh.
-
Mitraša kerras hilleni, sit mollei lähtiettih astumah troppastu myö sinne, kunne ozutti strelkaine, vaiku ei rinnakkai, a peräkkäi.
|
| 80 |
New written Livvic
|
Literary texts |
|
Bajarin neidine – muanruadajan neidine
(Барышня - крестьянка (отрывок))
|
-
Nast’a sitgi hänele avvutti: häi otti miärän Lizan jallas, juokseldi niityle Trofim-paimoilluo da kyzyi händy azuo puaran virzuu sidä miäriä myö.
-
– Ga kaikkie myö.
-
– Ku tahtonetto työ, gu myö olizimmo iellehpäi dovarišoinnu, sanoi häi ylbiesti, sit, olgua hyvät, älgiä unohtelkuattokseh.
|
