| 81 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Konz kazvoin i läksin jo opendamhas institutha, siloi Boris-däd’ enamba pagižeškanzi minunke meiden keles.
-
Minä tedan, miše mugoine kel’ oli ende, no se jo koli.
-
Sikš, konz minä möst vasttimoi kezan aigan Boris-dädänke, ka minai oli jo küzundoid hänele.
-
A minai mel’he sid’-žo tuli meletuz, kuspäi otan kengäd, ved’ oli jo möhä sügüz’, vilu irdal, a minai ei olend lämid kengid.
-
Om männu sur’ aigkeskust, minä jo lopin pedagogižen institutan i radoin vepsän kel’t oppimižes, konz mö zavodim eläbzoitta vepsän kel’t da tehta openduzkirjoid.
-
Om lujas žal’, miše hän vähän kirjuti vepsäks, i händast nügüd’ ei ole jo meidenke.
-
Hüvä om, miše meil oma lahjakahad kirjutajad, a nügüd’ jo toine pol’v kazvab.
|
| 82 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Škol oli jo loptud.
-
Küläs kactihe meihe kaikiš iknoišpäi, meiš jo siloi pagištihe, miše mö olem kuti ženih i nevest.
-
Mö völ em meletanugoi, a aigvoččed jo naitoiba meid.^ Muga oli meil-ki Aleksejanke.
-
– Minä olen jo aigvozne, voin iče pätta, mi minei tarbiž.
-
sikš ehtal minä en voind jo pagišta nimiš mugoižes ani tärktas.
-
Mäni jo enamba sadad vot, konz heiden ezitatad tuliba tänna, Sibirihe, elämaha.
-
No nece oli jo möhemba.
-
Mö olim jo väzunuded, konz tuleskelim nitule.
-
En mušta jo, abuti vai ei,
-
Nügüd’-se minä jo tedan, miše nece oli minun ezmäine i jäl’gmäine armastuz.
-
Minä olin Vologdas pol’ kud.^ Polen kun jäl’ghe läksin jo opendamhas.
-
Varastin kirjeižid Aleksejalpäi, no niid jo kun aigan ei olend.
-
Minä meletin, miše hän varastab mindai, sikš jo ei kirjuta-ki.
-
Konz ajoin kodihe i tulin sihe tahozesai, kus ištuimoi kodiavtobusaha, sigä oli jo erasid tutabid ristituid.
-
Meil kaiken oli muga, konz jo avtobus käveleškanzi: ištumoi avtobusaha i ezmäižehe seižundtahozesai ajam papataden vepsäks.
-
Nügüd’-ki ištuimoi avtobusaha, ezmäi ištuim vaitti, no konz tuli nece jäl’gmäine seižutez, a sen jäl’ghe jo kodi, ka minun tutab naine küzui:
– Nu, kut sinä eläd-se?
-
Pit’käs aigas päliči, voib olda, mäni jo kaks’kümne vot, konz mö vastsim toine tošt meiden küläižes, kuna tulim kezalebule ühten aigan, ka siloi vaiše sanuim toine toižele sel’genzoitusid.
-
Hänel jo kaks’ last om.
-
Jo necil südäin oli täuz’.
-
Tedad-ik, konz mö ajoim jo Sibirihe, elim sigä pit’kän aigan, kerdan televizoras joksijal rivil ozutadihe, mitte sä om sinun lidnas.
-
Hän oli jo vanhaine akaine.
-
Aleksejad ei ole jo amu täl mal, hän sirdihe taivhaze, voib olda, sigä-ki kundleb, mitte sä minun lidnas om…
-
Om nügüd’ jo kaks’ vunukad-ki.
|
| 83 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Hän sanui, miše lähteb öks, no mäni jo kaks’, a händast ei olend.
-
Konz minä heraštelimoi homendesel, ka jo aigoiš kulin Natoi-tädin vesselan änen:
– Voi, Polinaine, läksin nužnikaha, da tulin sinunnoks čajušt lainahtamha.
-
A nece oli kezaku, läm’ jo.
-
Minei pidi mända jo kahesandehe klassaha.
-
Keza tuli jo lophu, zavodihe školan aig.
-
A sigä jo baboi dedoinke da Natoi-tädi jokseba.
-
Toižel homendesel mamoi holduškanzi siš, miše om jo školan aig, a minai ei ole, miš mända školha.
-
Kacu, sinei nügüd’ se kožub jo.
-
Kahtes päiväs kaik minun sobad da sädod oliba jo vaumhed.
-
Sigä radoi üks’ bol’nic-sizar, mugoine jo vanhaine Raisa Ivanovna.
-
Hänele zavottihe tehta leikatuz, sikš ku laps’ oli jo kolnu vacas sihe aighasai.
-
Konz minä läksin jo bol’nicaspäi, ka kaikuččen pühäpäivän olin händast rižamas.
-
Hän jo läksi radolpäi pensijale, vanhaine oli.
|
| 84 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
“Konz olin lapsen, voin ei pöl’gästoitand”
|
-
Hän muštab, miše opendamižen täht ombeltihe havad, miččehe jo oli pandud puine pirdimhodr, pirdim, kirjutim, pühkäine da lehtik.
-
Konz hebo tuli meidennoks toižen kerdan, ka olim jo vaumhed.
-
Tulim pristanile, a barž oli jo edahanb– mö möhästuim.
-
Päliči miččes-se aigas meiden naižed rohtiba lähtta külähä, kus suomalaižed jo oliba tulnuded valdaha.
|
| 85 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Galina Baburova.
Mirus om äi melentartušt!
|
-
Galina Ivanovna Lokkina (norudes – Petrakova) om sündunu Värasjärves – Vologdan agjan Vitegran rajonan vepsläižes küläs, mittušt nügüd’ jo ei ole.
-
Päliči mäthas päzud – sigou jo babarmod, a vuu vähäižou päzud, ka om pen’ so.
-
Ližaks, hän kaičeb kodiküläs zavetnijan praznikan, mitte praznuitihe sigä jo äi vozid völ edel Galina Ivanovnan sündundad.
-
Tošt sizart da vellid ei ole jo hengiš.
|
| 86 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Nadežda Petrova.
“RUWIKI”: “Kucum üläopenikoid ühthižradho”
|
-
Kaikid melentartuižembaks üläopenikoiden täht tegihe jäl’gmäine vastusen pala, konz toimitajad ozutiba da starinoičiba, kut pidab vaumištada kirjutesed tedokirjan täht, kut pidab valita kirjutesen teman, sen ližaks – kacta, om-ik jo se tedokirjas vai se om uz’.
-
Ved’ mugoine voimuz om jo anttud toižiš "RUWIKI"-tedokirjan kel’eristoiš.
-
Voib olda, mugoine voimuz linneb üläopenikoil jo tulijal vodel.
|
| 87 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Šašina Maria .
Radam lapsiden täht
|
-
Necil vodel "Kuki-rikku"-žurnalan tegijad zavodiba radon jo kevädel: ezmäižed sjomkad oli tehtud sulakus.
-
Mö amu jo tahtoim snimd’a sen, no sirdim necen azjan kaiken aigan.
-
Necil vodel mö jo tegim sen, kaik meil ozaižihe.
-
Timofei ühtni jo toižihe "Kuki-rikku"-žurnalan sezonoihe, no hän oli vaiše epizodoiš.
|
| 88 |
New written Veps
|
Journalistic texts |
|
Karjalan valdkund
(Республика Карелия)
|
-
Nenile kivikuvile om jo läz 6000 vot.
|
| 89 |
New written Veps
|
Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Openzimoi jo školan seičemendes klassas.
-
Konz läksin ezmäižehe klassaha, ka minä jo pagižin venäks ani joudajaks.
-
No konz hän homaiči, miše minä mahtan jo ei vaiše el’geta, no pagišta-ki venäks, ka pagižeškanzi enamba venäks.
-
Tatad kodiš ei olend, hän oli jo radol.
-
Tarbiž nousta, ozutesikš, kezal jo viž časud homendest,
-
sikš ku polen časun jäl’ghe kuluškanzi jo barabanan tikitand.
-
Nece paimen ozuti emägile, miše hän zavodi jo kogota lehmid stadha i pigai veb niid omaluižele.
-
No minä-se olin aigaline kukoihut, en jo magadand, tatad-ki radole sabutin,
-
Nece škol oli jo edemba, vižtoštkümne kilometrad matkas.
-
Minä siloi pagižin venäks jo ani hüvin, no oli mitte-se tundmatoi paginan muju, mitte-se toine sanoiden valičend.
-
mänin jo venoho žarhu, konz ei pidand varaita haikart.
-
No nügüd’ ei ole se aig avaita recept.^ Kenele se tarbiž, ka löutud kaik om jo.
-
A meile, norile neičukaižile, ei olend kel’tud jo olda tancuil.
-
Ulli-baboi om vanhaine jo, ei voi, no Tal’oi-tädi ei hondombid pašta.
-
– Kacu, meile voib jo kävuda tancuile, ka meid lugetas aigvoččikš.
-
miše tatoi jo el’genzi, miše meid ei tarbiž enambad opeta, miše mö olem sanuded jo opendusen i nikonz muga em tehkoi.
-
Muštan, kut Ulli-baboi kerdan kacuhti minun jaugha i sanui:
– Sinä jo oled mugoine sur’ neižne.
-
Möhemba tuli sil’mnägubale, miše hänel oli appendicit, hänele jo kahesanden klassan jäl’ghe tehtihe leikatuz.
-
Minä olin völ videndes klassas, a hän pidi jo hol’t minus.
|
| 90 |
New written Veps
|
Dialectal texts, Literary texts |
Novella |
Nina Zaiceva.
Minun vepsläine oza
(Мое вепсское счастье)
|
-
Mamale pidi mända jo radole, sikš ku lapsid oli koume, i tatan rahoid meile kaikile ei täudund.
-
Ehtuškanzi jo.
-
Mö sizaridenke heredašti toim munid, pezim niid, panim kehujaha samvaraha, mitte puhkui purul jo.
-
Ku sanuda tozi, ka ei olend-ki mugoine jo hond.
-
No konz se-žo üks’ sömine, ka erašti hambhid jo löb.
-
Mamoi keiti kartohkoid, puhtasti niid, peksi tarkas petkloižel, valoi sinna hulad maidod, ližazi koume-nel’l’ kanan munad, sulatud void, kandatest, voidi völ pälpäi voil da kandatesel i pani necen kaiken rehtläle i čokaiži venälaižhe päčhe, konz se oli jo hilil.
-
Panli lihad astjaha, i sid’ jo mö zavodim söda.
-
No meiden küläs supal-sanas niken jo ei rižand nenid erilaižid sanoid.
-
Nece jo möhemba minä el’genzin necidä, konz zavodin oppida vepsän kel’t.
-
Minä nikonz en sönd marjoid sihesai, kuni puzuine oli jo täuz’.
-
Ei jo tarbiž, a mö kaik hüppim i hüppim uzid marjoid ectes.^ A ved’ muga oli-ki!
-
Mäni jo, tedan koume časud.
-
Minä jo väl’düin, ved’ näl’ghine olin heinäntegoradospäi.
-
A jo homendesel, konz mužikad jatksiba minun ecindad, ka minä oikti kulištin, kuspäi amptas.
-
Mamoi sanui:
– Ka, tütrudem, muga jo žal’ om.
-
Minei jo penessai melentartušt oli se, kut sanad sünduba.
-
Murikaižid pandihe päčhe venoho žarhu, ned hauduiba sigä, a sen jäl’ghe jo viškaitihe bučhe.
-
Kackat, en ole-ki mugoine jo vanh, a kut elo om vajehtanus!
-
A jo nene haudutadud paštikahad pandihe udes päčhe völ-ki venombaha žarhu.
-
Konz ehtli tomičaine, ka mö ripuim tomen oksil, södes tomičašt sihesai, ku em voinugoi jo pagišta-ki.
-
Kuni pezed, ed voi jo eskai teta, oma-k käded eläbad.
-
Hot’ nügüd’ voib jo puhtastadud-ki kalad ostta laukas, no sid’-ki minä en osta.
|
