81 |
Reboly
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Kaprehen starina
(Сказка про козла)
|
-
– No anat še, – šanou, – antoa pitäy.
-
– Ka kuuluu, akka, – šanou, – kalalla, kun veneh tarttu keškišelällä, kumpasešša ei ole ijäššäh ollut ni mimmoista puutošta, – šanou.
-
– Ka luvattu on, – šanou.
-
Šanou še ukko, jotta "kun myö tämän lupasima ta emmä myö lupušta täytä, ni meät iččemä rapieštau erähänä piänä".
-
No šuali viijä, ni šanou akka ukolla, jot "šiula kun kiät ylennöy, ni mäne vie tuonne niemeh, heitällä šinne moalla lapšeš".
-
Šanou šillä kaprehella, jot "vain kuin miula on paha, – šanou, – kun miula ei ole teälä voatetta ni mitä, – šanou, – piällä panna ni..
-
Kapris šanou:
– Elähän šie kiirehä.
-
Mie, – šanou, – šuan voatetta, lähen, – šanou, – čuarista kyšymäh.
-
Mänöy, ka kyšyy voatetta ka:
– Antakkua työ miula hot’ mimmosie ploat’oja ta kompinaškoja ta štaniloja ta hot’ mitä, – šanou, – keräkköä.
-
– Miula, – šanou, – tarviččou, antakkoa.
-
Šanou, jotta "mäne šie kyšy hot’ mitä keštä ruatuo, – šanou, – buitto hot’ mie opašteleutusin hot’ mitä ruatamah".
-
Šanou, jotta "mitä šie, mistä šie nyt tuan kuletit?".
-
Ka kapris šanou:
– Ka iče hiän i tuli.
-
Tai šanou, alkau pakautella, pakautella tyttyö, ka tyttö še pakajau, tyttö še pakajau.
-
Kaprehella šanou:
– No mistä šie olet hänen tänne šuanut, – šanou, – tämän tytön?
-
– Mie, – šanou, – tämän tytön šain jo, – šanou, – ammuin, ku pikkarasen lapšen tuolta niemeštä löysin, kun oli lykätty šinne itkömäh, ni mie hänen olen, – šanou, – kašvattan täyvellä varrella, tai hiän miun, – šanou, – vanhantau nyt, – šanou, – kun mie vahnanen.
-
Ka hiän šanou, jotta "mie, – šanou, – tulen täh tyttöh šulhasiksi", – šanou.
-
– E-elä, – šanou, – šitä pakaja, – šanou, – Ivan-čarovič, – še tyttö šanou.
-
– Ei, – šanou, – havumajašša kašvanehešta tytöštä ole čuarin pojan moršienta.
-
Šanou toatolla ta moamolla, jotta "mie tuon moršiemen täh".
-
– A mie, – šanou, – mistä tuonen, ni šieltä vaštah ottakkua.
-
– No tuon, – šanou.
-
– Muuta ku, – šanou, – šuorie!
-
No, viey.^ Tai šanou, jotta "kuinpa mie, – šanou, – kaprehen rukan tuah heitän, – šanou, – kun hiän miun kašvatti?
-
– šanou.
-
– Ka kapris, – šanou, – šiun pitäy ottua, – šanou.
-
– Mänöy čuarissa tuo kapris, – šanou.
-
Še naini šanou, jotta "mie, – šanou, – lähen pešen vuattiet nyt, – šanou, – rannalla".
-
– Läkkä, velli, kylvemmä, näin kun olet šie hieššä, – šanou, – kaikki valuu vetenä, – šanou, – rošie myöten, kylvemmä järvie ruttoseh.
-
– En, velli, – šanou, – mie joutais, – šanou, – kylpemäh, – šanou, – järvie, miul on äijä peštävyä, – šanou.
-
Mualla hyppäi, šanou:
– Ottakkua nyt, – šanou, – nyt on luvattu järveššä tyttö!
-
– šanou.
-
Šanou muamollah, jotta "en mie tiijä, – šanou, – mintäh on, – šanou, – miun moršien tuommosekši männyt, – šanou.
-
– En, – šanou, – voi ni kaččuo".
-
– Ka, – še šanou čuarin poika, šanou, – miksipä šie tapat, – šanou, – kun šie hänet otit, – šanou, – jotta šanoit, jotta miun kun hiän kašvatti, ni mie hänen vanhannan, šyötän vanhana kaiken hyväsešti?
-
Kapris šanou:
– Työntäkkiä, vellet, milma hot’ meren rannalla kapukkojani kaštelen, pešen, – šanou.
-
– Ka mäne šie, – čuarin poika šanou.
-
Yksi šanou:
– Milma huomena tapetah!
-
Tyttö šanou:
– Milma huomena šyyvväh!
-
No itetäh, itetäh, itetäh kaklakkah, ta šanou, jotta "kun, – šanou, – kapris-rukka, viel ei šilma tapettane, ni tule velli huomena vielä miun luo viestilöillä".
-
Hiän tuaš huomena pyrkiy, šanou:
– Työntäkkyä työ hot’ meren rannalla kaputtojani kaštelen, pešeyvyn šielä.
-
Čuarin poika šanou:
– Mäne, mäne.
-
Tyttö šanou:
– Milma huomena šyyvväh!
-
Kapris šanou:
– Milma huomena tapetah!
-
Šanou, jotta "mäne, mäne, mäne..."
-
Yksi šanou:
– Milma huomena šyyvväh!
-
Toini šanou:
– Milma huomena tapetah!
-
Hiän kun mänöy šinne kapsahtau, šanou:
– Eikä šyyvvä, eikä tapeta, ni kummaista ei ruata!
-
Moršiemella šanou:
– Matkua vain kotih.
-
А še šanou naini, jotta "mitä mie lähen, – šanou, – apposen alašti olen.
-
– No vuatittu lienet, – šanou.
-
– Mie vien, – šanou, – papin luo, leškiakan, – šanou, – šiitä vuatičen, šiitä käyn kotih jäleštä.
-
– Kun et, – šanou tytär, – šitä ativuo kunne uhhotine, mie ennen en tule teilä.
|
82 |
Kestenga
|
Folklore texts |
Historical Legend |
S’ert’ukanniemi
(Мыс Сертюканниеми)
|
-
Še šanou: "Niin ammuni aika oli, miekänä en muissa!"
-
Še šanou: "Mie vain olen kuullun, jotta šiinä eli šemmoni mieš, joka vanhah aikah…
|
83 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
|
Raisa Remšujeva.
Tollonjoki: kaunis kylä Livojoven vesitiellä
|
-
Jälelläh matatešša Tollo šanou: "Šiehän, Kapula, harpit kun hirvi".
|
84 |
Uhta
|
Folklore texts |
Historical Legend |
Koiraoja/Koiroja/Koira (niitty Akonlahešša)
(Койраоя/Койроя/Койра (покос в Аконлакши))
|
-
šanou Ontro jotta: "No mintäh še Asso ei tänne tullun?"
|
85 |
Padany
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Оli ennen ukko da akka
([Подмененная женa])
|
-
Heilä ei ollun lašta, elettih-oldih, ga akka šanou ukolla:
– Loaji siä, ukko, miula puušta lapsi, štobi̮ van olis miula lapsi.
-
Lapsi kažvo d’o šuureksi, šanou:
– Miula, toatto, pidäy naija.
-
Šanou [toatto]:
– Pidäy naija, ga nai siä.
-
Toaš se šanou ženihä:
– Miula pidäy naija.
-
Toaš šanou:
– Miula naija pidäy.
-
Erähäh kyläh mändih, ga on kolme sizarda talošša, yksi šanou:
– Miä mänen, ku midä miä käššen loadia, jesli ne luadimizet loajittaneh, ni miä ka mänen.
-
Hiän šanou boat’uška-ukolla:
– Miä tulen, ku männet käynet ennen seppäh.
-
Boat’uškalla šanou:
– Mit miä käššin loajittoo, ne varušša veräjän tagah.
-
Moattih, ga ženihä andilahalla šanou:
– Mäne, – šanou, – kuču.
-
Ženihä i šanou:
– Mindäh viikko ei tuldoo, igoi siä kirruit?
-
Andilaš šanou:
– Kirruin miä, ga en tiijä, mindäh hyö ei viikon tuldoo.
-
– Ka mäne siä kirru uuvestah, – šanou ženihä.
-
Moattih kodvani, mieš i šanou:
– Midäbo viikko ei tuldoo, vuota siä, miä lähen kirrun.
-
Hiän ottau toižet pihtimet, sen halgožen toaš pihtimillä liččou, kolištelou, kolištelou, toaš päččih i tresniy i šanou:
– Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
-
Hiän tavottau kolmannet pihtimet kädeh, halguo kolištelou i päččih toaš i tresniy i šanou:
– Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
-
Tuli därelläh perttih, šanou:
– Tänä peenä kanen moatah!
-
Väy šanou:
– Ei vet ole ägiä, kunna työ lähettä?
-
– Miähän olen, – šanou hiän.
-
Yksi i šanou:
– Ka miksi ei voi nähä?
-
Voit, – šanou, – nähä, et siä ni midä hänellä roa.
-
Yksi mäni kuččumah, šanou:
– Läkkä, čikko, ken ollou mužikka, kuččuu siuda nägiä.
-
Hiän mäni, šanou:
– Čikko šano, što "ku miä teällä lähtenen, ni miä nämbi en oo tiän".
-
Kriikettih, läksi kolmaš, mäni, šanou:
– Čikko, tule siä meien perttih käymäh, ku mužikka ken ollou, tahtou siuda nähä.
-
Tuli perttih, missä oli ukkoh, kaččou, ga oma ukko istuu, hiän šanou:
– No ku miä täh tulin, ni miä nämbi en oo tiän.
|
86 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Sinipetra
(Синяя важенка)
|
-
Šiitä poika šanou muamollah ta tuatollah, että hiän lähtöy naimah.
-
Aštuu tuon pitkyä tämän łyhyttä, tulou hänellä Šyöjättäri vaštah, šanou:
– Tiijän, tiijän, kunne mänet!
-
Še šanou:
– Tänne mänen.
-
Mieš ielläh aštuu, tuaš Šyöjättäri poikki polvelta hyppyäy, tulou vaštah, šanou:
– Tiijän, tiijän, kunne mänet, ota milma puapokše.
-
Šiitä šanou paimenella:
– Tuo huomena miula lapši, imetän šen.
-
Hiän mänöy, paimen, illalla kotih, šanou isällä:
– Anna lapši huomena meččäh, šiitä, – šanou, – koivun lehet kolajau, huavan lehet holajau, petrakarja mereššä vieröy, šitä iapši kaččou.
-
Šyöjätär šanou:
– Mitä lapši meččäh, ei lapši mečäššä viihy!
-
Šanou paimen:
— Unikkisen-punikkisen,
tule lašta, šyöttämäh,
ihaluaš imettämäh:
ei šyö Šyöjättäriltä,
eikä juo juojattarelta,
eikä tuohitötteröistä,
eikä petkelen nenistä.
-
Muamo šanou:
– Tuo lapši huomena, imetän šen, enämpi en niäkkänä.
-
Šanou äiti:
– Tuo vielä huomena lapši, enämpi en häntä niä, lähen šuurten merten tua.
-
– Šillä viihtyy, kun oma äiti mečässä šyöttäy – šiula on Šyöjättäri naisena, – šanou paimen.
-
Paimen šanou vielä, että "kun huomena mänemmä meččäh, hiän rupieu piätäh šukimah, a mie panen tal’l’an tuleh".
-
Šiitä naini šanou:
– Mikäpä käryllä haisuu?
-
Paimen šanou:
– Ei pala tal’l’aš.
-
Noštau hiän, Šyöjättäri, šormen ta šanou:
– Tuošta tulkah muan toukkaset, ilman itikkaiset!
|
87 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
«Piili, piili, pilkkani...»
(«Пийли, пийли, моя пятнашка...»)
|
-
Tulou čuarin poika vaštah, šanou:
– A-voi-voi, veikkon, kuin šie olet kaunis!
-
Čuarin poika šanou:
– Millä keinoin šie miula šen naisekše šaisit?
-
Poika tulou kotih, šanou:
– Šilma, čikko, čuarin poika kučču naisekšeh.
-
Čikko šanou:
– En mie lähe čuarin pojalla naisekše, ennen kuin tuaton ta muamon jauhinkiven jauhomalla kulutan.
-
Poika mänöy kotih, šanou čikollah:
– Čuarin poika pyysi šilma naisekšeh.
-
Tyttö šanou:
– En lähe ennen kuin tuaton šuaman huhmaren šurvomalla kulutan, tuattoni šuamat kynnykšet koššon helmoilla kulutan.
-
Tuaš tuli čuarin poika ta šanou:
– Lupasiko čikkoš lähtie naisekše?
-
Tytär šanou:
– Totta šitä nyt pitäy lähtie.
-
Tulou Šyöjätär ta šanou:
– Ota, veikko, veneheš.
-
Tyttö šanou:
– Elä ota, veikko, veneheš, še on Šyöjätär.
-
Poika šanou čikollah:
– Kohentele, čikko, istuimieš, parentele vuatteitaš, čuarin koti näkyy, linnan šeinä kuumottau.
-
Tyttö šanou:
– Mitä šanou Vienon veikko?
-
Šyöjättäri šanou šoutamašta:
– Šitä šanou Vienon veikko: puhkua šilmäš, katkua käteš, hyppyä mereh, muutu muššakše šoršakše.
-
Poika šanou:
– Kohentele, čikko, istuimieš, perentele vuatteitaš, čuarin koti näkyy, linnan šeinä kuumottau.
-
Tyttö šanou:
– Mitä šanou Vienon veikko?
-
Šyöjättäri šanou:
– Šitä šanou Vienon veikko: puhkua šilmäš, katkua käteš, hyppyä merуh, muutu muššakše šoršakše.
-
Tuaš šanou:
– Ka mistä miula tämä on tullun?
-
Šyöjätär-akka šanou:
– Iče mie makuan, ka kiät miula val’vou.
-
Čuarin poika šanou:
Mänkyä ottakkua pois šen pojan luunmurut kontien ieštä, jo še on nyt kuit’enki piekšetty paloikse.
-
Čuarin poika šanou nyt:
– Viekyä še valehukšešta hukkien eteh, ne šen kuit’enki šyöy.
-
Leskiakkani šanou:
– Tiälä še on šiun moršien.
-
Čuarin poika šanou naisellah:
– Rupie muate, mie lähen kaupunkilla kotvasekše kävelömäh.
-
Poika šanou:
– Lähe kotih.
-
Tyttö šanou:
– En lähe, Šyöjättäri šyöy miun.
-
Še kun nakrau räkrättäy, heiluttelou piätäh ta šanou:
– Näin šitä čuarin ainutta min’n’ua kylyh kuletetah!
|
88 |
Uhta
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Čulistarina
(Сказка о чули)
|
-
Čuli šanou:
– Pitäykö emännällä šanuo starina?
-
Emäntä šanou:
– Šano, čuli-kormeličča.
-
Čuli šanou halonvetäjällä:
– Pitäykö šanuo starina?
-
Čuli šanou:
– Pitäykö šanuo havunvetäjällä starina?
-
Čuli šanou:
Olin ennen aitašša, šöin voita šaikašta, šöin emännän rukin kera, šöin halonvetäjän halkojen kera tai šiun šyön havuješ kera tai heposeš.
-
Čuli šanou:
– Pitäykö šanuo heinänvetäjällä starina?
|
89 |
Voknavolok
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Oli ennen ukko ta akka
([Младший брат])
|
-
Hiän še laškeutuu värčistä, šanou:
– Tiälä mie olen, vel’l’et, en mie ole jiänyn.
-
– Mie, – šanou, – nyt tiät tapan.
-
A nuorin vellistä šanou:
– Mitä šie meistä tapat, kun olemma näin laihat?
-
Šanou:
– Tuošša on, maistele.
-
– Ei ole vielä lihottu, – šanou, – pitäy toini kuukauši lihottua, šyöttyä.
-
Maisteli tuaš akka ta šanou:
– Ei ole vielä hyvät, pahat on lihat, vielä pitäy šyöttyä.
-
Poika leikkuau tervaista okšua, šanou:
– Maistele nyt.
-
Akka maisteli:
– Ka, – šanou, – hyvät ollah, nyt pitäy ottua paistikši yksi.
-
Šanou tytölläh:
– Mie kun meččäh lähen, lämmitä pirtin kiukua hyvin äkiekše ta pane paistumah, – šanou, – van’hin poika.
-
Šanou:
– No tule, van’hin poika, mie panen kiukuah.
-
Šanou še nuorin poika:
– Anna mie lähen, šie jiä tänne.
-
Tai mäni nuorin poika pirttih, šanou tytöllä:
– Pane nyt milma kiukuah.
-
Tyttö šanou:
– Ei niin pie ruveta, rupie hyväsistä.
-
Šanou:
– Ei niin pie ruveta, rupie paremmašta.
-
Tyttö šiäntyy, a hiän šanou:
– Juohatahan, mitein ruveta, mie en šuata, kun et juohattane.
-
– Juohatan mie, – tyttö šanou.
-
– Näin, – šanou, – rupie.
-
Šanou, jotta "voi, kun on makie ni...".
-
Šanou:
– Toini poika pitäy paistua tulomakši.
-
No tuaš tyttö lämmitti pirtin ta šanou:
– Tulkah nyt keškimmäini poika.
-
Še nuorin vel’l’eš šanou:
– Ole tiälä, mie lähen.
-
Tyttö šanou:
– Rupie hyväsistä, en mie šuata šilma kiukuah, kun pahasista ollet.
-
– Juohata, – šanou, – mitein pitäy olla.
-
Tuaš läksi meččäh, šanou kolmannella tytölläh:
– Paissa viimeniki poika.
-
No tyttö tuaš lämmitti kiukuan ta šanou:
– No tule nyt vi1meniki šieltä, mie panen kiukuah.
-
Tyttö šanou:
– Rupie hyväsistä!
-
No akka tuli mečäštä tai šöi viimesenki tytön, tai nouštih pois pojat karšinašta, a nuorin poika ruaššalti šen akan käsilläh kahekše palakše tai šanou vellilläh:
– Mänkyä kotih, mie tulen jäleštä.
-
Hiän kokosi rahat ta vuattiet šelkähäš ta mäni kotihis, ta šanou:
– Teilä ei ollun n’eruo hankkie rahua eikä vuatetta, kun tyhjänä tuletta!
|
90 |
Vychetaibola
|
Dialectal texts, Folklore texts |
Fairy, Tale |
Kuošalistarina
(Сказка о прялке)
|
-
Ukolla šanou:
– Jos et anna tytärtä, šyön heposen.
-
Ukko šanou:
– Mie unohin meččäh.
-
Ukko šanou:
– Pitäy kaččuo, mitä on rieššä.
|