| 1621 |
Panozero
|
Dialectal texts |
|
Mesikämmen käpperöin’i
|
-
Kontieta muinen, a lukiettih n’iitä, jotta ei lehmie koškiis’, šemmoista myö yheltä ukolta vanhalta tiijuššamma lapšena to: ”Šano sie meilä, kuin še on še hyvä luku”, – meilä juohattau.
-
Miun on tyynet tyttöpiijat,
Miun on kainot karjapiijat,
Emännät epäpätöiset,
Tämämpä Jeešukšen kešällä.
-
Šiel on siula hirvi hirtetty,
Jalopetra jakšettu.
-
Šiel on kivet kuattavana,
Havot halattavana.
|
| 1622 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Jalka parannettih
|
-
A kuule vain kum mie nyt teilä vielä šanon, kuule vain kum miula pojalla, m’i on nyt tämä puoika, täš, tämmön’i luu läksi jopahat tämmön’i luu, läks’i jalašta.
-
Mie šanon: ”Mie nyt šiula šanon oikein hyväsistä”, vain ei rupei riitelömäh i yö, yönaika on ta myöhä aika, ja en ole riijellyn enkä rupie riitelömäh.
-
A mie šen s’itten sm’iet’in, jotta hänel on l’iikahtan jalka n’in, kučun yht akkua venymärihmua šitomah.
-
No, n’iin šen kera s’iitä tätä luaitah, šielä, on, hiän on šielä n’iin äijä, jotta kevyäh šuahen, kuuši – seiččemen kuukautta hiän on šielä.
-
No käym mie, konša kun näin on n’i, ilman šilloin, tampurilla kun ajoit, n’ii ei pitän rahua, n’ii kävin hänel luo aina.
-
Myö s’iinä issumma päivän, hiän on, hiän on näissä kainalošauvoissa, a kunne še mie lähen, kun hiän ei piäše, ihan yheššä kohem päivän istuma, ja ei ollun šuuh, ei šuurušt šuuh käynyn, noh.
-
Tulen kot’ih, ta puoika tuo še miun on nyt rukkana, n’i še on tullun jo heposella vaštah stanččeila, no.
|
| 1623 |
Oulanga
|
Dialectal texts |
|
Šiäprimiettoja
|
-
Plahv’eššen’n’a n’i mistä tuul’i on, n’i s’itä tuulta enämmän rupieu, tämä s’inä vuotena kevyällä tuulomah ta kešällä.
-
No, plahv’ešs’n᾽n᾽a, s’et’moi tätä kuuta, apr’el’ua, i kattojem piällä kun näin šanotah, jotta kattojem piällä ku lunta ei ol’is’ n’i siitä, i kevyällä jyrimpäivänä, ei ol’is’ s’iitä maijašša jo vous’e, tätä, jo, tämä tämä heinä kašvais’ ta i lehmät voitais’ ulkon olla, kum plahv’eššen’n’ana vain ei ol’is’ kattojem piällä lunta, n’iij jo aikan’i tulis’, a tänä vuotena taitau myöhän’i tulla kun on näin.
-
No no no, a vot šanokamma, još on talvi pakkan’i oikein šemmon’i, n’i mimmon’i kešä še tulou s’iitä?
-
A još vai näin, jotta purkusa ta lämmin on talvi, i kešällä s’iitä ei n’iin ole lämmin.
-
A kevättä näin, tä šyyšpuoleh, n’in tämäm päiväštä primiet’ittih, Ill’am päiväštä, aukustan toroi čisla kun on Il’l’am päivä, n’i s’iitä primiet’ittih, jotta mimmon’i tuul’i on, n’in s’iitä paremmin šykšyllä s’itä tuulta rupieu pitämäh, n’iitä primiet’ittih ennen.
-
N’iij jotta kun täššä mat’ikkua kun hyvin šuatanneh tänä, n’iin kun talavella, n’im ”mat’ikašta on vuuvvenalku”, šanottih kaikičči ennen, jotta kum mat’ikkua äijä šuatanneh, n’i paremmin, n’i joka kalua šuahah, mat’ikkua kun vähäm puuttunou sielä, mertoih il’i mihn’i, šanotah: ”Voi, tänä vuotena kyllä tuaš ei pijä äijäkkäl’i kalua šuaha”, n’i s’iitä primiet’ittih ennen, no kon’ešno šattuu še i kala, aijalla šuat toisell et šua, n’iin še on.
-
N’iin še on.
-
A vot još jiä mimmon’i on, pakšu vai hoikka, n’i šanottihko mitä s’iitä?
-
Ei, s’iitä ei, ei n’imitä šanottu, jott konša on.
-
Šanottih, jotta kun hauvin kevyällä šuat, n’i ensimäksi – meilä Palaka-rukka pokoin’iekka šen kaikičči šano – kum missä ollou näin, jotta kun hallua, n’iin kun halla tullou, n’ii kun hauvilla makša näim pitkä, n’i ollou t’iälä, kešempänä, n’i kešähallam pitäy op’esaat’el’no, a kun ollou tiälä latvempana, n’i šanou myöhäsempi tulou siitä halla, jotta še poikki n’iin, n’i ol’i ta še mušta i on še hauvim makša, oikein še ol’i prim’etl’ivoi.
-
Kun lämpimämpi vuoš on, n’i paremmin i l’intu, tänne kiimalla tulou, а kun vilu vuoši, ta pahoin i kiimiy.
-
Še n’iin taivahah n’iin kun ualtosin taivaš ol’iis’, kun še, šemmon’i primietta on, še kyllä tuulou.
-
No še on lämmin tulou vai?
-
Šuvi šu(vi), jesl’i napr’im’erno tänä plahv’ešen’n’ana näin šuvešta tuul’i tulou, n’i še on lämmin, lämmin ta i lämmin kevät ta i vopšen enämmäkkäl’i šuvešta tulo(u), no još pohjosešta, kyllä pohjaista riittäy s’iitä, s’inä vuotena tätä pohjoseh tuulta.
-
Vilu on?
-
Itätuul’i še tooše on, itäpuolelta, lämpimät.
-
Ka ne, no šuvešta napr’im’er, šuvi še on tiälä šuvešta siitä on tänne, tämä, kuoil’l’in’i še on t’iälä, a t’iälä še on tämä.
-
Luotehešta pohjosešta, pohjosešta kon’ešno on kaikkein vilu, a tiältä n’iise on tämä tuul’i ei oikein lämmin.
-
Luotehin’i tuul’i ei ole oikein lämmin, a merin’i tooše on, konša on lämpimämpi konša om merisellä.
-
A kuoil’l’in’i, ta še on pahempi tuul’i kuoil’l’isešta.
-
Šuvituulella ta i kuoil’l’isella puuttuu ta i paremmin muulla tuulella kaikkina, no pohjan’i on n’i, on šanottu, jotta pohjan’i ottau vaikka maijon renkištä kum pohjan’i tuul’i tuulou, taaše lehmä antau vähemmäm maituo, še pohjan’i tuul’i on šemmon’i, še viey vaik kat’t’ilašta kalat, s’iitä myö kyllä olemma kaikkie proopuinun ta i sitä.
-
Da, šem myö kyllä olemma iče kalaštajie, jotta še paremmim puuttuu vaštarannalla, ei tule košt’iella, no näin kun šykyšyllä, n’ii košt’ieh paremmin häntä košt’ieh, no, ollou, täššä napr’im’er täh lahteh, t’iältä tuulou, tältä hot’ šuvin’i tuul’i on, no n’i hiäm painau täh lahteh kalan, no pane s’ie vaštarannalla, pane tuonne koššerannalla ka jo ei n’iin ole.
-
Paremmin kala on kaikičči.
-
Šiika ta i l’upoi kala vaštarannalla še paremmin eläy, lahteh painau šen kalan n’ii paremmin…, m’ih on tuul’i, napr’im’er šykyšyl osop’enno täššä hot’ mis’ olkah hot’ šuvin’i tuul’i ka mujehta täh lahteh ajau paremmin, a olkah vain tuonne pohjan’i tuul’i, jotta pohjoseh Kuorilahen rannalla paremmin ajau šen kalan, no puuttuu no ei n’iin, puuttuu kon’ešno t’iäläki mujehta ta i, sielä, a nyt kun ei ole emmäkä poimi i pyyttyä ennem pyytimä ta i šaima.
-
A joka kalua šaima, šaima šiikua i, šiikua paremmin, kevyällä vähempi, a šykyšyllä enämmin šiika puuttuu, a ahvenkala, hauki, še on šykyšy, tällä kevyällä kutu.
-
Heti, heti, ta i jiä viel on rannoilla, ta i pienet, porih jo alat, rantah panna kalua n’i jo siih panet.
-
On, on.
-
On, puuttuuko še?
-
A mikä še on šana ”kailmašša”?
-
A šemmon’ n’iinkun, nu lakši, n’iinkun, tämä näin joki noušou siitä tänne lahukkain’i, tämä, tämä lahteh, n’i täššä on oikein šemmon’i heinäpaikka, n’i vot tähhän oikein käyt, še lahteh heinäpaikkah.
|
| 1624 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Unet
|
-
Kellä kui v’et’ on, un’i on tooše šemmon’i, to on vaštahakan’i, on myötähakan’i kellän’i napr’im’er no un’i.
-
A mikä še on še myötähakan’i?
-
Ol’ga, ennen Ol’gan työntämistä näin unissan’i, jotta unen näin täššä, jotta n’iinkun Iivana on elošša i hiän auto tul’i, auto hänem piällä ajo, ta kaikki hänen vereh näin hänen Iivanan, jotta veriläkkäneh tuoit’i, mie šan ka: ”Oi, voi, voi, nyt”, mie šan: ”Ihmin’i tapettih!
-
An’n’i n’iin kun juokšou šieltä, šanou jotta: ”Viera täššä on, siula annettih tämä šormušta, a tol’ko peše pois vereštä tämä šormušta”.
-
Ul’l’ana, napr’im’er šanou, jotta: ”Još mie kenen kohtah niän unen, jotta hiän rahua äijä on, šillä ihmisellä ob’esaat’el’no pahua tulou”.
-
A miul ei, miula on liha hot konša sielä, missä näin obl’igacin oli tuo, jotta obl’igacin, näin unissa, jott miula lihua annettih kuska šuuri, enämmän, sitä pogassin tätä obl’igacin, a vähäsen, n’i vähä i obl’igaci.
-
Kuolija, kuolijua näyttäy unissa kun kellä, kellä kuinki on, miula napr’im’er ičen kohtan, još kuolija on n’i, još uuvven upornoih mie käyn, tual’ettah, še on ob’azaat’el’no miun, omašša kohašša kuolija, a kenen kohtah näim mänen, jotta toisella, n’ii heilä siitä tulou še toiseh kohašta kuolija, miul upornoit om pahat.
-
A miul on ne.
-
Eli hän še, hänell oli še kuolijiksi, še hampahan kun lähtöy, n’i hänellä oli kuolijaksi, a miul ei ole še, še on kellä kuin unet on.
-
No n’iin še on, a mimmosie unie vielä voisi olla?
-
Mie šanon Lukerilla: ”A täššä näin un’issa nyt silma, jotta käšettih uutta kylyö, šanottih rasr’ešen’n’a annettih s’el’sov’etah, täššä on t’el’ekramma, jotta uutta kylyö”, – šanou, – ”A ei piä vielä”, – šanou, – ”Uutta kylyö miula”.
-
Aan’a vain šiitä šiänty, jotta miksi meilä šemmosie unie näyttäy, hänellä kun on še piä, n’e puutnoi, kačo.
|
| 1625 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Lašta šuatih
|
-
S’iitä mie otan ta, no viimesenä huomekšena, minä päivänä mie hänen šuan, tulen ta, a muamo ol’ ei etähänä vielä s’iinä, tuattol’a, käyn, nuotalta matkuan ta käyn heijän luo, a smiet’in, jotta ei pitäis’ muamon luona viikkuo olla, jotta sahvat’t’iu, lujašta tulomah anna hiän ei hokšais’, kun on vanhuš ta kaikki, no, mie tulen, mintäh työ tänä päinä näim myöhä olija, ka n’im myöhä olima, a vähän kalua šaima, tulemma s’iitä, tätä mie tulen kot’ih, ta kuoissa šen koko päivän, em päiväššä makua, em makua kun n’iin otti šivut, jotta kun en voi, a ensimmäin’i on, en t’iijä n’imitä, no, a ičekšen’i vain tuumaičen, jotta ne še miula kyllä päivät ollah ne.
-
Lammašta on šuovašša, oi, voi, voi!
-
”Ka mikä hänell on?”
-
Miula lämmitettih kyly, a sitä aikua hot’ lämmittäkkäh, hot’ elkäh kylyö kun, ihmin’i srazu s’iitä ei ole kylyštä i mitä apuo, vot kum mänöy netälim päivät s’iitä, vot on kylyštä apuo.
-
Ei, ei, miula ei n’imitä pitän olla, mie kun šain n’i, oltih moniehat, kun kellä vain on näin viikko s’itä, jotta viikon läsiy el’i mitän’ih, s’itä pijetäh kylyššä.
-
A yksinähkö hiän sitä šielä kylyššä yötä on?
-
A kenen kera hiän on?
-
A s’iitä hyö teräväh, näin hyö näyteltih, kun oli hiän kätkyöššä, ka ei hyö kovuan näytelty, hyö n’iin kun, n’iät sie hyö n’iin i šanottih, moniehat juohatetah: ”Jesl’i lašta sie varajat, jotta häntä šuuvvellah” n’iin kun šuuvvellah, no ”n’iin tätä luaji, štob siula ei n’i mi puuttuis’, pyyhi omalla tällä alušvuattiellaš, n’i šano, jotta kuin ollou tämä čiistoi n’iin i sie ole čiistoi”, s’iitä puvautuu, monieš on vielä viehkahenkin’i šemmon’i, a moniehalla on n’i šilmä paha.
-
A m’i on ”viehkahenkin’i”?
-
No n’i kun, jotta šemmon’i heikompi hiäm monieš ei n’imitä varaja, a monieš on heikompi, lapši, muamorukka miula mainičči muinen, jotta kum mie olen.
-
Puhuo voit veteh, puhuo voit, i n’iin voit, jotta nyt kun nykyjäh on, ei ole šieklua, a nykyjäh nuo tuommoset rušlakat, no a ennen ol’i šieklat, šiih panet lusikat, panet härkimet, ennen še härkimet oltih millä piekšimä, ne härkimet panet šiihi, i s’iitä, s’iitä piällä, ikonam panet siih, s’iitä valat piäl’l’ičči.
-
I t’ienristeykšeššä kellä kun on kovuan lujašta el’i kirottu, n’i kun šanotah, viis’i tietä lähetäh yheštä kohtua, n’i siinä risteykšeššä valau, n’i još s’iitä ei piäšše, n’i s’iitä ei piäše ihmin’i, ta šamat šanat šanotah.
-
A ka no n’iin näin, kun olis’ iltah, el’i paremmin yöpuoleh n’iin, hyvä olis’ illalla, hyvä še on i huomenekšella, huomenekšella aivoseh.
|
| 1626 |
Kestenga
|
Dialectal texts |
|
Kuin ennen lapšie kašvatettih
|
-
”Jalkakätkyöt ne šilloin oltih kul lattiella nuorakätkyöšš ei voija jättyä, jotta sieltä lankieu, n’i ”jalkakätkyöh jätin” šanou, ”lattiel(la), leivän” šanou ”heitin šinne ta šielä s’iitä” šanou ”t’elikkäh”, no n’i s’iitä päivän kun on työššä, kolhoosan työššä, šielä poikkilahem puolella, no päivällä n’iise miv verta sit on ruokatuntie, sinne ei jouva käymäh, ”illalla kun tulen” šanou ”n’i täyš kätyt on naval’ittu, sinne, muressušta, ta i leipä sielä vielä, jottei šielä muuta kuin lienöy s’iitä oltu kem missä i makuau riepšottau.
-
Istuutu, a istumahko še joutau, kun on osrapelto ta yksinäh leikata ta osrašt on elätyš vaim perehellä, ”no mitähän nyt muamo n’ istuu(tu)?”
-
A nyt, napr’im’er, mie kyllä tämäv vielä iče muissan, kum posl’e voinan, tämäm pojan šaim, mi on täššä nyt, korolla kun s’ielä kävelen ta olen, no.
-
Pitäy tienata korkoaika on ta paraš, a toinen še, jotta pokota šalpai miät šinne šuareh n’i.
|
| 1627 |
New written karelian
|
Folklore texts |
About animals |
Avokero-lintu
|
-
Linnun nimi oli Še on miun, šentäh kun lennellen peltojen ta jokien yllä hiän aina karju:
– Še on miun, še on miun!
-
Ta še rupesi lujašti karjumah:
– Še on miun, še on miun, še on miun!
-
Lintu karju niin lujašti, jotta kaikki toiset linnut kuultih hänen iäni ta lennettih kaččomah, mitä on tapahtun.
-
A pieni lintu-raiska hyppeli puun ympäri ta karju:
– Še on miun, še on miun!
|
| 1628 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
|
Iro Joki.
Pajuntaimen kašvo turpiekši starinapuukši
|
-
Maikki Spitsinan kokoelmašša on 70 muajilman eri kanšojen starinua agigejalaisista alkuan vietnamilaisih šuaten.
-
Kirja on kakšikielini, karjalan ta venäjän kielet kuletah rinnakkah.
-
Uuvven vuuvven uattona Periodikakuštantamošša ilmešty Pajuntaimen-
starinakokoelma, mih on kerätty 44 kanšan šuarnua.
-
Starinalla on aina ollun paikka kiäntäjän šyväimeššä.
-
”Pajuntaimen” on šuuri ta hyvin kaunis kirja.
-
Starinakokoelman kuvittajana on nuori taiteilija Helli-Maria Palmgren.
-
Hänen lapšien mallissa piiruššetut kuvat autetah lukijua čukeltua mukavah starinamuajilmah, missä on kaikenmoisie ihmehie, šeikkailuja ta eriskummallisie tapahtumie.
|
| 1629 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
Children's folklore |
Vikkelä Šiili
|
-
– Ka nytpä tiijän, mintäh heijän taloissa talvella on niin mukava ta lämmin.
-
– No, še on parempi!
|
| 1630 |
New written karelian
|
Journalistic texts |
Children's folklore |
Vuokkiniemen aapini
|
-
Še on kuin pieni tietošanakirja.
-
"Kalevalan" šankarit
Väinämöini on Kalevala-eepossan piäšankari.
-
Yksi kummoista, kumpasen luati Väinämöini, on kantelen luomini.
-
Šukšet
Pohjosešša šukšet on tunnettu jo neoliittiselta kauvelta ta on kuvattu Onegan rannikon kallivoilla.
-
Istorikko Artemi Artsihovski on varma, jotta Skandinavijašša XVII vuosišatah šuaten pikašukšien ieštä käytettih epäparisie šuksija, kumpasista yksi šukši oli pitkä lyly, jotta hiihtäjä vois luitua, ta toini oli lyhyt kalhu, jolla hiän šais potkie vauhtie.
-
Šemmosie šukšie on kuvattu Kalevala-eepossaššaki: niitä käyttäy tunnettu mečäštäjä, Hiijen hirven vallottaja Lemminkäini.
-
elokuuta) on Vuokkiniemellä piäpruasniekkana.
|
