Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Tutkijan sanat
История изменений
15 октября 2021 в 00:45 Nataly Krizhanovsky
- изменил(а) автора источника
с Valentina Mironova
на
07 февраля 2020 в 12:58 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Ei ylen ammui, vie 1900-luvun puolivälis, läs jogahizes karjalazes kyläs eli maltajua rahvastu, kuduat pajatettih ennevahnallizii runoloi, saneltih pitkii suarnoi, virzittih svuad’bu- da muahpanenduitkuloi da tiettih vie äijän midä muudugi. Vuozinnu 1930-1940 rahvahanrunohuon tutkijat käydih Karjalan kylii myöte eččimäs moizii nerokkahii karjalazii. Hyö mielihyväl kirjutettih tieduo heis da ylen äijäl ruattih heijänke: opastettih lugemah, tuodih heile lehtilöi da kniigoi, suadih heijän kodiloih ruadivot. Nenga köyhät kirjahmaltamattomat ristikanzat suadih uuttu tieduo uvves nevvostoallas, suuris herrois (ezimerkikse, Leninas). Puaksuh nämmii karjalazii taluttih ozuttamah omua neruo Petroskoile, toiči suurembih pidoloih Leningruadah da Moskovah. Kyläläzet hyvil sanoil mustettih nämmii matkoi, ku heil puutui nähtä mieruo da rahvastu. Nengoman suuren ruavon piätarkoituksennu oli luadie tavallizes karjalazes pajattajas uvven kanzanrunohuon tekstan luadii, ku hyö voidas pajattua ei vaiku Väinämözes da Ilmoillizes, ga vie Leninas, Stalinas da heijän ruavos libo Ižänmuallizen voinan urhomiehis. Tämän suuren aktsien avul tänäpäi myö tiijämmö meijän omamualazis vähästy enämbän. Vuozinnu 1930-1940 tiedomiehet täytty vägie ečittih runoloi Anuksen Karjalas, ga yhtelläh Anuksen piirih käydih ylen harvah. Jekaterina Grigorjevna Gavrilovua lykysti – vuvvennu 1936 häi tuttavui tundietun rahvahanrunohuon keriäjän Viktor Jevsejevanke. Iče Jevsejev da hänen abuniekku Nikolajevskaja pandih mustoh naizes seiččie runuo: “Vasileine ajau Ruoččih”, “Kandeleh da venehmatku”, Kadonuh hanhi -runon kaksi variantua, Hiitolas kozičendu -runon kaksi variantua da “Surmu pučis”. Vuvvennu 1939 nastu kučuttih Petroskoile runonpajattajien konferensieh, kus Jekaterina Grigorjevna ozutti omua iččie. Kymmenen vuvven peräs händy kučuttih Karjalan piälinnah toizen kerran. Vuvvennu 1949 tazavaldu juhli Kalevala-eeposan tävven versien 100-vuozipäiviä, sendäh parahii runonpajattajii kerättih yhteh. Jekaterina Grigorjevna tämän pivon hantuzis sai Karjal-Suomelazen tazavallan Korgeviman Nevvoston Kunnivokirjazen. Äijän vuottu rahvahanrunohuon tutkijat da runonpajattai pettih yhtevytty. Kosketuksien tuloksennu rodih uuzi runopajo Ižänmuallizes urhomiehes Anastasija Zvezdinas, kuduan Jekarerina Gavrilova pajatti vuvvennu 1949 Sazonovale. Se on painettu Viktor Jevsejevan kniigah “Karjalazet eeppizet pajot”, 1950. Ei ammui Gavlistos avattih Jekaterina Gavrilovan mustolaudu. Smietin, ku kai kyläläzet dai omahizet ylbeilläh, ku heijän pienes kyläs dai heijän rovus eli moine nerokas naine. Hyvä, ku musto täs ristkanzas rubieu elämäh iellehgi.