Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Pagin d’uamal

История изменений

03 июня 2020 в 11:57 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Siid müö sigä d’uamal olimme, Riiselgäz üölüöid magažimme. Tulemme d’uamale... Sid erähäm päin T’eren’t’evan Ivan Ivanič (se oli, kačo, piälikönnü häi siit küläz) mille kirguu: ”Ka, Ignat’ouna, tulevai, sanou, murginat keittämäh, d’ogo, sanou, murginoičet?” - ”Ka murginan aige on ka vou la tuldagi. Midäbo la minä keitän, minul la еj ole ni midä keittämište keräl. Ühtel on la vähä”. Sanou: ”Keitä vereste kalad da čajut keitä da kai”. Nu, minä seičas - piälikkö kuččuu ka pidäu keittädä. Keitin siit, čaajun zavariin, kalat keitin kai, tulou belovard’eiskuoi se oficer. A entiä suomeks pagiži, еj ole ven’alaine, naverno on häi suomelaine ali amerikanse on, vai entiä mi on, a toko suomeks pagiži. Siid sanou: ”Tämä kenembo on ihmine?”. Sanou: ”On ühtem miehen, sanou” - se Ivan Ivanič sanou. - ”Kuzbo hänen on miez?” Sanou: ”Hänem miez on sanou krasnuois, nu”. Siid enämbi se oficer eini midä virka, a se sanou Ivan Ivanič minule ka sanou: ”Tiedätko kuz on Paušši?” Minä sanon: ”En tiedä”. - ”Tiennet, sanou, k anda tulou kodih, sanou da elämäh täh, da kai, sanou. Kačo, sanouk on täs ristitüt hüväd ned belvard’eičad da kai, d ei rodide ni midä, kuču, sanou, iäre kodih”. Minä sanon: ”Em minä tiedä”. - ”Ka sinul, sanou, rodih trudno elädä: lapsed da kai”. ”Ka rodigah la trudno libo midä tahto, k entiedä la ni midä en tiedä la, eigo. Eigo kävü da engoni miitutte izvestida”. Siit se suomelaine sanou: ”Ihmine, sanou, tiennet, sanou, häi miehen sanou kuču häi pois, sanou, ännä kodih sanou. Älä varaida, sanou, ei rodide ni midä sanou da kai sanou, anda sanou omal täs mual on da kai”. Opät’ küzüu, tiedät en la tiedä... Minä vai sanon: ”En tiedä la, ni midä en tiedä. En tiedä la engo tiedä la ukkot. Engo la midä, lähti ka ni mid en tiedä eigo la izvesno”. Siithäi kodvaine proidii dai se diedo meiden tuli sigä nečis piäi. – Podvoduoispiäi? Podvoduoispiäi, siithäi häntte. – A sinul ukko d’o kävüi da kaks kierat? D’ oli ukko kodis minul kaks kierat d’ olnu, ka minä en sanonu ni midä, en sanonu ni midä ni midä. Vai sigä duumain, ette tüö la tiedä midä minull oli ukko kaks kierat kodiz olnu.

03 июня 2020 в 11:55 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Siid müö sigä d’uamal olimme, Riiselgäz üölüöid magažimme. Tulemme d’uamale... Sid erähäm päin T’eren’t’evan Ivan Ivanič (se oli, kačo, piälikönnü häi siit küläz) mille kirguu: ”Ka, Ignat’ouna, tulevai, sanou, murginat keittämäh, d’ogo, sanou, murginoičet?” - ”Ka murginan aige on ka vou la tuldagi. Midäbo la minä keitän, minul la еj ole ni midä keittämište keräl. Ühtel on la vähä”. Sanou: ”Keitä vereste kalad da čajut keitä da kai”. Nu, minä seičas - piälikkö kuččuu ka pidäu keittädä. Keitin siit, čaajun zavariin, kalat keitin kai, tulou belovard’eiskuoi se oficer. A entiä suomeks pagiži, еj ole ven’alaine, naverno on häi suomelaine ali amerikanse on, vai entiä mi on, a toko suomeks pagiži. Siid sanou: ”Tämä kenembo on ihmine?”. Sanou: ”On ühtem miehen, sanou” - se Ivan Ivanič sanou. - ”Kuzbo hänen on miez?” Sanou: ”Hänem miez on sanou krasnuois, nu”. Siid enämbi se oficer eini midä virka, a se sanou Ivan Ivanič minule ka sanou: ”Tiedätko kuz on Paušši?” Minä sanon: ”En tiedä”. - ”Tiennet, sanou, k anda tulou kodih, sanou da elämäh täh, da kai, sanou. Kačo, sanouk on täs ristitüt hüväd ned belvard’eičad da kai, d ei rodide ni midä, kuču, sanou, iäre kodih”. Minä sanon: ”Em minä tiedä”. - ”Ka sinul, sanou, rodih trudno elädä: lapsed da kai”. ”Ka rodigah la trudno libo midä tahto, k entiedä la ni midä en tiedä la, eigo kävü da engoni miitutte izvestida”. Siit se suomelaine sanou: ”Ihmine, sanou, tiennet, sanou, häi miehen sanou kuču häi pois, sanou, ännä kodih sanou. Älä varaida, sanou, ei rodide ni midä sanou da kai sanou, anda sanou omal täs mual on da kai”. Opät’ küzüu, tiedät en la tiedä... Minä vai sanon: ”En tiedä la, ni midä en tiedä. En tiedä la engo tiedä la ukkot. Engo la midä, lähti ka ni mid en tiedä eigo la izvesno”. Siithäi kodvaine proidii dai se diedo meiden tuli sigä nečis piäi. – Podvoduoispiäi? Podvoduoispiäi, siithäi häntte. – A sinul ukko d’o kävüi da kaks kierat? D’ oli ukko kodis minul kaks kierat d’ olnu, ka minä en sanonu ni midä, en sanonu ni midä ni midä. Vai sigä duumain, ette tüö la tiedä midä minull oli ukko kaks kierat kodiz olnu.

03 июня 2020 в 11:54 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Siid müö sigä d’uamal olimme, Riiselgäz üölüöid magažimme. Tulemme d’uamale... Sid erähäm päin T’eren’t’evan Ivan Ivanič (se oli, kačo, piälikönnü häi siit küläz) mille kirguu: ”Ka, Ignat’ouna, tulevai, sanou, murginat keittämäh, d’ogo, sanou, murginoičet?” - ”Ka murginan aige on ka vou la tuldagi. Midäbo la minä keitän, minul la еj ole ni midä keittämište keräl. Ühtel on la vähä”. Sanou: ”Keitä vereste kalad da čajut keitä da kai”. Nu, minä seičas - piälikkö kuččuu ka pidäu keittädä. Keitin siit, čaajun zavariin, kalat keitin kai, tulou belovard’eiskuoi se oficer. A entiä suomeks pagiži, еj ole ven’alaine, naverno on häi suomelaine ali amerikanse on, vai entiä mi on, a toko suomeks pagiži. Siid sanou: ”Tämä kenembo on ihmine?”. Sanou: ”On ühtem miehen, sanou” - se Ivan Ivanič sanou. - ”Kuzbo hänen on miez?” Sanou: ”Hänem miez on sanou krasnuois, nu”. Siid enämbi se oficer eini midä virka, a se sanou Ivan Ivanič minule ka sanou: ”Tiedätko kuz on Paušši?” Minä sanon: ”En tiedä”. - ”Tiennet, sanou, k anda tulou kodih, sanou da elämäh täh, da kai, sanou. Kačo, sanouk on täs ristitüt hüväd ned belvard’eičad da kai, d ei rodide ni midä, kuču, sanou, iäre kodih”. Minä sanon: ”Em minä tiedä” - ”Ka sinul, sanou, rodih trudno elädä: lapsed da kai”. ”Ka rodigah la trudno libo midä tahto, k entiedä la ni midä en tiedä la, eigo kävü da engoni miitutte izvestida”. Siit se suomelaine sanou: ”Ihmine, sanou, tiennet, sanou, häi miehen sanou kuču häi pois, sanou, ännä kodih sanou. Älä varaida, sanou, ei rodide ni midä sanou da kai sanou, anda sanou omal täs mual on da kai”. Opät’ küzüu, tiedät en la tiedä... Minä vai sanon: ”En tiedä la, ni midä en tiedä. En tiedä la engo tiedä la ukkot. Engo la midä, lähti ka ni mid en tiedä eigo la izvesno”. Siithäi kodvaine proidii dai se diedo meiden tuli sigä nečis piäi. – Podvoduoispiäi? Podvoduoispiäi, siithäi häntte. – A sinul ukko d’o kävüi da kaks kierat? D’ oli ukko kodis minul kaks kierat d’ olnu, ka minä en sanonu ni midä, en sanonu ni midä ni midä. Vai sigä duumain, ette tüö la tiedä midä minull oli ukko kaks kierat kodiz olnu.