Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Se oli Kard’alas
История изменений
28 сентября 2022 в 10:37 Александра Родионова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Sygyz’kuun 19. päivän Kvarcitni-ruadkyläs ozuteltih pjessad ”Se oli Kard’alas”. Tämä pjess on hyvih kuuluž Kard’alas, gu se on omistettu meiden Tazavaldan voinan todehižiile gerojiile – Marija Melentjevale da Anna Lisitsinale. Olen rodinuze Priäžas, opastuin Marija Melentjevale nimitetus školas, elin Melentjevan uuličal i lapsen oldes kävyin moned kierdad Marija Melentjevan muzejas, endižes Marija Melentjevan kodiš, meiden Marijkan kodiš, kut sanotah priäžalaižed omas voinan gerojas. Tiettavaine, što meiden pos’olkas Anna Lisitsinan nimi on mugaže kuuluž kaikiile priäžalaižiile, gu kai tietah, što nämä kaks’ nuored neičukkad azuttih suuren urhotegon voinan aigas. I täs urhotegos omas pjesas ”Se oli Kard’alas” kird’utti vuodel 1957 Aleksandr Ivanov. Sygyz’kuun 19 päivän tämä pjess oli ozuteltu Kvarcitni-ruadkyläs. Tämän pidon organizuičči Baltijansuomelaižiin rahvahiin Liiga, i piäpidajan on tulnu Liigan piämiez’ Anna Anhimova. Sygyzen vihmpäivän kylän klubah keradui äij rahvast. Rahvaz tuldih Petrouskoilpiä, Šoutjärvespiä, Kalajogespiä. Kluban zual oli täyz’. Ozutteluksen piärolliiš oldih kut kuulužad da arvostetud Rahvahalližen teatran da Filarmonijan artistad: Ondrei Gorškov, Aleksei Belov da Aleksandr Kartušin, muga i Kard’alan kul’tuuran da taidon kolledžan opastujad: Viktorija Akentjeva, Kristina Kuz’mina, Daša Anisimova, Art’om Kozlov, Pavel Kulagin, Daniil Kolačev. Sežo ozuttelukseh otettih vuitin Rahvahalližen etnokul’tuuran keskučan ruadai Iivan Trifanov, Šoutjärven školan vepsän kielen opastai Ales’a Anušenkova, Kalad’ogen školan ohd’adai Svetlana Gotič da minun mieles kaikis parahinnu täs ozutukses oli Kalad’ogen školan 8 .kluasan opastui Igor’ Foteev. Pjesan ohd’ajaks on tulnu Rahvahalližen teatran arvostettu artist da ylen čoma vepsalaine neižne Aleksandra Aniskina, häin lugi täs piesas kai repliekad. Kaik zual kuundeli tädä pjessad ylen tarkah algus loppuh suai. Kaik zual ištui hil’l’aižesti, kuundeli d’oga sanad, d’oga artistan hengaidust. Kai zual ištui kyyneled silmiiš. Muga hembieh ozultettih artistad. Mugažo i mina dälgimäi olen tuttavunu Anna Lisitsinah. Täs ozutukses Anna, Ašein’ka, kut hänt kučuttih omas derein’as, pagiži muamanke da sizarenke omal vepsan kielel. Mina kuundelin heiden paginad i minun sydän ihasteli. Aša ylen äijäl armasti omad muamad da tuatad, omad derein’ad, omad kodoilad, omad kodimuad. I oli ylen nuori, gu kuolta… Tämä pjess mieldutti kaikkid, d’ogahine voi kuulta täs urhotegos, d’ohahine voi ellendiä, mikš nämä nuored neičukad muga azuttih. I mina ylen äijäl tahton, štobi tämä pjess oliš lugettu Priäžasgi, štobi minun armahad omamualaižed voidaiš kuulta täs urhotegos.