Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Koiraine da koivu

История изменений

26 января 2023 в 14:19 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Vilu, hil’l’u huondespuoli, Vie niken nimid’ ei huoli, Vie ni kalah, vie ni meččäh Eigo muun hyvän eččoh. Koin pihas koivu suuri, Koiran koppi puun juurel. Koivu tuules lekahteleh, Buite unis hoijahteleh. Kopis ihan pieni koiru, Vie ni koiru, koiran algu. Mikselienne pihal jiännyh, Midälienne pahua lainnuh? Midä pahua, pieni pendu! Eulluh tilua päčin vieres, Mikselienne pihal jiännyh? Pieni koiru pahas mieles. Yö meni harvas unes, Unis kävähtihes muamo. Huondes teriämbä hos tulis, Taivas rubies vallottamah. Opitteli iändy andua, Odva vai ei lökästynnyh. Vingahtelih vähäzel vai, Ulvomah ei opastunnuh. Huondes pitky, vilu tuuli, Buite vihmumah jo rubei. Muatah kaikin, ei ni kuulta, Mi on paha koiru-rukal. Koiran turbaine jo pihal, Kopin kynnykses jo yli. N’uustaldi se ilmua viluu, Ga ei savuu nenäh tulluh. Dai nikendä pihal eulluh, Pidäy ruohtie yksin mennä, Mennä yksin uksen pieleh, A gu juohtuu kelle mieleh. A gu kelle mieleh juohtuu Pienen pieni koiran pendu. Illal pihal karkoitettu, Pimien valdah unohtettu. Vaste luadi askelehen, Vaste tahtoi mennä kodih, Kerras pidi hyčistyä, Moine kauhu koiral rodih! Ylen koirgiel, taivahalluo Ihan oman koivun ladvas Suuri-suuri, valgei-valgei Jämei kaži astuu vastah! Buiteku se ei ni astu, Vaiku muite lekahteleh. Kažin suu on ihan avvoi, Buite purta tahtou ielleh. Kezän aigua kažii mostu Koiran pennul nähtä puutui. Eräs oli, ga kai koski, Silloi koiru äijäl suutui! Silloi oli toine dielo, Nygöi dielo ihan toizin! Kuni haikostelih koiru, Kaži ylembä vie nouzi. Yksi käbäl pitkenemäh Rubei ihan koiran puoleh. Koiru painui muadu vaste – Koskenou, sih kerras kuolen! Piän nosti varovasti, Ei ni hengi kävvä piässyh. Moine pitky kažin käbäl, Lekui piäle, ihan lähäl. Piädy nostamah se rubei, Vähäzen jo maltoi mielen, Täyzi taivas suurdu kažii, Suurien keskes kažii piendy! Pendu kopin pimiäh peityi, Painui ihan pohjuseinäh, Levon ragoh kačoi yläh, Midä kažit ielleh pietäh? Kaži-pilvi yläh lendi, Rodih hänes suuri hebo! Hevon rinnal kala heityi, Rodih suuri lindu nygöi! Kummua sanot, valgei taivas Elävänny pyörähteleh! Muijal čoma lindu lähti, Ihan loitos terväh lendi. Koiru juoksi koivun rinnal, Ihan lähäl lämmiä puudu: “Sano, koivu, sinä tunzit Omas ladvas midä muudu?” “Midä muudu? koivu kyzyi. – Ladvas ei nimidä olluh Pieni pilveihyt vai oli, Pilven pienembäine puoli. Yöl tuuli pilvet ajoi, Vihmui meijän mečän laijas Yksi reunaine täh joudui, Buite tilku valgies paijas. Älä itke, tule tänne. Kačos, huškuan minä ladval, Kerras lähtietäh net kaikin Kažit-pilvet, älä varua.” Valgiet kažit buite vuahtot Hajottih, dai sinitaivas Kirkastui dai lämmin tuuli Heityi alah, muale tuli. “Ole rinnal, pendu pieni Sinun lämmittelen selgiä, Käbälätgi katan lehtil, Toinah paranou hos mieli. Pilvie älä, raukku, varua Pilvet loitton ollah meis Älä kaikkiel kerras kačo, Kuni olet unimielis.” Ielleh koivun jatkui pagin, Rauhoitteli piendy koirua, Silitteli pehmiäl oksal, Buite vezahastu omua. “Kezän lopus, konzu pilvi Piästäy omat enzivihmat, Uvvessah roih ihan valgei, Buite päčin savu sagei. Meile pilvi oli yödy, Enhäi kiellä huogavumas, Mugai magai minun ladval, Buite suuren suaton yskäs. Vikse sidä pöllästyitgi, Umbisilmin kömpistellen Painazit vai bokkua tostu, Oli dieluo aijoi nosta.” Pendu tiedänyh ei pilvie, Vaiku lämmän tuulen tunzi. Päiväzen vai hyvin tiezi – Eli enzimästy keziä! Koivun paginua ei kuulluh, Koiru väzyi pöllästysty, Ei ni kuulluh vingahtamas Suurdu yläsaruan ustu. Kaldui koivun rungua vaste Moine magei uni tuli! Muah käbäläzil painui, Händiä lekutteli tuuli... ... Mal’l’ah valui lehmän maiduo Pertis buaban pajo kuului, Kodih brihaččuine kučui Koirazen, mi pihas uinoi.