VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help

Valentina Libertsova. Miksebo Ogrodal-runoh pidi kaži?

Valentina Libertsova

Miksebo Ogrodal-runoh pidi kaži?

Livvi
New written Livvic
Ogrodal-runos Vladimir Brendojev kerdou omua ruaduo "pitkil kezäpäivil". Rivilöin keskes "hyppiu-čihkau" kažinpoigu, puoli runuo kuvailou elättii.

Karjalazien ogrodat
Vladimir Brendojevan Ogrodal-runo on kunnollizesti painettu 1991 vuvvel Sana, kuultu muaman suus.
Karjalazet runot lapsile -kniigazeh. Sen on kaunehesti čomendannuh taidoilii Mihail Koppalev. Tiettäväine, lapset enne luvendua ainos ečitäh kniigois čomazii. Mibo seiččemenden sivun čomazel, Ogrodal-runon rinnal kiinostau ilmai noudajua linduu kažii? Ga aidu. Viizas, čoma, gu kaldavunnuh, tavalline karjalaine kurrelline aidu, mittustu nygöi, onnuako, suau nähtä vaigu Kižin suarel. Aijata ogrodua pidiä ei suannuh, se voibi nähtä kanzikuvas: hierun nurmel kogo päivät näčytettih heinii lambahat vuonazienke, pienet vazazet, kanat. Sit niittiä pihoi ei pidänyh. Ga ogrodoi pidi vardoija.
Ei ammui Petroskoin yliopiston da Anuksen muzein väil painetus Karjalazen muanruadajan elaigu: taival mennyös aijas nygözeh -kniigas Svetlana Bel’anina da toizet tutkijat kirjutetah, gu karjalazet piettih ogrodoi kylis dai linnois jo XVII vuozisuas algajen. Net muututtih, kazvettih, autettih jygielöil aijoil. Kylis joga pihas XX vuozisuan toizel puolel oldih aijoil rajoitetut paikat, kudamil kazvatettih vähäzin sv’oklua, morkouhkua, kapustua, äijy laukkua, mandžoidu, čihoidu, pandih parniekkaine ogurčoih niškoi, istutettih kukoimuarjua, pihl’ajua libo tuomie da kukkua pyöryžäle vavole. Kartohkua pidi žiivatoile vägi tukku, sit piettih ližäkse peldoloi hierun reunal.

Kezäpäivän ruavot ogrodal
Vladimir Brendojevan Ogrodal-runo algavuu kahtes rivis, kuduat kuvaillah sen päivän siädy:

Taivahal on vihmuvemmel,
Pihal lämmät luhtat.


Tiettäväine, pieni lapsigi sanou, se on vihman jälles. Myö nygöi, onnuako, ovvostummo: kuibo suau vihmal ruadua? Kastut! A enne rahvas kiirehtettih kytkemäh, kuni mua oli pehmei, rikkoheinät kebjieh riuhtavutah, uvvet ei ehtitä nosta muatettuh muah, dai tuhkat suletah teriämbi, puututah kazvoksien sydämeh. Nägyy, piähengi suvaiččou ruadua "pitkil kezäpäivil nemmil". Ielleh kolmes rivis runoilii kerdou omat ogroduruavot: "ohtoit nyhtin, kytken mandžoit, kylvän tuhkal vavon keskuččažet". Voibi sanuo, ei net ruavot kuuluta kebjielöih, kodvan ruadajes, roih atkal da vaigei, himo kačahtuakseh ymbäri. A sie:

Vavon pohjas hyppiy-čuhkau
Mustu poigukaži.


Ritmu, ylen oigieh luajittu painotavuloin vaihtelun vuoh, ozuttau kažinpoijan kummakkahat liikkehet, hypindän. A čuhkandu kuuluu, onnuako, ei suuspäi, a käbälis märgiä muadu myöte. Ielleh runoilii jatkau kirkielöin da voraččuloin, kižan jyttymien liikkehien kuvailendan:

Lekkuu händy salatinnu,
Särähteleh sägä.


Verdailendu hännän viukandua salatti-kalazenke tuli, vikse, Brendojevan meriruavos, meijän vezis net kalazet ei uijellavirutah jiäškuapois da konservubankois. Hännän lekundu kovii iänii myö (l-kku-ndysalati-nnu) on vedrei, a sägä vastukohtan mugah nägyy pehmienny, kebjielöin, hienozien villazienkemoizet on käytetty rivih iänet. Ielleh kirjuttai sellittäy kažinpoijan ruavon tavoittehen:

Tahtoš tavata häi linnun,
Veron tahtoš magien.


Kahteh kerdah käytetty sana "tahtoš" ozuttau suuren syöndyhimon. Piähengi buitegu kačahtih rinnal telmäjäh elättih da muutti ruavon, rubieu liigoi vezoi katkomah, sentäh, gu sit "muarjua kazvau enäm". Ruado on kebjiembi, voibi puaksumbah kaččuo, kui:

Linduu viivitellä jatkau
Kisoi valgeinenä.


Kellebo pidi kaži?
Kenbo ruadau ogrodal täs runos? Voibi olla vahnembi, mies, naizel ruaduo olis ozutettu enämbi. Ga sydämeči yksisama häi on lapsi, kudual atkal olis yksinäh kytkie. Sit huogavundakse kaččou kažih, muuttau ozii yhtyssanois: "ukonvemmel" sijah "vihmuvemmel", "kažinpoijan" sijah "poigukaži", libo "kisoi".
Ogrodal-runon Vladimir Brendojev kirjutti lapsile, lapsien kielel, kuvil, mielil. Vaigu viizahembi, älykkähembi, suuren neronke.