Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Aleksandra Lesonen.
Joki, lankieja meteori ta arvautukšelliset paikannimet
Source:
Oma mua. № 32, 2026, p. 4-5
Aleksandra Lesonen
Joki, lankieja meteori ta arvautukšelliset paikannimet
Karelian Proper
New written karelian
TeräšHarjukšen joukko tänä kešänä šuoritti viijennen etnografisen matan Pistojokie myöten. Nelläššä päiväššä matkuajat kulettih 60 kilometrie entiseštä Pistojärven kyläštä Vuonnisen kylän lähellä šijottujah Oinašniemi-paikkah šuaten.
Lašun ideja
Lašun järještäjä Dmitrii Ivanov kerto, jotta tänä vuotena joukošša oli 10 henkie. Tilaisuon vuosijuhlan kunnivokši koštamukšelaini KEMP-yrityš lahjotti ošallistujilla retkituopit ta mal’l’at TeräšHarjukšen logotipin kera.
– Lašun ideja šynty halušta yhistyä pohjosen joven ekstriimie ta Karjalan rantojen muistuo. TeräšHarjuš-nimi šynty ičeštäh. Še kuvaštau Pistojoven vesissä eläjän kalan luontuo ta košissa kovennettavua teräštä. Vuotena 2022 kulkima 50 kilometrie Pistojokie myöten. Ka lopušša tajusima, jotta še ei ole tavallini retki. Še on pakina joven, ihmisien, istorijan kera. Vuotena 2023 ruohtima matkuštua 105 kilometrie. Joki otti meijät vaštah. Vuotena 2024 myö myöštymä 60 kilometrin reitillä, nyt starttuamma Pistojärveštä ta lopetamma Vuonnisen lähellä, šelittäy Dmitrii Ivanov.
Tämän lašun ideja eläy jo viisi vuotta. Še tuli perintehellisekši ta armahakši.
– Joka kešä keryämmä joukon, kulemma noin 30 koškie ta muutomua šuurta järvie myöten: Pistojärvi, Muašjärvi, Voikulanjärvi, Korpijärvi ta Ylä-Kuittijärvi. Myö laškeuvumma ta kuuntelemma jokie ta muata. Aššumma rannoilla, missä aikoinah šuahuššettih šimčukkua, pyörittih jauhinkivet, šijotuttih Kuotkuo-huuttorista olluon Malisien šuvun pajat, ta elämä kuohu yheššä Pistojoven koškien kera. Viisivuotisjuhla on kaunis tapahtuma. Tovistima, jotta ekstriimi ta etnografija voijah yhistyö. Meijän joukko kulkou Karjalan koškija myöten ta šuau uušie tietoja ta tuntehie. Tänä vuotena lašun aikana en nähnyn kilometrijä, nävin vuosie. Passipo kaikilla, ket ollah meijän kera, šanou lašun järještäjä.
Imisev-paikannimi
Lašun ainani ošallistuja Viktor Seliv’orstov harraštau etnografijan ta šotaistorijan tutkimista. Hiän esitteli lašun joukon šuamua istorijallista tietuo:
– Joka vuosi staraičemma arvata vanhan Kalevalan muan vaikkapa yhtä šalaisutta. Erityisen mielenkiintoista on yrittyä arvata paikannimien merkityštä: lašun aikana tulou vaštah vanhojen kylien, huuttorien, järvien, šuarien, lahtien, niemien, joven koškien ta eri paikkojen nimijä. Ne ollah meijän matan kirkkahampie pistehie. Männyijen vuosien aikana käsittelimä šemmosie nimijä kuin Pisto, Kurki, Hirvi, Lušma ta toisie. Onnakko joki ta šitä ympäröiččijä aloveh entiselläh ollah täyvet arvautukšie, kertou Viktor.
Miehen šanojen mukah, mieltäkiinnittäjimmät objektit heijän matalla ollah Imisevjärvi ta Imisevkoški. Ne šijotutah lähekkäli.
– Še aloveh on tosi šalaperäni: kun šiirryt lähemmäkši jokie, še muuttuu. Leveijen šuvantojen ta korkeijen rantojen tilah tulou alava tašani maisema, jovenniska kaitenou, vesi tulou rauhallisemmakši. Ušiemmin piäšemmä šiih paikkah illalla, ta meijän ieššä avautuu ihmehellini näkömini: rauhallisen vejen pinta ta oman Karjalan šinini taivaš šuletah yhteh, ta on epäšelvyä, missä yksi šiirtyy toiseh. Imisev-paikannimi ta šen maisema on epätavallini, omaperäni, še kuuloštau erinomaselta. Enši kačahukšella nimi muissuttau harvinaista šukunimie. Voit olla šitä paikkua nimitettih erähän matkuštajan tahi löytäjän kunnivokši. Ka še ei ole niin helppo. Vanhojen karttojen mukah vielä šata vuotta takaperin tämä vesistönimi oli Ihmisev. A erähät paikalliset eläjät vielä šanotah järvie ta koškie Ihmiseviksi ta äšen Ihmistukšekši, šanelou Viktor Seliv’orstov.
Legendoja ta löytöjä
Viktor šanou, jotta šiih nimeh on šivottu kaunis legenda. Kerran eräš neičyt joutu epätoivoh ta paiskahti ulvojah koškeh, ka vesi ei ottan häntä vaštah: lentyässä kohti pintua neičyt muuttu linnukši. Šiitä alkuan kerran vuuvvešša šemmoni lintukarja laškeutuu košen luokše, luou šulat ta šäilyttäy ihmismuotuo huomenešpuoleh šuaten. Ijäkši jiähä neiččyökši voipi vain še, kenen mielitietty vuottau rannalla. Još kenkänä ei tule, huomenekšella karja šurullisešti karjuon lentäy pois, a vejellä jiäy äijän šulkie. Šentäh paikalliset eläjät ollah šitä mieltä, jotta nimi tarkottau paikkua, missä šuahah ihmismuoto.
– Onnakko tämä legenda ei ole ainut šelityš. Tutkies’s’a Pohjois-Karjalan nimien kiännökšen varianttija, piätin, jotta ne ollah tosi pragmuattisie. Niillä on etupiäššä käytännöllini tahi deskriptiivini merkityš – ne kuvatah luonnonobjektie tahi šen tärkeimpie ominaisukšie. Koškien, järvien, lahtien ta polkujen nimet ušiemmin kuuloššetah ohjeilta tahi varotukšilta matkalaisilla: kivini, matala, šyvä, pitkä, kuušini ta niin ielläh. Šemmosešša kontekstissä Imisev-nimi voipi tarkottua imijyä koškie tahi järvie poikkivirtoineh, šelittäy mieš.
Viktor Seliv’orstov on varma, jotta še paremmin šopiu Vienan Karjalan paikannimistön sistemih, mitä ihmismuuvvon šuamini.
– Tämä versija miellyttäy milma enemmän: tämä on juuri käytännöllini merkityš ta varotuš vesipyörteheštä tahi lujašta poikkivirrašta, kumpani on vuarallini kalaštajilla ta pienillä laivoilla matkuštajilla. Myö tunšima šitä lašun aikana, konša väkövä koški ruttoh imi omah niskah meijän jykien lautan! Mie en ole tietomieš enkä spesialisti paikannimistöššä. Olen kiinnoštuja ihmini. Miun kaikki šelitykšet ollah vain maholliset variantit. En pakota niketä ottamah niitä huomijoh. Miula himottau kertuo pienistä löyvöistä kaveriloillani laškujen aikana juuri niissä paikoissa, mistä on pakina. En tavottele totutta. Yritän ymmärtyä viisahan karjalaisen rahvahan kulttuurie ta luatie oman utelijaisuon mukah, piättäy miun pakinakaveri.
Šamoin Viktor luki eri opaškirjoja ta tutki Puala-košen nimie. Še koški on joven luonnonkaunehimpie koškija.
– Viime vuotena miula oli tosi iloista kertuo lašun ošallistujilla Tappara-košen nimeštä. Nyt erähät turistit penkotah šitä ta šanotah molompie koškija Pualakši. Miula himotti ymmärtyä, mitein voipi kiäntyä šitä. On muutoma versija. Yksi niistä šitou nimen merkitykšen vejen korkevušeroh, šilloin kuin Tappara-koški on lamakka. Toisen versijan mukah Puala tarkottau viimeistä, lopullista – šiih piättyy matka jokie myöten ennein lähtyö Ylä-Kuittijärvellä. Vaikka Pualan jälkeh jovella on toisie koškija, esimerkiksi, Ristikoški, šuurista haitoista še Puala on viimeni, kertou mieš.
Šovan kaikuja
TeräšHarjuš-lašun ošallistujilla erityisen tärkienä aihiena on Šuuren Isänmuallisen šovan tapahtumat, kumpaset šatuttih Pistojoven alovehella.
Viktor Seliv’orstov kertou, jotta konša hiän lukou niistä vuosista, häntä kummaššuttau, jotta šota koški äšen niitä loittosie paikkoja. Nyt 2000-luvulla šiinä ei ole yhtevyttä, ta ihmisen läššäolon jälet nävytäh tosi harvoin. A kuin läpipiäšömättöminä oltih ne paikat yli 80 vuotta takaperin! Onnakko šiinä, taigašša, šotilahat ošallissuttih ankarih taisteluih.
– Lašun aikana myö šeisattuma Semipovorotnii-košen lähellä. Myö kaččelima neuvoštoliittolaisien rajavartijien tiloja. Hyö puoluššettih rajoja šuomelaisien 12. jalkaväkirykmentin 2. pataljonašta, kumpani toimi šakšalaisen Norja-armeijan hyväkši. Tuanoin aktivistit kunnoššettih heinäkuušta 1941 šäilynyt ampumapaikka. Neuvoštoliittolaisien šotilahien huomuavaiset jälkiläiset puhissettih ta uuvvissettih ampumakohta, missä kuumana kešänä vuotena 1941 šijottu rajavartijien konehkivyäripisteh. Konša tulet šiämeh ta kačot ampuma-aukošta šiih šuuntah, mistä hyökättih šuomelaiset, šilma värähyttäy. Joka vuosi šemmosie paikkoja tulou vähemmän, ta šemmoset alottehet ollah tosi tärkiet. Kulkies’s’a jokie myöten joutuma paikkoih, missä aikoinah lintujen laulannan ieštä rapšettih konehkivyäritulišarjat ta räjähettih miinat, šanelou miun pakinakaveri.
Ennein Piksi-paikašša šijottu šamannimini huuttori.
– Kun kulkima kyličči, olima šamalla rannalla, missä šata vuotta takaperin rahvaš elettih ta hoijettih kotitaloutta, kašvatettih šatuo, kalaššettih ta šuahuššettih šimčukkua. Kaččoma rauhallisih umpeh kašvajih peltoloih ta kuvittelima, kuin juuri šiih šuuntah kešällä 1941 liikuttih pelottavat taistelukonehet, jotta vaššata vihollisella, kuvuau Viktor männyitä tapahtumie ta omie vaikutelmie.
Šamanmielisien yhtevyš
Vesimatan ošallistujat koroššetah, jotta lašun aikana urheiluošan lisäkši tärkienä asiena on šamanmielisien yhtevyš: šyvät ta korkiet pakinat kulttuurista ta istorijašta, pohjosen ankarašta luonnošta ta ihmisen paikašta šiinä.
– Mieleh jäi lyhyt tapahuš. Šeisonta-aikana myöhäsenä valkiena yönä myö istuma retkistolašša ta juttelima vapuašti. Oli puoliyön jälkeh, ka taivahalla ei näkyn yhtänä tähtie – še oli puhaš ta vualie. Yhtäkkie šiih ilmešty kirkaš meteori. Še ei ollun tavallini lankieja tähti: taivahankappaleh oli šuurempi ta kirkkahampi, ta še jäi taivahalla muutoman sekunnin, mi näytti loputtomuolta. Myö ihmetellen kaččoma, kuin kirkaš objekti alko ryšähtyä oših, ka lopulta hävisi vanhojen mäntyjen latvojen takana ta iänettömäšti lankesi missä lienöy tosi loittona meiltä. Šinä lyhyönä hetkenä tunšima iččie ihan pieniksi oikein šuurešša avaruošša. Šemmosien kirkkahien ta šyvien tuntehien anšijošta meijän retket ollah unohtumattomat. Šemmoset hetket tullah mieleh pitkinä talvi-iltoina, lopettau Viktor Seliv’orstov.
Šemmosen värikkähän kertomukšen jälkeh uuvveštah tajusin, jotta Karjala on kaunis ta rajatoin. Še on täyši šaloja, ta arvata niitä voipi vain joutuon pohjosen šyväimen šyvyöh.
