Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Alina Gapejeva.
Elävy puu: karjalaine eläkkeheläine luadiu čomuttu
Source:
Oma mua. № 32, 2026, p. 6
Alina Gapejeva
Elävy puu: karjalaine eläkkeheläine luadiu čomuttu
Livvi
New written Livvic
Valerii Onkojev on nerokas puudu vestämäh. Hänen luajitut rounoku elävät tuukkajazet da hienosti kaunehet vakkazet ihastutetah.
Priäžän lohkol Manderenkyläs eläi 70-vuodehine Valerii Onkojev löydi ruavon mieldy myöte: omin käzin leikaten da vestäjen häi muuttau fanieran taidotevoksikse. Hänen kezämökki on ku tovelline muzei, sie suau nähtä kaunehii hyybijöi, zirkaloloi nienozis ramkazis, čomii vakkazii da kummakkahii čuassuloi. Valerii Aleksejevič vastuau minuu omas kois hyväl mielel. Pollen kynnykses piäliči da tunnen vaste keitetyn koufien duuhun. Se tottu oli magei.
– Nygöi minul on läs 130 ruaduo, en ota luguh niilöi, kuduat ollah mašinas, Valerii Aleksejevič mustelou omua matkua Vieljärven kylän pruazniekkah, kuduas hänen tevoksii tottu toven ihailtih kai pidoh tulluot. Pruazniekkah tulluot hyväl mielel ostettih Onkojevan luajilmustu, semmite net ei olla ylen kallehet. Myödävien keskes oldih seinäle pandavat čuasut kauneheh luaduh vestetys ramkas, suuret vakat da pienembät vakkazet, n’amuloingi astiet. Mies tavan mugah kävyy Vieljärveh kylän pruazniekkah.
Mieliruado da aijanvietto
Valerii Onkojevah nähte puunveständy ei ole vaigu mieliruado, se on hyvä nero kuluttua aigua pitkin talvi-illoin. Jogahine hänen ruado on kui tovelline taidotevos.
– Tämän mavon luajindah meni setämä čuassu. A tädä tuukkajastu luadijes pidi aigua, sit on 146 eri palastu. Istavun huondeksel, a illakse jo on valmis mustolahju. Minä en ole taidoilii. Kai piirustukset otan internetaspäi. Sit ruavos ei ole nimidä vaigiedu, kunnivonhimota sellittäy Valerii.
Tuukkajazii häi suvaiččou enimite. Mennyt vuon luadi niidy puolisadua palua, kaikile löydyi uuzi kodi, ostettih.
– Talvel ostin materjualua 46 tuhandeh rubl’ua. Myön omii tevoksii ei kallehel, vai suaja järilleh sen, min menetin. Klei, luakku, faneeru, ruadovehkehet – kai se hyvin maksau, sellittäy mies.
Puudu vestämäh Valerii rubei vie lapsennu. Enzimäi rodih kuda-kui, aijan mendyy ainos vai parembi. Kymmenendes kluasas opastujes häi oli opastajannu kerhos.
Valerii Aleksejevič on ylen aktiivine ristikanzu. Školas opastujes häi oli ammattiliiton da komsomolan järjestön piälikönny. Ruavannu miehenny ruadoi Petroskoin da Onieganrannikon piirin telefonverkon piämiehenny. Ruadoijäs oli vähä aigua mieliruadoloih, vaste eläkkehele piästyy rodih välliä aigua.
Mander on hil’l’aine kohtu
Valerii Aleksejevič eläy Manderes oraskuun allus algajen enzi lumeh suate. Tiä on rauhus da hyvä olla. Läs 20 vuottu tagaperin hänen pereh tuli tänne elämäh.
Järvi, kalastukohtat – net enzimäzekse ollah kallehet miehele. Häi mustelou, kui 20 vuottu tagaperin Tulemjärves, kudai on ihan koin rinnal, suadih kalua. Puoles čuasus sai ongittua rengi ahvendu. Nygöi sen verdu et sua, ga ongeh kalakeittoine akkah niškoi tulou. Järvele toiči pezoitutah jouččenet. Tänä vuon niidy oli läs puoldu sadua – tovellizet valgiet kaunottaret järven vezizirkalol.
Valerii Aleksejevič kerdou, kui erähiči koilluo rubei tulettelemah rambu sorzu.
Kriäkendän kuultuu mies tuli aijan viereh da ripoitti leibiä sorzale. Lindu harjavui sih. Kerran sorzu tuli da kieldävyi gostitukses, ga puašitti kunne lienne. Valerii Aleksejevič lähti sorzan peräh da löydi kymmene srozan poigua. Mies andoi pienile syvvä. Tulien vuon Valerii Aleksejevič tuaste vuottau sorzii omah randah.
Valerii Aleksejevič algau päivän uudizis. Vaigieloi ruadoloi miehel ei sua ruadua, ku liäkärit kiellettih. Hänen ruado on kolmanpiän valelta teplitsu neveskän käskys, lämmittiä kyly piätteniččän da vastata poigua da bunukkoi.
Valerii ozuttau minule omua ogrodua, ylbeilöy joga vezastu da kerdou omas muamas da ruavos. Händy kuunneltes kerras ellendät, ku häi on hyväsydämelline ristikanzu.
Mugai eläy nerokas kuldukäzi mies hil’l’azes da kaunehes Priäžän lohkon kyläzes hyväs mieles da aigua pättäväh mieliruadoh menettäjen.
Moizet rahvas, kui Valerii Aleksejevič, ei maltetah istuo joute. Da vie heile pidäs paginkanzu. Häi on tovelline neroniekku, kenen käit aivin tahtotah ruaduo da mieli palau uuzih tuttavih. Valerii muheloittajen sanou, ku on rakas tulemah kylän pruazniekkoih, vai kučuttahes. Omin käzin luajitut mustolahjat jo natodielo virutah mašinas. Nerokas da hyväntahtoine Valerii Onkojev jo on käynnyh Korzah da Nuožarveh pruazniekkoih.
