Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Irina Sotnikova.
Pert, kus eläbzub istorii
Source:
Kodima № 8, 2026, p. 4-5
Irina Sotnikova
Pert, kus eläbzub istorii
Veps
New written Veps
Venäman rahvahiden ühtmuden vodel Piterin agjan Podporožjen rajonan Martemjanovskaja-der’ounas avaitihe uz’ art-sija "Pert’ Vepsläižel tehudel" -nimel. Sen tegii om "Vepsän kund" -sebr. Projektan pätegend om kaita da popul’arizoitta vepsläižid tradicijoid, tundištoitta adivoid kodiröunan istorijanke, tradicionaližiden radonmahtoidenke da vepsän kelenke. Projekt todenzoittas eloho Kul’turtomotusiden Prezidentan fondan rahatugel. Mö pagižim projektan ohjandajanke Ol’ga N’umananke, kudamb tarkašti starinoiči neciš melentartuižes sijas.
– Ol’ga, ole hüvä, starinoiče, kut sündui idei tehta "Pert’ Vepsläižel tehudel" -art-sijan?
– Nacein, idei ei sündund äkkid. Meiden "Vepsän kund" -sebr tegeb suren radon. Jo äi vot mö kaičem kel’t i tradicijoid, vedäm praznikoid, mastar’-klassoid, painam kirjoid, vasttam adivoid "Vepsän tanhal" da tundištoitam heid vepsläižiden kul’turanke. Aigan sirttes tuli sel’ged, miše meile tarbiž kehitoittas edemba.
Paksumba ristitud tuleba ei vaiše kacmaha muzejan ekspozicijad. Hö küzuba, voiba-ik tehta midä-ni iče, opetas paštmaha pr’anikoid, kut ende radoi mel’nic? Mö el’genzim, miše nügüdläine ristit ei tahtoi vaiše kacta vai tarkištelda – hän tahtoib tehtas ühtnikaks.
Päidei sündui, konz meiden sebrale taritihe lahjoita kulu pert’. Siloi mö el’genzim: nece ei ole vaiše pert’, nece om voimuz tehta sijan, kus tradicijoid anttas kut ende – ühthižradon, paginoiden da radmahtoiden abul.
Om tärged, miše meiden idejad tugezi Kul’turtomotusiden Prezidentan fond. Sen abul uništuz tuli eloho. Nügüd’ mö tegem sijad, kus vepsläižiden kul’tur udes tegese jogapäiväižen elon palaks.
– Starinoiče pertin da sen istorijan polhe. Oli-ik pertin emägale jüged prostidas "kanzpezanke"?
– Necil pertil om ičeze elooza. Kut kaik toižed kulud pertid, se kaičeb muštod ühten kanzan kuverdas-se sugupol’ves. Täs ristitud eliba, kazvatiba lapsid, radoiba, praznuičiba, heiden elos oli äi ilod da jügedusid. Sikš sidä ei voi lugeda vaiše pertikš – nece om istorii.
Pertin sebrale lahjoiči Lidia Valerjevna Danilova. Ka, emägan täht nece oli jüged pätuz. No, nacein, hän el’genzi, miše muga pert’ ei kado, ei murene. Siš zavodiše uz’ elo – pert’ tegese sijaks, kus keradase ristitud, kuluškandeba lapsiden äned, pol’vespäi toižehe anttas tradicijoid da radonmahtoid.
Meiden täht nece pert’ om kuti meiden sebran da kul’turan istorijan pala. Sen ližaks se sijadase meiden Järved-kodiküläs.
Konz pert’ lahjoitihe meile, toivotim kacta edeližiden ižandoiden kaumoid. Nece ei ole jüged azj meiden täht – nece om ani vähä, midä mö voim tehta, miše kitta ristituid. Meiden täht om tärged kaita kut seinid, kaluid, muga muštod-ki ristituiš.
– Savipäč om todesine kal’huz’. Zavodit-ik lämbitada sidä da paštta siš vepsläšt paštatest?
– Päč om pertin südäin. Konz tuled pert’he, sid’-žo el’gendad, miše ümbri päčiš kehui kanzan elo. Täs vaumištadihe sömižid, keradelihe ühtes ehtoil, starinoitihe sarnoid lapsile, a tal’vel lämbitelihe. Mö tegim muga, miše päč eläbzui – udištim sen. Tahtoim vedäda mastar’-klassoid, miččil opendam adivoid vaumištamha tradicionališt vepsläšt paštatest, paštmaha leibäd, pr’anikoid da starinoičem endevanhoiš receptoiš, miččid anttihe pol’vespäi pol’vehe.
Minä meletan, ei voi el’geta tradicionališt keitändladud, ku vaumištada sömižid vaiše nügüdläižel keitimel. Todesine külän päč om eriline il’mišt, magu da mušt.
– Mikš tämbei om tärged, miše ristitud ei vaiše kacuižiba eksponatoid, a iče ladižiba tehta midä-se ičeze käzil?
– Olen sidä mel’t, miše tedištada todesišt kul’turad voib vaiše ičeze mahtišton abul. Voib pit’kha starinoita radonmahtoiš, ozutada muzejan kaluid, lugeda lekcijoid. No kuni ristit iče ei ota instrumentad kädehe, ei riža pun, kanghan, tahthan vai nahkan hajud, hän ei voi koskta todesišt istorijad. Sinä nikonz ed muja sömižen magud, kuni ed sö sidä. Navedin tarkištelda ristituid mastar’-klassoiden aigan. Ezmäi hö holduba: "Minai ei tule", a jäl’ges muga süveneba radho, miše eskai unohtaba mobiltelefonoiš, zavodiba muhata, nevoda midä-ni toine toižele.
– Om žal’, no ristituid, kudambad voiba jagadas unikaližil tedoil, tegese vähemb. Kut teile ozastub löuta enččen sugupol’ven mastarid? Surel-ik tahtol hö jagase ičeze peitusil?
– Nacein, päazj om uskomuz. Äjad meiden mastarid tundeba meiden sebrad jo amu. Hö iče oma vepsläižed. Mö ühtes vedäm praznikoid, vasttamoiš azjtegoil, kaičem kodikel’t da tradicijoid. Ristitud nägeba, miše meiden täht nece ei ole üks’kerdaine projekt da čoma akcii – mö todeks eläm necil. Paksus mastarid sanuba: "Da midä minä mahtan? Ende kaik muga tegiba". I vaiše möhemba el’gendaba, miše ani neniš jogapäiväižiš azjoiš peitäse tedod, miččed tämbei tegese unikaližikš.
Kaik meiden mastarid tegihe tedomahtoižikš ei muite. Hö ei vaiše tegeba čomid kaluid, hö paneba hengen ičeze radho. Kaikuččen täht nece om mušt vanhembiš, arvostuz ičeze ezitatoihe, armastuz kodiröunaha. Sikš hö avoinsüdäimeližesti jagase ičeze tedoil toižidenke. Konz ristit tuleb mastar’-klassale, hän sab enamba mi vaiše urokad: hän kundleb kanzan starinoid, tundištase tradicijoidenke, el’gendab, kut ende eliba ristitud. Mugoižid tedoid ei voi löuta kirjoiš – niid anttas ristitulpäi ristitule.
– Adivod voiba tundištadas erazvuiččiden tradicionaližiden radonmahtoidenke: opetas kudomaha ühtel neglal, jauhmaha jauhod, paštmaha vepsläižid pr’anikoid endevanhan receptan mödhe i toižihe radoihe. A mitte radonmaht, sinun melen mödhe, om kaikid jügedamb nügüdläižen ristitun täht?
– Kaikutte radonmaht pakičeb tirpandad da arvostust tradicijoihe. Minun henged kaiken libuti kudomine ühtel neglal. Nügüdläižen ristitun täht nece om čudokaz radonmaht. Mö olem harjenuded kudomaha sidonegloil da -koukuižil, a täs om vaiše üks’ negl.
Minun täht nece radonmaht om eriline. Minun mamoi, Tatjana Ivanovna Jetojeva, mahtab kudoda ühtel neglal. Hän om üks’ meiden projektan mastarišpäi. Minun täht nece om hüvä ezikuva, kut tradicijoid anttas pol’vespäi toižehe. Tämbei hän andab ičeze tedoid meiden adivoile, lapsile da norile. I kaikuččen kerdan minä el’gendan, miše muga kaitas-ki vepsläižiden kul’turad – kanzan, ühthižradon, ičeze azjaha armastusen kal’t.
– Adivoiden täht tö teget ekskursijoid vepsläštme tehutme. Midä melentartušt ristitud voiba nägištada matktel?
– Asttes vepsläštme tehutme adivod voiba čukloutas kodiröunan istorijaha da ihastuda čomaha londusehe. Hö voiba kacta Pr’aničnikan pertid, vanhad časoun’ad, XIX voz’sadan mel’nicad, mitte tämbei udištadas, kävelta ripujadme sildadme, čibuda tradicionaližel čibul. Kaik nene objektad om tehtud "Vepsän kundan" abul.
– XIX voz’sadan mel’nican udištamine om tärged tegend. Linneb-ik adivoil voimuz nägištada, kut se radab i, voib olda, ühtneda jauhondaha?
– Meiden täht mel’nic om ezitatoiden tradicionaližen elonladun simvol. Nügüd’ jatketas udištada sidä. Mö nadeimoiš, miše adivod voiba ei vaiše kacta mel’nicad, no nägištada, kut se radab, kulištada jauhondkividen judud, nägištada, kut jüvišpäi tuleb jauh, i el’geta, äjak radod oli edel, kut sada leibäd i kut eliba meiden ezitatad.
– Kut "Pert’ Vepsläižel tehudel" eläškandeb projektan jäl’ges?
– Meiden täht grant om suren radon augotiž. Mö tegem mugoižen sijan, kus jatketas tehta ekskursijoid, mastar’-klassoid, vastusid mastaridenke, openduzčasuid openikoiden da turistoiden täht. Mö tahtoim kehitoitta uzid radonmahtoid, vastata adivoid Venäman erazvuiččiš agjoišpäi, rata ühtes muzejidenke, openduz- da etnokul’turižiden organizacijoidenke. Tahtoim, miše ristitud pördižihe tänna, sikš ku hö tedaba, miše täs heid varastab mi-se melentartuine.
– Midä sijaližed eläjad meletaba projektas? Abutiba-ik hö udištada pertin?
– Nece projekt ühtenzoitab meid kaikid. Ristitud tuleba iče, abutaba, starinoičeba ičeze kanzoiden starinoid, jagase johtutesil. Äjad toba ičeze vanhembiden da baboiden vanhoid kaluid, astjoid, instrumentoid, käzipaikoid, kaludištod. Kenense täht nece om vanh kalu, a meiden täht – rahvahan istorii. Kaikuččel kalul om ičeze istorii. Necen abul pert’ eläbzub.
– Miččen näged pertid vodes päliči? Om-ik uništuz, mitte om sidotud necen projektanke?
– Tahtoin, miše vodes päliči tänna oliži jüged putta edelpäiaigkirjuteseta, kuluižiba lapsiden äned, radaižiba mastarid... Tahtoin, miše ristitud tezižiba: ku tahtoid čukloutas vepsän kul’turaha, pidab tulda tänna.
No kaikid suremb minun uništuz om siš, miše konz-ni ken-ni tämbeiželaižiš lapsišpäi, kudambad ezmäižen kerdan otaba täs neglan vai leiblabidon, voziš päliči tegiži mastarikš i andaiži nenid tedoid edemba. Siloi voib sanuda: mö tegim ičeze azjan, mö kaičim ei vaiše endevanhoid radonmahtoid, mö kaičim sugupol’viden eläban nitin. I ku äjiš voziš päliči ken-ni tuleb neche pert’he i hänel linneb taht kaita sidä, ka nece znamoičeb – kaik, midä mö tegem tämbei, ei olend tehtud uhtei.
