Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Mimmoni lintu, šemmoset ni laulut
Source:
Oma mua. 2026. 02.09 (№ 34). С. 7
Valmisti Valentina Karakina
Mimmoni lintu, šemmoset ni laulut
Karelian Proper
New written karelian
Šanotah, jotta lintu laulannalla iččien šomentau. Linnut ollah Karjalan luonnon kaunissukšena. Jokahisella on omat tavat, oma šulkapuku ta oma laulu.
Käki
Käki on erittäin merkitykšellini lintu. Huuhan Palaka tiesi:
Käki kun lienöy aijan šeipähissä kukkun, ni ei šilloin hyvyä vil’l’avuotta tullun – meilä niin šanottih. Eikä tullun! Še oli niin!
Aivan šamua tovissettih muutki:
Kun käki hyvin alahana kukkuu kevyällä, ni še on pahoiksi vuosiksi, hallavuosi tulou. Kantojen päissä ta šielä vain muaperäššä (ei kašvajašša puušša) kukkunou ni hallavuuvvet tulou. Kun puijen latvoissa ta loitompana käki kukkuu, jottei ois kylän läššä, ni šiitä hyviksi vuosiksi.
(Iro Remšu).
Ilona käki mečäššä, pieni lapši pereheššä.
Vieraš leipä käkenä peršieššä kukkuu. (Šiitä aina manatah).
Aikaseh käki kukku, vilu kešä tulou.
Käki tuou šuven šanoman.
Onnen käki kukkuu.
Ei še enyä käkie kukuta. (Šanotah läsijäštä, kumpani arvellah ennein kevättä kuolovan).
Tuli kuin käki vierahah pešäh, kyšymättä, ilmottamatta.
Olla käkenä humalašša.
Olla humalašša kuin taivahan käki.
Kukkuu käki kurjallaki.
Kiällä kun osran vihneh keroseh mänöy, ni šiitä kukunnan heittäy. (Šanotah, kun vil’l’at kypšyy).
Käki kun šittunou, ni kolmekši vuuvvekši kylvölykyn viepi.
Ottuas’s’a on käköni, tulkah šiitä vaikka torakukko. (Šanotah naisešta).
Käkie kukatettih
Vähän toisella kymmenellä piäštyöh tyttyö jo rupesi huolettamah kohtalo ta hiän rupesi kukuttamah käkie keväillä.
Kun enši kertua käkie kuultih, ni tytöt kukutettih šitä näin:
Kuku, kultani käköni,
helkyttele hietarinta!
Kuku kullat kulmiltaš,
hopieset huuliltaš!
Vieläkö olen viikon villapiänä,
kauvan kaššan kantajana,
isän leivän leipojana?
Šano totta, niin kuin vettä,
šano prauta (= tosi) niin kuin rauta!
Kuin monta kertua käki kukahtau, niin monta vuotta vielä on tyttönä. A kun ei nikertua kukaha, še šillä vuuvvelIa miehellä piäšöy.
(Nasti Aittavaara).
Još tyttö jo lähenteli kahtakymmentä ta vielä vain oli "isän penkin istujana, laučan piän lahottajana", ni asie alko šilloin jo huolettua. Missänih oli šilloin vikua.
Konša käki šittuu
Kun käki aijanšeipähissä kukkuu, tulou niin kuin lähellä taloja, ni hallavuotta pitäy vuottua.
Erittäin tarkašti on varottava, jotta ei käki piäše šittumah:
– Konša käki šittuu?
Käki šittuu kun mäntih huomenekšella pihalla. Ta još käki kukku, jotta ei otettu šuuhuš mitänä, ni še šilloin šittu. Ta još otettih jo leipyä lähtiessäh kun läksi pihalla, ni ei še šilloin šittun še käki.
Vielä šanottih muutomat, jotta šen ei pitäis šinä vuotena, kenet käki šittuu, ni kylvötyötäkänä ruatua. Še oli niin vuarallista kiän šittumini. Šitä kuoteltih ottua vaikka kerta haukata leipyä, kun läksi pihalla näin kevyällä kun še kiän kukkumisaika tuli, jotta še ei käki šittuis.
– Lapšetki?
Ka lapšetki kun muissettu ois vain. Šanottih lapšetki, jotta ei käki šittuis, pitäy ottua leipyä šuuh.
(Mari Kyyrönen).
Muutki šuvilinnut šitutah, još ei kerkie iče niitä šittumah ottamalla vaikka pienen leipäpalan šuuhuš ennein pihalla mänyö:
Kevyällä kun tulou lintujen tuloaika, ni pitäis ottua šuuh šuurušta ennein kuin niitä lintuja näköy šinä piänä. Käkiehän šitä varotettih kaikkein parahittuan, jottei šittuis. Ken peltuo kylväy, ni ei millänä keinoin pitäis antua kiän šittuo. Šanottih, jotta ei še mäneššy pelto, još šen kylväjän käki šittuu.
(Iro Remšu).
Harakka
Harakat katolta läksi. (Šanotah, konša talošša on hälinyä).
Ei kylällä harakkana hačata. (Ei pakaja tyhjyä, eikä tyhjyä juokše pitin kylyä).
Harakan pelto. (Issuttamatoin pelto).
Piä kuin harakan pešä. (Pahašta muissista).
Tyhjä kuin harakan šitta.
Harakan akka. (Yksityini naini).
Harakka hačattau – vierašta tietäy.
Ei harakka ole lintu, eikä kotavävy ole mieš.
Harakka ei ole lintu, kotavävy ei ole mušikka, tai kuoreš ei ole kala.
Kuni harakka šeipähän piäššä, šini kašša šelällä. (Šanotah kun palmikoijah tytön piätä, toivotetah tyttyö nuorena miehellä).
Harva kuin harakan pešä.
Harakka ei ole lintu, eikä köyhä ole heimolaini.
Talon ieššä hyppijä ta nakraja harakka ilmottau vierahien tuluo.
Varis
Ahneh kuin varis.
Vanha kuin varis.
Piäličči ni harakkua ni varista ei lennetä. (Šanotah lujašta karjehešta).
Variksešša ei ole vuuvven merkkie.
Variksen šuušša ei ole kešyä eikä talvie.
Kačo, varis šuuh lentäy.
Kurki
Kurki on lintujen kuninkaš, kumpasella oli enimmäkšeh hyvie ominaisuukšie. Kurkien kevyäni muutto einnušti kešän šäitä. Još kuret lennettih korkiella hyväššä järješšykšeššä, tulošša oli lämmin šuvi. Još tuaš kuret lennettih matalalla epäjärješšykšeššä, vuotettavissa oli šateita. Kurki šanottih einuštavan aseita iänelläh. Kevyällä kuret varotetah ihmisie hutrašta jiäštä.
Laiha kuin kurki.
Šuattau kuret kantojen päissä laulamah. (Šanotah ohhanšikašta ihmiseštä).
Eläy kurki, eläy kärki, eläy harmua harakkaki.
Šietäy kurkie keittyä, pahua lintuo paistua. (Tottelomatointa šuau opaštua ta opaštua, vain ei še šiitähäš kummene).
Kun kuret kevyällä kil’l’utah, vilut tulou.
Kunne kurki lentäy, kun yksi havu on ruokana. (Šanotah köyhän jokapäiväseštä leiväštä).
Kunne kurkirukka i lennä, šamat havut ruokana.
Kurki šuot kuorittau.
Laihan kuren iäni ei loitoš kuulu, köyhän šana ei nimih tartu.
Tikka
Tikan šilmät (Tarkkašilmäseštä).
On tikka n’okannun. (Pakšunaolijašta).
Olla tikkana humalašša.
Kirjava on tikka mečäššä, ihmisen ikä kirjavampi.
Kiuru
Kuu on kiurušta kešäh.
Pitäy olla kiurun kieli, linnun mieli, lampiahvenen ajatuš. (Min’n’an pitäy olla talošša rauhallisena ta käršiväisenä).
Kokko
Istuu kuin kokko. (Šanotah mahtavašta).
Vuottau kuin kokko. (Pitälti).
Haukka
Haukan kopra (=haukan kynnet). (Ahneh).
Haukan šilmät. (Tarkat).
Eläy kurki, kärki, harmua havukka, eläntä ei nimie riko.
