Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Matk vepsläižidennoks Vologdan agjaha

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Irina SOTNIKOVA, Kodima. № 10, (2014), p. 4-5

Matk vepsläižidennoks Vologdan agjaha
(Vepsian)

Necil kezal minei tuli oza oleskelda adivoiš vepsläižidenno Vologdan agjas Babajevon rajonas. Sigä minä olin meiden kollegoidenke Suomespäi. Nene oliba Riho Grünthal, Heini Karjalainen i Sofia Björklöf. Hel’sinkin universitetan professor Riho oli jo äi kerdoid vepsän mal, hän čomin pagižeb vepsäks, i meiden rahvahan problemad hänele ei olgoi verhad. Heini radab Oulun universitetas. Hän om tedodoktor, nügüd’ kirjutab dissertacijad vepsän kelen pronominoiden polhe. Sofia om tedodoktor Hel’sinkin universitetas. Opendab vepsän kel’t kursil, miččid vedäb Riho Grünthal.
Meiden matk oli pit’k, no lujas melentartuine. Se lahjoiči meile äi uzid tundmusid da hüväd mel’t.

Ajagam vepsläižidennoks!
Heinkun lopus Petroskoiš mäni Venäman V Suomalaiž-ugrilaine tedokonferencii, miččele tuliba-ki meiden kollegad Suomespäi. Jäl’ges heiden planoiš oli ekspedicii vepsläižidennoks Vologdan da Piterin agjoihe. Minä ajoin heidenke vaiše Vologdan agjaha. Aigemba minä nikonz en olend sigä. Olen ozakaz, miše ühtnin neche ekspedicijaha. Minei oli melentartušt kacta, kut sigä eläba vepsläižed, mil eläba küläd, kut om kaičenus vepsän kel’... Ved’ muga harvoin oleskelem Vologdan agjas, ka putta-ki sinna om lujas jüged.

Lämäd vastused, čomad paginad
Meiden matk zavodihe aigoiš homendesel.
Vologdan agjaha läksim Rihon mašinal. Te sinna oli lujas pit’k. Sijahasai saimoiš vaiše öl. Ezmäine meiden külä, kus seižutimoiš, oli Päžjärv’. Sigä elim Nina Ivanovna da Nikolai F’odorovič Fominoiden pertiš. Ižand emäganke vastsiba meid lujas hüvin. A miččid magukahid kalitoid paštoi Nina Ivanovna! Elim sigä nel’l’ päiväd. Kaikutte päiv oli täuz’ radod da holid. Ol’ga Smirnova, kudamb oli meidenke kaik nene päiväd, ozuti meile külän. kävuim jumalanpert’he, kus voinan aigan oli gospital’. Olim muzejas ekskursijal, miččen tegi Vladimir Triškin, vasttimoiš külän eläjidenke, pagištoitim heid.
Päžjärves minä sanuižin muga: nece om sur’ čoma külä. Sidä ümbärdab järvid, soid, mecoid Sigä om hüvin kaičenus vepsän kel’. Keskvepsläine pagin kulub kaikjal: irdal, kodiš, laukas... Ani kuti putud toižhe maha. Sigä lapsedki pagižeba kodikelel. Kanzoiš hüvin kaitas ezitatoiden tradicijoid, veroid. Kaik nece lämbitab südänt, konz näged, kut om kalliž ristitule hänen rahvaz, kul’tur da kel’. Ristitud sigä eläba lujas avonaižed, hüvänsüdäimeližed, adivoičetajad. Kuna em tulnuižigoi, kaikuččes pertiš meid varasti čai pirgoidenke. Sigä ei ole internetad, eskai mobil’sido om huba. Ristitud sigä eläba kožmuses londusenke.

Pagi škat ičetoi kelel!
Toine kulä oli Pondal. Koume päiväd elim Galina F’odorovna Serdcovan pertiš. Nece om hüvä emäg. Kaikuččen päivän meid varastiba uded vepsläižed sömižed. Pondlan muzejan pämez’ Vera Mednikova starinoiči meile küläs da ristituiš, kudambad täga eläba, ozuti meile muzejan, časoun’an. A jäl’ges iče kävelim külädme, pagižim eläjidenke, küzelim heid. Pidab sanuda, miše neciš küläs om vähäižen toine situacii kelenke. Täs ristitud kesketi enamba pagižeba jo venäks, no meidenke kaik pagižiba vepsäks. Ristituid-ki tänna jäi vähäläz 32 mest. Nored läksiba elämaha lidnoihe, sikš ku ei ole radod. Om žal’, no mugoine problem om läz kaikuččes küläs.

Uded vas tused
Naku lopihe-ki minun matk.
Minä pördimoi Petroskoihe, a meiden sebranikad läksiba edemba Piterin agjaha Ladv-külähä. Sigä heid vastsi Nikolai Abramov.
Mittušt azjad necil kerdal meiden kollegad tuliba adivoihe vepsläižidennoks da miččid meletusid jäi heiden muštho neciš matkas, , kal’hed lugijad, tedištat paginaspäi heidenke.

Vepsläižile tarbiž hüvä elo vepsän mal
Riho, mittušt azjad sinä tulid vepsän male necil kerdal?

Ezmäine azj, mitte toi mindai konferencijale Petroskoihe, oli vanh ELDIA-projekt, mitte lopihe jo muloi. Necen keskrahvahaližen projektan keskuz oli Germanias. Oli sur’ konkurs i vägestim, saim grantan.
Nügüd’ meil om kaks’ ut projektad. Toine om äikeližed paginharjemused suomalaiž-ugrilaižiš tahoiš, kus pagištas nenil kelil. Neciš projektas om ozutadud, kut voib kävutada kaks’ kel’t. Ozutesikš, ristitud pagižeba kut vepsäks, muga venäks-ki. Miččed vajehtused oma? Naku, ningomid azjoid kacum neciš projektas.
Toine projekt om Baltianmerensuomalaižiden keliden kävutoitandan i neniden keliden kontaktoiden polhe.
Neniden projektoiden täht kerazin uden materialan vepsläižiden polhe. Meil om vanh material, no meile kaiken aigan tarbiž löuta ut, kacta toižid temoid i pagištoitta ristituid. Konz pagižed ristituidenke, voib mugažo kacta kel’t: min polhe pagižeba, kut, miččid formid kävutaba. Minei kaik nece om melentartušt. Kacuin, miččed erod oma erazvuiččiš agjoiš, kus pagištas vepsäks. Küzuin ristituid grammatikan polhe, kacuin, miččid formid otaba paginaha, miččid formid kävutaba, miččid ei. Pidab homaita, miše kaikuččen vodenke ristituid, kudambad voiba äjan starinoita, jäb külihe kaik vähemba i vähemba. Sikš tarbiž ehtta kerata, kut voib enamba materialad.
Sen täht minä olen ajelenu Vologdan agjaha ezmäižen kerdan. Sigä olim kahtes küläsPäžjärves da Pondlas. Päžjärv’ om sur’ külä, kus om äi der’ounoid. Jušmäges eläb äi kanzoid, kus pagižeba vepsäks kut lapsed, muga vanhad-ki ristitud. A Pondlaspäi völ ajelim Voilahthe da Kujad mugažo kacuim. Jäl’ges tulim Piterin agjaha Ladvaha Abramovoiden pert’he. Nikolai da hänen mam Maria Aleksejevna oma meiden hüväd sebranikad. A muite Piterin agjas minä olin jo äi kerdoid. Olin Ladvas, Kurbal, Šondlas, Mägjärves, Petcoilas, Järviš.
Sinä jo äi vozid tuleskeled tänna. Sinun melen mödhe, kut oma azjad vepsän rahvahal da vepsän kelel?
Vepsläižed iče sanuba i tedaba, miše küliš om vähä ristituid, i norid om kaik vähemba. Sikš külihe jäiba enamb vanhad ristitud. Lapsid om vähä. Om saubatud školad. Erasiš der’ounoiš om saubatud počtad-ki. Om hüvä, miše jäiba muzejad. Nece ozutab, miše tarbiž löuta uzid ühtenzoitusid vepsläižiden keskes. Meletan, miše enamb vepsläižid om jo lidnoiš täl aigal. Norile, kudambad völ radaba, pidab ozutada, kut heile ičeleze om kalliž i tarbhaine vepsän kel’ da sen kävutoitand. Voiži tehta uzid kontaktoid internetan kal’t, möst kerata rahvast.
Jušmäges eläb Maria Sem’onovna Triškina. Nece om vanh kahesakümne seičeme voz’ne ak. 1934-vodel hän läksi školha, konz ezmäižen kerdan tegiba klassoid vepsän kelel. Hän kaiken aigan openzi predmetoid vepsäks. I konz hänenno olim, hän johtuteli äjan, kacmata igäha, ozutesikš, kut oliba predmetad vepsän kelel. Maria Sem’onovna mahtab lugeda da kirjutada vepsäks. Nece ozutab, miše škol om mugažo lujas tarbhaine azj. Školas abutadas opeta kel’t, a ku školas nimidä ei antkoi, siloi jüged om. Siloi kaik rippub vaiše kanzaspäi. Kelen kävutand mugažo om tarbhaine azj. Konz ristitul om taht midä-se tehta, miše kaita kel’t, hän iče zavodib pagišta sil da kävutoitta, ka nece linneb hüvä azj.
Sanudas, miše rahvaz eläb kaik paremba i paremba. Kut sinun melen mödhe eläba vepsläižed?
Konz rahvaz iče uskob, miše hän paremba eläb, siloi hän paremba eläb-ki. Ei sa rindatada. Voib olda ühtele ristitule ühtes tahos om paremba, toiželetoižes. Om azjoid, miččed voižiba olda paremba. Ozutesikš, Vologdan agjan vepsläižed küläd ei olgoi edahan Ladvaspäi (40-60 km). A sigäpäi tänna pidab ajada pol’sutkad. I nece ozutab, miše valdmehed midä-ni voinuižiba tehta toižeks, miše enamba abutada vepsläižile. Täl aigal vepsläižiš lujas holdudas, sikš ku ristituid om jänu jo vähä der’ounoihe. Necidä voib sel’genzoitta: kaikiš tahoišpäi surihe lidnoihe om dorog, a der’ounoiden keskes dorog om huba. Sikš äjad školad om saubatud. Sanun vaiše, miše vepsläižile ei tarbiž ningoine elo kut kus-se Anglias vai Suomes, Švecias. Vepsläižile tarbiž hüvä elo Vepsän mal.
Sinä nägid, kut eläba ristitud küliš. Miččid problemoid heil om nügüd’, miš holduba enamb kaikid: politikas, rahoiš vai mišse toižes?
Vanhoile ristituile kaikid suremb hol’ om siš, kut ičeze kanz eläb. Ku kanzad ei ole der’ounas vai vanhad babad jäiba üksnäze, mužikad koliba, a lapsid ei olemi linneb heidenke? A ku vanhoil ristituil oma lapsed, ka holduba enamba heiš. Nece üks’ tärged azjkaikuččes pertiš pidäiži olda eläb heng, kudamb abutaiži pertin emägale da ižandale. A ühthine problem rahvahal om kel’, keleta ei sa eläda rahvahale. A ku kel’ kadob, siloi rahvaz kadob-ki.
Oli-ik miččid-ni melentartuižid epizodoid teiden matkas?
Ühten kerdan vähäižen varaižin, konz vasttimoiš härganke. Ningoine epizod oli Päžjärves. Külä om sur’, sigä om äi lehmid. astuim pagostalpäi, olim viden kesken. Kacuimkaks’ lehmäd seižuba. Kacuim tarkašti, a toine härg om. Hän varjoiči ičeze lehmäd. mänim siriči. A härg ei pästand meid. Sigä oli mugoine huba piloram. tulim piloraman taga, miše härg ei joksiži kohtha. Siloi vähäižen pöl’gästuim. A jäl’ges hätken nagroim.

Om mel’he oppida vepsän kel't
Heini, oled-ik ajanu konz-ni aigemba vepsän male?

Minä jo kuz’ kerdad olin Venämal, niišpäi koume kerdad olin adivoiš vepsläižidenno. Ezmäižen kerdan olin Piterin agjan keskvepsläižiš küliš, konz minä völ openzimoi Hel’sinkin universitetas i kirjutin diplomtön pronominoiden polhe vepsän keles. Toižen kerdan minä olin ELDIA-projektan azjoid Petroskoiš, Kalages da Šoutjärves ühtes Rihonke. Läz koume vot minä radoin neciš projektas. Necil kerdal olim Vologdan, a jäl’ges Piterin-ki agjas.
Midä sinä radad nügüd’?
Nügüd’ minä jatktan kirjutada töd pronominoiden polhe. Ekspedicijan aigan minä kerazin äi uzid-ki materialoid. Kodiš minä kundleškanden materialoid äi kerdoid i kacun, kut ristitud kävutaba pronominoid erazvuiččiš paginoiš.
Mikš sinä pätid sidoda ičeze elod vepsän rahvahaze, vepsän kel’he? Om-ik nece rad sinei mel’he?
Laps’aigan minun kodiš oli äi kirjoid suomalaiž-ugrilaižiden rahvahiden polhe. Lugin niid, konz olin nor’. Minun mam, dedoi da pradedoi tatan polespäi radoiba suomen kelen opendajin. Kodiš kaiken kulin neniš azjoiš. Voib olda, sikš. Rad om lujas mel’he. Vepsän kel’t zavodin opeta universitetas. Ezmäi openzin estin kel’t, möhemba homaičin, miše tahtoin oppida vepsän kel’t. Vepsän kel’ da kul’tur oma läz minun südäimehe, i nügüd’ vepsän kel’ andab minei radon-ki.
Sinä lujas hüvin pagižed väpsäks...
Konz tulin ezmäižen kerdan vepsän male, ka völ en mahtand pagišta, vaiše el’genzin da kundlin. Nügüd’ radan Oulun universitetas. Sigä ei ole nikedä, kenenke voiži pagišta vepsäks. A täs Petroskoiš, vepsläižiš küliš kaik pagižeba minunke vepsäks. Nece om hüvä praktik minun täht.
Jäiba-ik pähä miččed-se znamasižed muštlotesed neciš matkas?
Matk oli lujas melentartuine. Vologdan agjas minä olin ezmäižen kerdan. En tedand, miše nece om muga edahan, miše mašinal pidab kaiken päivän ajada. Minei om mel’he rata vepsläižidenke, sikš ku kaikuččen kerdan, konz tulen vepsläižidennoks, meid vastatas i adivoičetadas lujas hüvin, kaik tahtoiba abutada meile. Neciš matkas südäimehe jäiba vaiše lämäd muštlotesed.
Heini uskob, miše konz ristitud iče tahtoiškandeba tehta midä-se, miše kaita vepsän kel’t, pagižeškandeba, kävutaškandeba kel’t, ka nece linneb hüvä. No minä meletan, miše nece ei ole vaiše vepsläižiden kanzoiden azj. Obščestvon tugi i abu kanzoile om tärged. Pidab mugažo opeta kel’t školiš, tehta kel’kursid norile da vanhoile ristituile. Školas vepsän kel’t voiži kävutada kut openduzkelen, a ei vaiše opeta kut predmetan. Peniden lapsiden täht päivkodiš oliži hüvä tehta kel’pezoid. Tahtoin uskta, miše vepsän kelen tuleb aig linneb hüvä, sikš ku minä tunden äi mugoižid hüvid ristituid, kudambad äjan radaba vepsän kelen da kul’turan hüvüdeks.

Läksi hüvä matk!
Sofia tuli vepsläižidennoks ezmäižen kerdan. Riholpäi hän äjan kuli vepsläižiš da vepsän mas, vepsän keles. Hänele om melentartušt ajada vepsläižidennoks, külihe, kus eläba, vastatas ristituidenke, kudambad oma lujas sebrakahad. Hän hüvin el’gendab kel’t, no pagižeb vähä. Meletan, miše konz Sofia tuleb toižen kerdan vepsläižidennoks, ka pagižeškandeb kelel mugožo hüvin, kut Riho da Heini.
Minä olen ihastusiš, miše tundištimoi mugoižiden melentartuižiden ristituidenke, kudambad el’gendaba meiden rahvahan problemoid, tahtoiba abutada. Matkan aigan tulim hüvikš sebranikoikš.
Meiden matk oli lujas melentartuine. Oli hüvä eläda vepsläižiš küliš, vastatas avoinsüdäimeližidenke ristituidenke. kaiken meile abutiba, kaikes starinoičiba.
Tahtoin sanuda sur’ spasib kaikile küliden eläjile mugoižes lämäs adivoičetuses da abus.