Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Kut Toižegen eläjad kaimziba tal’ved

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Irina Sotnikova, Kodima. № 3., (2014), p. 1, 4

Kut Toižegen eläjad kaimziba tal’ved
(Vepsian)

Külän elo: Keväden ezmäižel päiväl Toižeges tehtihe Maidnedal’-praznik.
Lidnoiš i küliš Maidnedal’-praznik kaiken praznuitas veslas: karguidenke da pajoidenke. Naku Toižegen eläjad-ki tegiba čoman praznikan, miše kaimata tal’ved.
Necil vodel tal’v oli lujas vajehtuseline: se vihmui, se pani lunt, se oli pakaine, se sulasä... Rahvaz pit’kha varasti todesišt karjalašt tal’ved, no tal’v kut-se teravas lopihe i tuli jo aig kaimata sidä.
Jo amu Toižeges ei tehnugoi nimiččid praznikoid. I äkkid küläs udes kuluiba pajod, a rahvaz iloitelihe i lebaižihe. Om hüvä, miše Toižeges tämbei oma aktivižed nored, kudambil om taht kehitoitta küläd, paremboita külän elod. Praznikan tomotajin oliba Galina Jeršova i Jelena Timbajeva, kudambad tegiba mugoman čoman lahjan eläjiden täht.
Praznik oli tehtud läz pedajištod, lapsiden tandrehel. Nece om čoma sija: kus aigvoččile voib lebaitas, a lapsile ilokahašti mänetada aigad. oli läm’, paštoi päiväine, tundui, miše irdal oli keväz’... A ülähän ripuiba erimujuižed il’mšarud, miččed nahodiba keväz’päiväižehe i oliba praznikan čomitesen.
Skomorohad seižuiba aidverajanno i vastsiba kaikid adivoid praznikale. Praznik kerazi äi ristituid: tuliba külän vanhad eläjad, vanhembad lapsidenke, adivod Kalagespäi, Šoutjärvespäi.
Praznik zavodihe pajoišpäi da častuškoišpäi, i muga kaiken praznikan kului čoma muzik da pajoid.
Varastamatomin adivoin praznikal minun täht oliba adivod Šoutjärvespäivepsän rahvahaline hor. Ved’ minä tulin necile praznikale muite, nimidä en tedand, mi linneb praznikal, ani en tedand siš, miše linneb iče-ki praznik. Praznikale minä tulin ičein heimolaižidenke, i kaik saim hüväd mel’t.
Völ laps’agaspäi minä muštan, miččid čomid da veslid praznikoid Toižegen eläjad tegiba pedajištos. Aigemba eläjad paksus kerazihe ühthe pedajištos praznikoidme, pajatiba pajoid da kargaižiba. A miččid čomid Elonpu-praznikoid tehtihe sigä! Nügüd’ ei ole mugomad, sikš ku ned aktivižed ristitud, kudambad oliba erazvuiččiden aigtegoiden tomotajin oma jo vanhad, erasile om jüged kuna-ni kävelta. Ka küläs-ki ei ole sijad, kuna rahvaz voiži keratas praznikoidme. Aniku irdal. A ende küläs oliba kirjišt, ičeze klub... Minä meletan, miše nece praznik johtuti ristituile enččiš ilokahiš aigoiš i andoi heile pened toivod, miše elo küläs vajehtase parembaks.
Toižeg om kuti üks’ sur’ kanz. Ristitud täs eläba kožmuses, kaiken rigehtiba toine toižele abuhu. Nügüd’ harvoin voib vastata mugošt avoin’südämelišt da üks’melišt rahvast, kudamban abul eläb völ külä. I minä olin ihastusiš, konz nägištin kaikid nenid aktivižid da üks’meližid baboid necil praznikal. ištuiba laučoil päiväižel i kacuiba, kut iloitelese rahvaz. Heiden modoil oli muhu, hengel oli läm’ i vessel.
Neciš küläs mušttas tradicijoid i veroid, miččed oma tulnuded meidennoks amuižiš aigoišpäi. Pajoid, karguid, vanhoid veroid, ilokahid konkursoid lapsiden da aigvoččiden tähtkaik nece tegi praznikan völ melentartuižembaks i toi ristituile hüväd mel’t.
Šoutjärven vepsän kollektiv ihastoiti rahvast pajoil da karguil. Oli mel’he, miše
praznikal kului vepsän kel’.
Horan ühtnikad vediba horovodoid rahvahanke, kargaižiba, tegiba vändoid vepsän kelel. Oli lujas vessel. Lähttes praznikalpäi, horan ühtnikad spasiboičiba külän eläjid hüväs adivoičetuses. Heile praznik tuli lujas mel’he.
Natalia Anhimova sanub kaikes horaspäi: ”Meile praznik lujas tuli mel’he. Nece oli kuti perehpraznik. ühtes tancuim, nagroim, pagižim toine toiženke. Kaikutte sanui, miše sija om čoma: pedajad, laučad, aid... Oli läm’ olda sigä. Kaik muhaziba, necišpäi südäimes-ki oli hüvä. Oli mel’he, miše praznikal oliba lapsed, heiden vanhembad, baboid. Hüviš meliš läksim kodihe. Spasib kaikile, ken teggob mugomid praznikoid. tulim kodihe kuti ičhižidennopäi.”
Adivod ei seižnugoi ühtel sijal, kaiken likuiba, a lapsed joksenziba sinna-tänna, vändiba, čibuiba čibuil. Lapsiden tandrehel oli tehtud mägi lumespäi. Kut lapsed, muga aigvoččed-ki štarguiba reguzil, vatruškoil, snegokatoil. Praznikan programm oli sur’ i täuz’. Lapsed vanhembidenke ühtniba erazvuiččihe konkursoihe: voibišteldihe pölusil, vedetihe kanat, hüptihe havadoiš, ozaitihe ozoitesid i oli völ äi melentartušt. Kaik ühtnikad saiba magekahid lahjoid.
A mitte om Maidnedal’ kürzita?! Ned oma praznikan päatribut, znamoičeba päiväšt: oma mugoižed-žo kehkerad i lämäd. Praznikan aigan irdal oli kattud stolad, miččil oli äi erazvuittušt sömäd. Kaikutte tahtnik voili joda palabad čajud vai kofed kürzidenke vai barankoidenke. Külän emägad iče paštoiba kürzid. Ned oliba lujas magukahad i niid oli muga äi, miše voili sötta kaiked küläd. Niken praznikalpäi ei lähtend näl’ghižen.
A kuni rahvaz iloitelihe, čoma ol’gesine neižne ripui kalul i tarkišteli, mi tegihe ümbri. Lapsed joksiba ümbri siš i varastiba, konz-žo lopuks se polttas.
Praznikan lopuks ristitud oliba vähän väzunuded, sikš ku praznik oli todeks pit’k, äjad läksiba kodihe. No tirpajad külän vanhad ristitud oliba praznikal lophusai.
Praznikan lopus polttihe čučel, miše teramba tuliži keväz’. Olgha kevaz’ linneb läm’, a voz’ elokaz!
Nece ezmäine čoma keväz’päiv toi kaikile hüväd mel’t. Sur’ spasib kaikile, ken ühtni praznikan tegemižehe, i kaikile, ken tuli praznikale. Praznik oli lujas melentartuine, i näguihe, miše praznikan tegijad paniba sihe kaiken ičeze hengen. Voib sanuda, miše külän eläjad tegiba praznikan ičeze käzil, sikš ku Kalagen administracii hül’gäiži abud, mittušt pakičiba.
Toižegen eläjad tahtoiba kitta Aleksandr Haminad, kudamb abuti avtobusanke, L’udmila Melentjevad i kaikid horan ühtnikoid, kudambad hökkähtiba tulda praznikale, a mugažo Karen Arab’anad i Artak Akop’anad, kudambad rahoitiba praznikad.
Tahtoiše, miše Toižeges paksumba kuluižiba pajod i rahvaz iloiteližihe.