Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Vepsläine epos venänkeližile lugijoile

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Galina Baburova, Kodima. № 11, (2015), p. 3

Vepsläine epos venänkeližile lugijoile
(Vepsian)

Nina Zaicevan nimi om tutab kaikuččele vepsläižele. Hän om üks’ kirjkelen tegijoišpäi, tedomez’, äjiden vajehnikoiden kirjutai, kändai da runoilii. Hänen heng om tozi täuttud holel vepsän rahvahan tulijas aigas. Nina Zaiceva lahjoiči vepsän literaturale äi čomid töid. Vodel 2012 eloho läksi ezmäine vepsläine epos, miččele Nina Zaicevas andoi nimenVirantanaz”. Täl vodel V’ačeslav Agapitov kändi eposan venän kel’he. 6. kül’mkud Petroskoin Rahvahaližiden kul’turiden keskuses mäni eposan da sen kändmižen prezentacii.
Idei kirjutada vepsläšt eposad sündui Nina Zaiceval, konz hän kändi Kalevalad vepsän kel’he. Voib sanuda, miše Kalevala-epos libuti Nina Zaicevan henged kirjutamha Virantanast. Tetab suomalaine kirjutai Markku Nieminen, kudambanke Nina Zaiceva lujas äjan radab ühtes, tarjoiči da nevoi hänele ei üht kerdad ladida kirjutada vepsläšt eposad. Koume vot tagaze ezmäine vepsläine epos läksi eloho, i sen prezentacii mäni Šoutjärves.
Eposad sünduba lujas harvoin. Nacein, sikš ku om lujas jüged tehta vai kirjutada sidä ühtele mehele. Pidab čomin kerata ühthe rahvahal kaitud fol’klorpohjad. Sikš Nina Zaicevale oli tärged paiči ičeze tarkištelendoid panda eposan pohjale rahvahan fol’klorad-ki, mitte om kaičenus meiden aigahasai.
Kerdan Nina Zaiceva oli tedištuzmatkas Ladv-küläs, i Nikolai Abramovan mam, Maria Abramova, strainoiči hänele siš, mitte sur’ znamoičend rahvahan elos om koivul. Koiv andab meile vet, koivun tohespäi kuvatas virzud, koivun barboišpäi tehtas vastoid kül’bendan täht, sen lehtesid ottihe, konz tervehtoittihe mehid, i eskai noidad tegiba zellid koivuspäi. Nene starinad libutiba Nina Zaicevan henged kirjutamha loičendan koivuižele, mitte om mugoine tarbhaine ristitun elos. Eposas om starin Annin polhe, mitte kerdan segoi mecha da tegihe mecižandan akaks. Baboiki, kudamb abuti Annile, om todesižen akan prototip. Nina Zaiceva oti Virantanhaze Oleg Mošnikovan muštlotesid da runoid, miččid hän omišti ičeze babale, tedai-akale.
Virantanaz-nece om unikaline . Sen pohjal om Vir-pähengen da hänen perehen elon istorii. Eposas om hüvin ozutadud vepsän rahvahan tradicijoid. Kuvates rahvahan elod eposan tegii kävutoitab fol’klorižid motivoid, sai- da mahapanendveroid, vepsläižid pajoid, voikuid. Kut todesižes elos muga kirjas-ki eposan henged-vepsläižed eläba kožmuses londusenke. Sikš eposas-ki lujas äjad süžetoid om sidotud mecha. Paiči sidä paksus vepsläižes fol’kloras voib homaita, miše vepsän rahvahan ezitatan oli kondi. Vepsläižed kaiken oma arvostanuded necidä živatad. Sikš Nina Zaiceva andoi kondjale zavot’t’a paginad eposas. Eposas kondi om rodun ižand. Hän pakičeb vepsläižid kaiken muštta, kuspäi oma heiden jured, nevob kaita enttušt rahvahan elomahtod. Kondi sanub: ”Mecas kaikutte pu kaiken nägeb da kuleb”. Necen muštatišen Nina Zaiceva oti vepsläižil. Hänen sanoiden mödhe, se om lujas tetab vepsän rahvahan keskes. Prezentacijan aigan Nina Zaiceva sanui, miše londuz om hänen eposan päheng. Iče londuz nevob ristituile kut oikti pidab eläda. Sen täht miše lugii voiži mujada, kut vajehtasoi kirjas hengiden mel’, eposan tegii ei üht kerdad vajehti runoiden ritmad. Nina Zaiceva sanui, miše lujas tahtoi kaita ičeze tös rifmad. Venäman runotust hän lugeb parahimaks mirus, sikš meletab, miše tarbiž otta se ozuteseks.
Nina Zaicevan sanoiden mödhe, tegod, miččid hän kuvazi Virantanhas oliba läz 300 vot tagaze i, ku rindatada Kalevala-eposanke, ka kuvatud tegod oma vaiše lühüdaine pala vepsän rahvahan elospäi. Lujas äi tedoid eposas om ottud todesižes elospäi. Ozutesikš, iče eposan nimi. Nina Zaiceva om sündnu Vologdan agjan Voilaht-küläha. Sil tahol om koume penikašt küläd, i ühtel niišpäi om mugoine nimi-kiVirantanaz. Vepsläižiden keskes starinoitas, miše ristituiden muštos om kaitud mugoine istorii, mitte oli todesižes elos. Nece tegihe 17 voz’sadal. Eli-oli läz Simjärv’- külän tahod lujas mahtokaz mecnik Martjanov nimel. Kerdan Moskvaspäi tuli vepsläižihe mecoihe üks’ knäz’, kudamb tundištihe Martjanovanke. kävui hänenke mectusele. Nina Grigorjevna oti necen süžetan ičeze eposaha. Martjanovan sijas om Vir. Eposan mödhe knäz mel’düb Viran tütrehe, kudamban nimi om Tal’oi da otab händast akaks.
Eposan kändmine venän kel’he oli paindud Verez tullei-al’manahan jäl’gmäižes nomeras, mitte läksi jo kezan augotišes. Sikš äjad ristitud jo oma lugenuded sen. Žal’, miše prezentacijal Petroskoiš ei olend eposan kändajad V’ačeslav Agapitovad. Hänes da hänen rados oli sanutud äi čomid da lämid sanoid. V’ačeslav Agapitovan kändmine tuli mel’he literaturan tundijoile. Korktas arvostadihe hänen kirjutandmahtoid. Kändmižen taguiči vepsläšt eposad voiškandeba lugeda eskai ned ristitud, ked ei tekoi vepsän kel’t. Lugijoiden lugu ližadub. A eposan tegii sab arvon ičeze töle ei vaiše ümbriolijoilpäi vepsläižilpäi.
Prezentacijale tulnuded ristitud lugiba palaižid eposaspäi. Vladimir Solovjev, Zoja Malikova da Jurii Mugačev pajatiba pajoižid runoihe eposaspäi. Nina Zaiceva toivob, miše tulijal aigal Virantanaz libutab henged sädaimehile, miše ken-ni tegeb teatrozutelusen vai sädab kuvid eposan temaha.
Kodima-lehtesen radnikad ičeze polespäi ozateleba Nina Zaicevad da V’ačeslav Agapitovad heiden satusekahanke radonke i toivotaba heile vägid, tirpandad da hengen libutandad edembaižiš azjoiš!