Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Kut opeta last kahthe kel’he?

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Pagištoiti Larisa Smolina, Kodima. № 11, (2015), p. 5

Kut opeta last kahthe kel’he?
(Vepsian)

Om-ik nece huba vai hüväteta äi kelid laps’igaspäi?

Konz pereh lähteb elämaha verhaze maha, se süveneb toižehe kul’turaha, verhaze kel’he. Veraz kel’ tegesoi jogapäiväižeks paginkeleks, maman-žo kel’ jäb kuti tagasijale. Ku ristit om vanh, ka hän kaičeb maman kel’t hot’ kus, i nikonz ei unohta sidä. A ku pagišta penen lapsen polhe, ka kel’, miččel pagištas kaikuččen päivän ümbri hänes, tuleb hänen elos päsijale. Kut tehta muga, miše laps’ tedaiži hüvin kaks’ kel’t? Necen polhe, nacein, meletaba äjad nügüdläižed mamad.
Marina Zarubalova läksi elämaha Suomen male Petroskoišpäi läz kümned vot tagaze. Vajehtada lidnad, mad, radod da zavot’t’a eläda ani augotišespäi oli jüged pätuz hänen kanzan täht. Suomen mal heil sündui äi jügedusid i ezmäi kaiked maman kelenke. Vladatütrele siloi oli seičeme vot. Möhemba jo sündui Nikonpoigaine. Nügüd’ Nikonale om viž vot. Marina abuti ei vaiše vanhembale tütrele kaita maman kel’t hüvin, no holdub lujas siš, miše noremb poig tedaiži sidä mugažo. Minä andoin Marinale erazvuiččid küzundoid maman kelen kaičendas. Nügüd’ voit lugeda, miččid vastusid minä sain hänel.

Marina, konz tulit elämaha verhaze maha, oli-ik teil jugedusid kelenke?

Oli äi erazvuiččid problemoid, no päjugeduz meil siloi oli maman kelenke. Nügüd’ minai om kaks’ last. Vanhembale Vlada-tütrele om jo 17 vot, norembale Nikon-poigale om viž vot. Elädes Suomen mal, minei, kut mamale, oli i nügüd’ om tärged, miše minun lapsed tedaižiba mugažo hüvin maman kel’t, kut tedaba suomen kel’t. Minä lujas žalleičen vaiše siš, miše en opendand minun lapsid völ vepsän kel’he.

Midä teget sen täht, miše teiden lapsed tedaižiba suomen da venän kelid ühtejiččikš?

Völ äi vožid tagaze ristitud meletiba, miše kaks’keližuz’ segoitab lapsen päd i lapsed ei tekoi kelid kogonaze hüvin. Ozaks, nügüdläižed tedotöd ozutaba, miše nece ei ole oiged mel’pido. Suomen mal om äi kaks’keližid lapsid. Äjis perehiš, kudambad oma tulnuded elämaha Suomehe, lapsed da vanhembad pagižeba kesknezoi maman kelel, a irdal, školas, sebranikoidenke jo sil kelel, miččel pagištas ümbri heiš.
Minä iče olen vepsävenälaine mamoi. Meiden perehes pagižem vaiše venäks, sikš ku tahtoim, miše meiden lapsed ei unohtaižigoi maman kel’t nikonz. Elädes Suomen mal minä äjan meletin siš, kut kehitoitta venän kel’t minun lapsil. Minä tedan äi venälaižid perehid, kudambiš lapsed pagižeba vaiše suomen kelel. Vanhembad tuliba elämaha Suomen male, i heiden lapsed zavodiba pagišta suomeks. Siloi nene vanhembad oliba hüviš meliš. meletiba, miše nece om hüvä azj! A nügüd’ äjad heišpäi el’gendaba, miše tegiba suren vigan. Lasped kogonaze uhohtiba venän kel’t, ei el’gekoi sidä nikut. Nene perehed oliba parahimad ozutesed meiden täht. lujas holduškanzim maman kelen kaičendas meiden lapsil. el’genzim, ku em zavot’koi kaita nügüd’, jäl’ges, voib olda, linneb möhä.

Miččel kelel pagižet lapsidenke kodiš?

Suomen kel’t lapsed kundleba da opendaba kaikuččen päivän päivkodiš, školas, erazvuiččiš sebroiš. Kaik heiden sebranikad pagižeba ümbri vaiše suomen kelel. Školas tütrel oma venän kelen urokad, no vaiše kaks’ časud nedališ. Nece om lujas vähän. Sikš kodiš pagižem lapsidenke vaiše venäks. Muga abutam lapsile ei vaiše kaita, no kehitoitta maman kel’t, miše necidä kel’t voižiba kävutoitta elos da, voib olda, rados.

Telustab-ik sinun lapsile kaks’keližuz’?

Ristituiden enambišt meletab da lugeb muga, miše kaks’keližuz’ tob lapsile vaiše hüvüt, siš ei ole nimidä hubad. Äi ristituid ei tekoi, midä pidab tehta, miše laps’ oliži kaks’keline. Kaikutte pereh tegeb ičeze pätusen: opeta lapsid maman kel’he vai ei. Nece rippub zmäi kaiked vanhembiden tahtospäi. Paremb oliži, ku laps’ iče valičiži: opeta maman kel’t ili ei. Vanhembad voiba vaiše oigeta last oiktaha polehe, nevoda, sel’genzoitta äjiden keliden hüvüdes.
Ku pagišta minun vanhemban tütren polhe, ka hänele oli vaiše seičeme vot, konz hän tuli elämaha Suomen male. Siloi minä tegin kaiken, miše Vlada tedaiži da ei unohtaiži maman kel’t verhas mas. Kel’ pidab kaiken aigan kehitoitta, kaiken aigan pagišta sil, lugeda kirjoid, kacta teleozutesid, kundelta muzikad... Pidab, miše lapsel oliži taht, himo ili motivacii kelen opendusehe.
Konz Vlada openzihe školas, hän käveli venän kelen ližaurokoile jäl’ghe školad. Nece hüvin abuti tütrele el’geta, kut om tärged teta maman kel’t verhas mas. Nügüd’ Vlada el’gendab, mitte bohat om se ristit, kudamb tedab äi kelid. Hän el’gendab, miše Suomen ma da Venäma oma susedad, niil om äi ühthižid kosketusid erazvuiččiš alovehiš. Venän kelen tedo voib abutada Vladale tulebas elos.
Männudel kezal Vlada oli Piteriš kezalageriš. Hän radoi sigä lapsen kacujan. Vlada openzi venälaižid lapsid suomen kel’he, pagiži heidenke venäks da suomeks. Ku tütär unohtaiži kel’t i ei opendanuiži sidä Suomen mal, händast nikonz ei ottaižihe sinna. Nece ajeluz oli huvä todištuz Vladale, kut om tärged teta maman kel’t i pagišta sil.

Vlada sündui Venämal, hän ezmäks zavodi pagišta venäks. Suomen kel’ tuli hänen eloho möhemba, konz Vlada oli jo školan openik. Kut sinä openzid norembad Nikon-poigad venän kel’he? Ved’ hän om jo sündunu Suomen mal. Nikon käveleb päivkodihe, irdal kundleb suomalaižid paginoid, hänel oma suomalaižed sebranikad

Ka. Nikon om sündunu jo Suomes. Nügüd’ hänele om viž vot. Voziš päliči minä ecin toižid mahtoid i tegin kaiken, miše minun poigaižel sünduiži taht pagišta venäks. Tozi sanuda, opeta poigad maman kel’he tegihe jügedembaks azjaks.
Konz poig om vaiše sündunu, minä äjan pagižin hänenke kodiš venäks. Minä pajatin hänele venälaižid pajoid, lugin kirjoid venän kelel, ozutin poigale venänkeližid teleozutesid. Kaik nece lujas abuti poigale, andoi vaiše hüvüt. Minä elgenzin, miše meiš, vanhembišpäi, rippub lujas äi. Ku iče tahtoim miše meiden lapsed pagižižiba hüvin maman kelel, meile tariž panda kaikid vägid sen täht. Ei tariž varastada, miše školan opendai vai päivkodin kacui opendaškandeba meiden lapsid maman kel’he. Pidab vaiše uskta ičeze vägehe, ei pöl’gästadas.
Ozutesikš, koume vot kavelem hänenke erazvuiččihe venänkeližihe sebroihe. Lapsed opendaba sigä venän kel’t muga, miše pajataba maman kelel, opendaba runoid, ozutaba sarnoid. Venänkeližiš sebroiš lapsed pagižeba opendajidenke vaiše maman kelel. Nece om lujas tärged, sikš miše nece abutab lapsile tehta ičeze paginad bohatambaks. Minä kitän nenid opendajid abus maman kelen kaičendas da kehitoitandas. Hö-ki ičeze polespäi kitäba kaikid vanhembid ližaabus, kuti ühthižrados.
Vepsän kelenke om tozi jügedamb azj. Minä tedan, miše nügüd’ ei ole sebroid lapsiden täht, kus kundližiba vepsän kel’t da opendaižiba sidä pajoiš, runoiš, vändos. Sid’ vaiše vanhembad voiba abutada lapsile teta maman kel’t. voižiba opeta last kirjoiden, runoiden, pajoiden kal’t.
Meiden lapsile hüvin abutaba maman kelen kaičendas mugažo matkad Venämale. Kaikuččen kezan lapsed tuleba babannoks Petroskoihe i enamba kundleba venälaižid paginoid, iče pagižeba toižiden lapsidenke, ristituidenke. Siloi kelen vaihišt kazvab, i laps’ zavodib meletada jo kahtel kelel, a ei vaiše suomeks.

Luged-ik sinä iceiž lapsid «bohatambikš»? Ved’ kacuba miruhu kahtes polespäi voib sanuda

En voi sanuda, oma-ik bohatambad, no meletan, miše oma eripoližed ristitud. enamba tedaba. Voib olda, heile om kebnemb opeta völ toižid kelid. Vlada, ozutesikš, opendab völ anglian da švecian kel’t. Äjiden keliden tedo tob vaiše hüvüt minun lapsile. Tahtoižin johtutada hüväd muštatišt, miše «opeta kelid, nece ei sauguid sel’gäs kantta». Tahtoin, miše vepsläižed mamad muštaižiba neciš i opendaižiba ičeze lapsid jo kodiš vepsän kel’he.