Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Otam kameran da lähtem tijale!

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Maria Filatova, Kodima. № 8, (2016), p. 8

Otam kameran da lähtem tijale!
(Veps)

Keza om lebun aig. Necidä kaikutte tedab. Rahvaz varastab necidä aigad, vaumičese, planuičeb, kut i kus mänetada joudjid kezapäivid. No om äi mugoižid professijoid, miččiden täht kezal vaiše zavodiše jügedamb rad. Ozutesikš, pöudon radnikad, ekskursovodad da äjad toižed. Om-ki mugoine professii, mitte ei teda lebudlehtmehed vai venäks žurnalistad. Teležurnalistoiden täht keza om erine aig. Kezal külä heraštub, elo sigä kehub, sikš žurnalistad da operatorad otaba kamerad kerdale da lähtebapöudho”. Necen professijan polhe da vepsläižiden lehtmehiden polhe starinoičem neciš kirjuteses.
Lehtmez om melentartuine professii, mitte kuti sulab ristitun eloho. Lehtmez om i radol lehtmez, ka i kaikuččen elon päivän jäb lehtmehen. Nece om kaikenaigaline materialoiden ecind, uziden tedoiden kaikuččen päivän saskelmine, meled päs, kut ani pičuižes azjaspäi tehta melentartušt temad vai kut sanutas: kärbhaižespäi tehta slonan. Om-ik lehtmehen professii mugoine čoma kut paksus meletadas? Voim sanuda ühtentusttuda mugoižes rados om todeks ei sa.
Vepsläižed tele- da lehtmehed, voib sanuda, oma ühthine sebr. Ved’ vajehtasoiš radol, abutaba toine toižele äjiš azjoiš. Vepsän kelel kirjutab meiden lugendlehtez, tuleba radiopaginad, tehtas teleozutesidki.
Teleradnikoiden rados, nacein, kaikid melentartuižemb azj om sjomkoid. Voib rindatada se teatranke, no se ei ole scenal, a todesižes elos. Mikš teatr? Ka sikš, miše tägä om ohjandai, om-ki akteroid. Om völ erosnimdä voib kuverz’ taht kerdoid. Pl’onkad om lopmatoi mär. Sjomkad tehtas äi kerdoid, akt’orad toštaba üht tekstad äi kerdoid. Ilokahid situacijoid, azjoid sjomkoiden aigal ei sa heitta. Muštho tuleb, konz pagištoittes ristitunke, tulnu kozaine zavodi purda mikrofonan provodad. Nacein, se oli magukaz hänen täht, a, voib olda, kozaine tahtoi olda teletähthan, sikš ku ei voidihe küksta nenakast kozašt kadraspäi. Om lujas ilokast snimdä lapsid. ei varaikoi sanuda kaiken tot sil’mäha, oma joudajad: kameran edel sibitasoiš da haikostelesoiš. Om paksus muga-ki, konz ei ozastu sanuda jügedad sanad ezmäižes kerdaspäi. Udeks da udeks starinoičed midäse i konz möst potkatoi necil sanal, ka möst zavodid augotišespäi.
Todeks sanuda, ei kogonaine elo om mugoine ilokaz lehtmehiden täht. Paksus rahvaz ei tahtoi antta intervjud, varaidab pagišta ičeze kelel, varaidab olda ilokahan televizoroiš. Ved’ heid nägištaba susedad, ičhižed, kanznikad da kogonaine Karjala! A internetan kal’tkogonaine mir-ki! Om-ki mugoine taban pird vepsläižilolda sauptan mirun täht, ei avaitas mirule. Sidä voib el’geta, no nece om lujas jügenzoitab lehtmehen radod. Ved’ meid, vepsläižid om muga vähä. Löuta paginikoid om lujas jüged, löumäi rad. Om lujas žal’ sen polhe kirjutada. Ved’ meile om min polhe starinoita, om, mil jagatas mirunke. Vepsän rahvahan kul’tur om lujas bohat. Se om kuti ei künttud matägä om lujas äi radoid, kaiken aigan voib löuta uzid temoid.
Sjomkad om ezmäine hašk programman tegemižes. Ned andaba melid, tundmusid, miččed jäl’ges eläbzoitasoiš ekranas. Jäl’ges sjomkoid žurnalist kirjutab tekstad, lugeb sidä mikrofonaha i lopuks kadrad leiktas da ühtenzoittas. Lehtmez’ udes ecib temad, zvonib, möst ecib paginikoid, möst töndub sjomkoihe. Mugoine om teležurnalistan elo. Kal’hed Kodiman lugijad, algat varaikoi pagišta ičemoi kelel kameran edel, tedištagaha kogoinaine mir meiden rahvahan polhe! otam kameran i tulem tijale!