Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Vauktan vesin starinad

Corpus: New-writing language

New written Veps

Source: Maria Filatova, Kodima. № 4, (2017), p. 6

Vauktan vesin starinad
(Vepsian)

Harvoin vasttad ristitun, kudambanke rižad ičtaiž, kuti olet jo amu läheližed sebranikad, kudambanke ed meleta igän eros, kudambal adivoiš oled kuti kodiš. Naku mugoižid melid jäti meile vastuz Šoutjärven lapsiden päivkodin holetajanke Ol’ga Kokorinanke. mänetim Ol’ga Vasiljevnanke kogonaižen päivän: olim hänenke radol da kodiš, joim čajud kagrkürzidenke da kacelim fotoid. Meil om tulnu läm’ da kodikaz paginozakahas elotes, lapsiš da perehes.

Ole hüvä, starinoiče, kus oled rodnus?

Mina olen sündnu Toižeges. Sigä nügüd’-ki eläb minun mamoi, papad jo amu ei ole eläbad. Papa oli lujas hüvä mez’. Milai perehes oli vaiše kaks’ last: poig da tütärmina. Mina olen vanhemb.

Miččed muštlotesed nügüd’ tuleb pähä laps’aigaspäi?


Mina muštan, konz olim lapsed, meiden kazvatajil oli äi živatoid. Muštan, miše posadan kaikuččes perehes pidetihe živatoid: oli lehmid, vazoid, sigoid, lambhid,
kanoid-ki.
Sömižed stolal oli ičeze. Mina tähäsai muštan baboin kürzid maidota. Muštan, kut baboi paštoi niid hilil. Lujas ned magukahad oliba. Mina mugažo nügüd’ paštan kürzid, vaiše plital.

Radad nügüd’ lapsiden päivkodiš. Amu-ik?

Mina radan päivkodiš jo 31 vot. Keväz’kus täudub 31 vot. Aig jokseb lujas teravas, ei sa sil’mäl čihotada. Konz zavodin rata oli mugoine mel’, miše en radaškande lapsidenke. Oli lujas löuläi. Lapsid oli lujas äi. No olen hargnus. Läksin mehele. Rodin kaks’ last. Vozil 1990 oli lujas jüged aig, pidi rata, ei sa nikuna lähtta. Muga i hargnu, radan tähasai. No lapsed minai oma hüväd, i rad om hüvä. Nügüd’ om mugoine aigtegihe parembaks.

Koumeskümnes vodes, nacein, kazvatid äjid lapsid?

Nene lapsed, miččed oma minai päivkodiš, oma lapsed, kudambiden kazvatajid mina mugažo kacuin. Mina olen ihastusiš, mise jäiba tänna elämaha, radaba tägä i heil oma perehed.

Om-ik sadikos vepsän kelen urokoid, pagižedik vepsäks lapsidenke?


Nügüd’ vepsän kelen urokoid vedäb Oles’a Anušenkova. Kaks’-koume kerdad nedališ hän opendab lapsid vepsän kel’he.

Midä meletaba sen polhe lapsiden kazvatajad?
Ei-ik ole mugoižid, ked oma vasthapäi?

Ken-se om ihastusiš, miše oma meil vepsän kelen urokad päivkodiš. Toižile om üht kaik. No lapsed voiba pagišta, heid voib opeta. hüvin radoim Oles’anke männuzil vozil: hän pagiži vepsäks, mina pagižin, lapsed pigai otiba mel’he meiden kelen. Oli hüvä satuz. Nügüd’ nene lapsed opendasoiš jo školas.

Tedad-ik om-ik hot’ üks laps’ vepsläižes Anižröunas, ken pagižeb vepsän kelel perehes, otab kel’t kazvatajilpäi?

Mina en mušta mugoižid perehid. Nacein, ei ole. Minä paksus oleskelen Toižeges. Minai om äi sebranikoid Šoutarves da Kaleiges. Tedan, om mugoižid perehid, miččiš molembadak da mužik oma vepsläižed. No ei pagiškoi lapsidenke, lapsed ei tekoi vepsän kel’t. Nece om paha. En teda, midä voiži tehta. olem kadotanuded meiden kelen. No mina lujas tahtoižin, mise rahvaz zavodihe pagišta vepsäks ičeze lapsidenke da vonukoidenke. Mina iče naprin pagišta ičemoi lapsidenke, konz lapsed oma kodiš vai Skaipan mödhe zvoniba meile.

Ol’ga Vasiljevna, teil om čoma, vahv pert’, nägen, miše hengen panid sihe.

Nece pert’ meile anttihe, konz minun mužik Ser’oža radoi sovhozas. No siš pidi tehta remontad. Zavodim hilläšti tehta. Kaik om ičemoi vägil. Jüged oli aig. Šoutarven sovhoz saupsihe, živatoid riktihe, mašinoid mödhe. Hätken mužikad posadas radota oliba. Hüvä, miše meiden mal oma karjerad. Nügüd’ rataze. No rad om lujas jüged.

Lapsed eläba jo eriži, muga-ik?

Lapsed kaznuded jo sured. Eläba edahan. Poigal L’ošal om ičeze jo pereh. eläba Suomes. Žen’a-tütär mugažo eläb Suomes. Paksus ajelese meidennoks, ajelem sinna.

Miččen mamoin olid?

Mina voin sanuda, mise olin strogijan maman. Pidin kädes molembid. L’ošale dostavalos’. Hän oli vanhemb. L’ošale, siks mise hän om priha da völ vanhemb, ka hänele pidi äjan abutada kodid mötö. Meil oli lehm, pidi äjan kandišta vet. Veden kandišim jogespäi, a jogi oli mäthan al. Hered pidi lujas äjan heitta tanhalpäi. Hän privik neche radoho i zavodi daže tilkaita lehmän. Žen’a oli tark neičukaine, hän openzi kaik urokad, käveli horha, muzejas oli kodiröunan kružok, hän käveli sinna, mugažo muzikškolha käveli, openzihe akkardional vändmaha. Hän sportsekcijaha käveli. Kodiš ei olend aigad hänel midä-se tehta. Hüvin hän openzihe. Muga oma lujas hüväd lapsed.

Navediba-ik toine tošt?

Toine tošt lujas navediba. No konz oliba lapsed lujas toratihe kodiš. No muštan, konz oli jüged aig i ku kodihe todhe mitte-ni mageduz, ozutesikš šokoladkan, ka L’oša ei sönd üksnäze, varasti, konz sizar tuleb kodihe, mise jagatas hänenke.

Kut ozaižihe muga, miše poig da tütär eläba nügüd’ Suomes?

L’oša lujas aigoiš läksi kodišpäi. Hän läksi Suomehe opendusele. Žen’a koumandes klassas putui olimpiadale, oti ezmäižen sijan. Heile lahjoitihe matk Suomehe. Hän läksi i putui elole Lasse Rantalan pereheze. Lassel om vepsläižid jurid Šimjärvespäi. Lasse hüvin tedab kaik vepsläižid sijoid, pagižeb vepsäks, lugeb Kodima-lehtest. Konz Ženja tuli kodihe, ka voiki, lujas tahtoi tagaze. Lasse zavodi ajelta meidennoks. Konz-se Lasse oli adivoiš mijal, hän tariči L’ošale tulda Suomehe opendusele. L’oša päti ajelta.

Äjak vot hänele oli siloi?

Školan jäl’ges hän ajoi Suomehe. Hänel oli mugoine vahv taba, hot’ oli jüged hänele Suomes, verhal mal, kus ei olend sebranikoid, pidi pagišta verhal kelel. No kaik-se openzihe, löuzi radon i jäi sinna. Žen’a mugažo eläb Suomes. Paksus nähttaze toine toiženke. Hüväd lapsed minai oma kaznuded.
Lämäs, kodikahas Kokorinoiden pertiš pagin joksi hotkas da kebnas. Ol’ga Kokorina om hüvä kodin emäg, čoma naine, laskav mamoi da jo baboi-ki.