Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Ekskursii Šoutjärven muzejas

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Vaumišti Maria Filatova, Kodima. № 6, (2017), p. 8

Ekskursii Šoutjärven muzejas
(Vepsian)

Sen täht, miše tedištada vepsän rahvahan istorijas da kul’turas enamba, pidab hot’ ühten kerdan tulda Šoutjärven vepsän etnografižehe muzejaha. Teid lämäs vasttaba muzejan ižandad da emägad, starinoičeba äjan melentartušt da andaba vastusid kaikihe küzundoihe. Ku teil ei ole voimust lähtta läheližes aigas neche muzejaha, taričem sirttas sinna meiden kirjutesiden abul. Ezmäižes ekskursijas tedištat muzejan istorijan polhe da sen polhe, midä ezmäi kaiked starinoittas adivoile - vepsläižiden kecages miruhu. Ekskursijad vedäb Natalja Anhimova, Šoutjärevn vepsän muzejan pämez’.

Šoutjärv’-posad om Änizröunan vepsän man keskuz. Tägä eläba pohjoižvepsläižed. Posadas seižub tutab kaikile vepsän rahvahan etnografine muzei. Ende neciš pertiš eli vepsläine Mel’kinoiden kanz. Jo 26 vot neciš pertiš om vepsläine muzei.
Rürik Petrovič Lonin oli tetaban kodiröunan tedajan, kirjutajan, vepsän fol’kloran keradajan. Hän om keradanu enččiden kaluiden suren kollekcijan, mitte nügüd’aigahasai starinoičeb meile vepsän rahvahan elos da radoiš, veroiš da praznikoiš.
Vodel 2012 redukus zavodihe muzejan restavracii. Se jatksihe kaks’ vot i vepsläine muzei eläbzui: nügüd’ radaba uded zalad, om-ki uzid tehnologijoid.
Šoutjärven muzejan adivod laskesoiš vepsän rahvahan enččehe aigaha da sen bohataha kul’turaha. Ezmäi kaiked adivoile starinoitas vepsläižiden kaceges miruhu. Neciš temaspäi zavodiše kaikutte ekskursii.
Natalja Anhimova: ”Meiden muzejas ezmäi voib tedištada i nähtta, midä meletaze vepsad. Nece om mugoine tem, mise ei kaikutte muzei teggob, no tahtoim i tegim necen melen, mise ezmäi sanuda, miččil sil’mil vepsad kacuiba mirhu da kut nügüd’ eläba, a jäl’ges kaikutte adiv voib kävuda pertid möto i kacta eloho, midä rat’he, midä heil oli, mi oli pertiš, mi tanhas.”
Vodel 1943 suomalaižed tedomehed Antti Sovijärvi da Reino Peltola kirjutiba Änižröunan vepsläižil fol’klortekstan, miččes om ozutadud vepsän rahvahan kaceg mirun sündundaha.
Natalja Anhimova: ”Vepsad usktihe, mise mir tuli sorzan munaspäi. Sorz om vepsoil uskondlind.”
Vepsläižiden mirun kaceges linduil oli znamasine sija. voim nähta linduiden kuvid enččiš kaluiš, miččed oli löutud Järvidenkeskišton keskaigaližiš käpiš. Linduiden kuvad voib nähta poimetišiš, savesižiš astjoiš, puižiš čomitesiš. Lindud vastatas fol’kloras-ki.
Natalja Anhimova: ”Konz lugem mugoižid vanhoid kirjutesid, ka voim lugeda, mise konz tuli sügüz’ i sorzad mändihe pohjan maspäi lämihe maihe, ken nägi heid, heittihe radon, kactihe taivhaze i sanutihe: “Prostkat, tulijal vodel tulgat tagaze!”.
Jumalan linduks kuctihe joucent, mi ozutab kut vepsläižed arvostiba necidä lindud. Joucent nimitadihe vauktaks linduks, toižil sanoil, vepsläižiden meles se oli puhtaz, pühä lind.
Natalja Anhimova: ” tedam, mise ei sa rikta necidä lindud, oma lujas melekahad mugoižed starinad hänen polhe, voib sanuda, mise jumalan lind om korktal sijal vepsoil. nägem sarnoiš necen lindun. Konz otam vanhan käzipaikan käzihe, ka voib nähtta necen lindun mugažo.”
Mifologine znamoičend oli haugel. Haugen hambhad lugetihe kaičijan. Haugen hambazlu riputadihe verajan alle. Sen hambhad ottihe kilan lečindas, a haugen ottihe, konz spravitadihe lapsid.
Natalja Anhimova: ”Kalan hambhad ottihe prihad, konz nailiba, pandihe se paidha, sanutihe, mise haugen hambhad abutaze, mise kaik oliži hüvä elos.”
Vepsän rahvahan muzei om lopmatoi purde tedoid vepsän rahvahan polhe, sen enččes da nügüdläižes aigas. Toižes ekskursijas tedištam, mitte oli vepsläine pert’ südäimes, kut i kus ende eliba vepsad.