Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Praznik kirjutajan mehen täht

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Galina Baburova, Kodima. № 4, (2018), p. 5

Praznik kirjutajan mehen täht
(Vepsian)

Keväz’kun keskes Karjalan Rahvahaližes kirjištos mäni Oleg Mošnikovan sädandradon eht. Sil oli uden kirjan prezentacii-ki.
Oleg Mošnikovad hüvin tetas Karjalas. Hän om mahtokaz runoilii da kirjutai, Venäman Kirjutajiden sebran ühtnik. Kacmata sihe, miše Oleg ei kirjuta vepsäks, , vepsläižed, lugem händast meiden vepsläižen runoilijan da kirjutajan. Hänel om vepsläižid jürid Šokš-küläspäi. Sido vepsän rahvahaze nägub hänen runotuses-ki. Oleg eskai otab erašti vepsän kelen sanoid ičeze venänkeližihe runoihe. Päazjan hän kirjutab ristituiš, ristituiden elo-ozas. Miččid-se istorijoid ičeze starinoiden täht hän otab todesižes elospäi, ičeze läheližiden da sebranikoiden johtutesišpäi. Niiš kaikiš Oleg mahtab nägištada ilosišt da opalahišt pol’t. Hän voib löuta jogapäiväižes elos mugoižid azjoid, miččid ei kaikutte voi homaita. Oleg Mošnikovan meled oma kebnäd da filosofižed ühten aigan. Kaikuččes sanas om ičeze peittud filosofii. I sinä el’gendad sidä, vaiše konz luged runon lophusai.
Oleg Mošnikovan starinoid da runoid paindas erazvuiččiš Venäman lehtesiš da kulehtesiš, eskai Internetas-ki. Hän om äjiden kirjutajiden da runoilijoiden konkursoiden laureat. Oleg Mošnikoval om koume prozakirjad da nügüd’ om nel’l’ runokogomust. Prozakirjoišpäi omaКосмонавт” (2002) , ”Живая и разная” (2014), ”Kodiman vägi” (2015). Птица-ночь” (1995), ”Духов камень” (1999), ”Солнечные письма” (2009) – runokogomusihe nügüd’ ližaziheКрай земли”- uz’ kirj.
Uden kirjan prezentacijale oli-ki omištadud Mošnikovan sädandradon eht kirjištos. Sille tuliba Olegan läheližed da sebranikad, ühtesradnikad da hänen töiden navedijad. Ehtal Oleg lugi ičeze vanhoid runoid da runoid udes kogomusespäi. Hänen sebranikad Marcialnii vodiküläspäi, kus Oleg navedib lebaita joudajal aigal, mugažo lugiba runoid da eskai pajatiba pajoid hänen runoile. Mugažo runoid lugiba Karjalan teatroiden artistad. Nina Zaiceva starinoiči Oleg Mošnikovas, kut hüväs kändajas, da lugi ičeze runoiden kändmižid, miččid tegi Oleg. Nina Grigorjevna sanui: ”Nece om lujas hüvä, miše meiden vepsänkeližed runod voiba lugeda venäks ned ristitud, kudambad ei tekoi vepsän kel’t, da, vastkarin, voim käta vepsäks Olegan runoid”. Hän toivob, miše nece ühthižrad jatktase völ hätken.
Ehtal pagištihe ei vaiše Oleg Mošnikovan sädandrados, starinoitihe hänen elorados-ki. Ved’ Olegal om ani toine rad, se ei ole sidotud sädandradho. Hän om požarmez’. Nece om melentartušt, kut ühtes mehes ühtenzoitase runoilijan heng da kova taba, mitte om tarbiž mugoižes professijas.
Paiči sidä Olegal om artistan čomad mahtod. Händast paksus kuctas lugemaha kirjoid än’heze vai vändmaha erazvuiččid pjesoid.
Pagištas, miše kirjutajan mehen täht kirjan prezentacii om praznik. Ved’ uz’ kirj om sädandradonlaps’”. Sen sündundaha ihastuba kut iče avtor, ka mugažo hänen sädandradon navedijad. Kirjutajan täht om tärged ozutada lugijoile ičezeut last”, jagatas ičeze meletusil. Avtor nikonz ei kirjuta ičeze täht, hän tahtoib, miše händast kulištaižihe. Toivom, miše ei vaiše kundlijoile, no iče avtorale-ki nece keväz’kun eht tuli mel’he da miše se libutab kirjutajan mehen henged tulijaha sädandradho.
Konz eht lopihe, zalas oli hillüz’. Oleg sanui, miše nece om oikti, runod kaiken muga painastaba ristituihe. Heile pidab antta aigad, miše el’geta niid. I vaiše siloi sünduba arvsanad runoihe. Tuldes kodihe Nina Zaiceva sid’-žo kändi vepsäks erasid Olegan runoid udes kirjaspäi. Eht muga ihastoiti mindai,” – sanui hän. A nece znamoičeb, miše Oleg Mošnikovanuz’ laps’kosketi rahvahan henged.
Kaikutte tahtnik ehtal voi ostta kirjan da sada avtoran käzikirjutesen toivotusidenke. A kel ei olend voimust tulda ehtale, voib tundištadas Oleg Mošnikovan sädandradho Rahvahaližen kirjišton Internet-lehtpolel, kus kaikiden Karjalan avtoroiden töd oma elektronižes formatas.