Texts

Jelena Kononova. Ven'alaine päčči karjalazes talois

corpus: Journalistic texts

Source:

Kipinä. № 5, 2017, p. 12

Jelena Kononova

Ven'alaine päčči karjalazes talois

Livvi
New written Livvic

Pitky
, märgy
da
tuuline
on
talvi
Karjalas
. ”Karjalazel
čiäry
on
kaksi
kerdua
vuvves
da
kuuzi
kuudu
kerdah
”, sanottih
enne
rahvas
. Kevät
da
sygyzy
sežo
ollah
märrät
. Kezägi ei
ole
räkki
. Kodvan
aigua
mečäs
, järvel
, peldoloil
, matkas
olluh
karjalaine
kiirehti
kodih
, kus
vuotti
händy
pereh
, syömizet
, lämmy
da
päčči
.
Panemmo
päčin
enzimäzele
sijale
, mindäh
sendäh andoi
se
lämmiä
da
syömisty
, da
keräi
ičes
ymbäri
kaiken
perehkunnan
.
Ven’alaine
päčči
on
helpo
azundas
. Sit
on
tulehmo
– pertin
lattiespäi
ylembä
azuttu
, ”savilibo kirpiččypugril” katettu
. Sendäh ruvettihgi suvaimah sidä
Pohjazen
rahvas
, heijän
joukos
karjalazetgi.
Karjalaine
vai
rubei
salvamah
sidä
omah
luaduh
. Karjalan
ven’alazis
kylis
päčinsuu
kaččou
pertih
päi
. Karjalazes
talois
– ukseh
päi
. Ethäi tiijä
midä
nämmis
uksis
voibi
tulla
. Tulihäi nimidä
pahua
pertih
ei
piästä
. Vardoiččou
.
Aijoi
huondeksel
, konzu
pihal
vie
on
pilgopimei, emändy
pani
päčin
lämmäh
, pertis
rodih
valgiembi. Kai
kodiruavot
naine
ruadoi
päčin
ies
. Kallehet
oldih
karasinat
da
tuohukset
muanruadajah
niškoi
. Virii
päčči
, rodih
kegälehty
. Puat
pidäy
panna
päččih
. Kaikekse
päiviä
azui
emändy
syömisty
. Äijy
padua
syndyy
päččih
. Huondesvalmistukset kaiken
päivän
aigua
ollah
palavat
. Tostu
kerdua
päččii
ei
pie
lämmittiä
.
Suovattan
inehmine
pastoi
leibiä
da
piiruadu
. Nämmii
pastoksii
perehele
rodih
kaikekse
nedälii
.
Sil
keskie
päčil
bokaspäi
toizele
ruvettih
kiändelemähes pienet
da
vahnat
. Talvel
paras
magavokohtu on
lämmäl
päčil
. A
konzu
huondesräkki rubieu
karkoittamah, sit
on
aigu
nostagi. Aiguzet sežo
suvaittas
viruo
lämmäl
päčil
, semmite
konzu
voimatutah
. Päččihäi on
kodilaine
liäkäri
, piästäy
monis
voimattomuksis.
Ymbäri
päčis
on
lämmin
da
kuivu
. Rinnal
vuarnois
da
pualičoil
kuivetah
sovat
da
jallačit
. Sukat
, šuapkat
da
alazet
ollah
kuivas
pečolkas
, se
on
kolo
rouno
päčis
. Sit
sežo
ollah
suolat
, viritekset
da
spičkat
.
Karjalan
ven’alazet
rahvas
päčis
pezevyttih
, kylbiettihes
. Ga
ei
puaksuh
. Karjalazetgi toiči
muga
ruattih
. Ga
se
silloi
, konzu
kylynke
mitah priiččua
rodih
. Puhtahuon
täh
karjalaine
oli
valmis
tirpamah
mostu
pezevyndiä
.
Neroniekalehäi päčči
on
tovelline
abuniekku
. Padaniekat
sit
poltetah
savie
, poimiččuloin
azujat
havvotah
tuohtu
da
pajun
viččua
, kudojat
vallendetah
da
mujutetah
kangastu
...
Oli
aigu
, konzu
päčči
oli
truvattah
. Sit
kai
savut
päčispäi
tuldih
pertih
. Da
se
ei
olluh
pahakse
, mindäh
sendäh kuivettih
nenga
seinät
da
katokset
, hätken
ei
hapattu
. Äijii
tavvintuojii
mikrouboigi savvu
hävitti
. Talolois
moizien
päččilöinke
eigo olluh
luttii
, eigo ni
hiirdy
. Dai
syöjät
, kudamat
kezän
aigua
äijäl
vaivattih
, iäre
lennettih
savus
. Savus
savustettih
lihua
da
kalua
. Moizii
syömizii
hätken
sai
pidiä
jiäškuapattah
. Dai
hätken
karjalaine
ei
voinnuh
kieldävyö
moizes
päčis
.
Äijil
lapsusaijan
mustot
buabas
, piirualoin
duuhus
, lämmäh
päččih
nojuandas tuvvah
valgiedu
atkalua
mieldy
. Mennyöh
jiäjäh
ven’alazet
päčit
karjalazis
talolois
. Työ
tiedäkkiä
, ku
net
oldih
da
toinah
vie
roitah olemah
...