Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            Sergei Georgijev.
            Ämmön luona kyläššä
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                
                 
            
Source:
 
        Kipinä. № 5, 2017, p. 8-9
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    Sergei Georgijev
                
        Ämmön luona kyläššä
        
        
        Karelian Proper
                
New written karelian
                
      
             Televiisori
 
 Kerran Sen’a istu ta ajatteli, mintähpä hänen Vera-ämmön pirtissä ei ole televiisorie. 
 Ka juštih šiih aikah pihalla talon luona kanat ruvettih lujašti karjumah ta kotkottamah. Sen’a kačahti ikkunah ta näki, jotta še kakši kukkuo toreuvuttih. 
 – Nyt mie hokšasin, ihaštu Sen’a. – Kaččuo ikkunah on äijyä mukavampi! Mikänä televiisori ei tarviče! 
 
 Kaverit
 
 Sen’a-poika kyšy ämmöltä, mitein kučutah nuapurien vasikkua. 
 – Šen nimi on Mot’a, vaštasi Vera-ämmö. – Šitä kaikin Mot’akši kučutahki. 
 – Višših, myö šen kera tulemma hyviksi kaveriloiksi! šelvitti Sen’a. – Huomenekšella mie šeisoin portahilla ta heilutin kiälläni Mot’alla, a Mot’a heilutti hännälläh miula vaštah! 
 
 Kiukua
 
 Konša Sen’a oli kyläššä, hiän opaštu ni kiukuata lämmittämäh. 
 Vera-ämmö juohatti punukkua, mitein pitäy ašettua halot tulipešäššä. 
 Sen’a piirti tulitikkuo ta šytytti tuohikappalehen. 
 – Kaupunkissa lapšien ei šua pelautuo tulen kera, kaiken varalta varotti Sen’a ämmyö. 
 – Hyvä, jotta še on kielletty, šuoštu ämmö. – Ka myö šiun kera emmä pelauvu, meilä vet on tovellini asie! 
 – Še on šuuri ero, tovisti Sen’a. 
 
 Koirankoppi
 
 Vera-ämmön pihašša šeiso vanha koirankoppi. 
 – Ämmö, kerran kyšy Sen’a, – mintähpä še koppi šeisou tyhjänä? Tiijätkö, kuin še on hyvä, konša šiula on koira? 
 – Ka mitä varoin miula koira? kummekšu ämmö. 
 – Miula ei ole mitä varteija, miun talošša ei ole mimmosiekana arvoesinehie! 
 – A mie? viekkahašti kilčitti šilmieh Sen’a. 
 – Niin, šuoštu ämmö. – Šie olet miun tovellini uarreh! 
 Šamana päivänä Sen’a ta ämmö otettih koiranpentu. 
 Ta annettih šillä Bublik-nimi.