Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            Valentina Saburova.
            Meččämökki
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                
                 
            
Source:
 
        Kipinä. № 5, 2017, p. 6-7
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    Valentina Saburova
                
        Meččämökki
        
        
        Karelian Proper
                
New written karelian
                
      
             Šeisou mökki pellon laijalla,
 Eikä korkie, eikä matala. 
 Tuolta hiiri juošša hipšuttau,
 Oven luokši tuli, koputtau:
 – Ken, ken eläy mökissä? 
 Ken, ken eläy pieneššä? 
 (Kurkistau mökkih.)
 – Ei ole ketänä, rupien elämäh yksin. 
 
 Šeisou mökki pellon laijalla,
 Eikä korkie, eikä matala. 
 Tuolta jänis loikkiu mečäštä,
 Oven luokši tuli, koputtau:
 – Ken, ken eläy mökissä? 
 Ken, ken eläy pieneššä? 
 – Mie, Hiiri-hipperöini,
 Ken šie olet? 
 – Mie olen Pupu-jänö,
 Ota milma elämäh. 
 – Tule, tule. Nyt meitä on kakši. 
 
 Eikä korkie, eikä matala. 
 Varovašti hiivou repo mečäštä,
 Oven luokši tuli, hil’l’ah koputtau:
 – Ken, ken eläy mökissä? 
 Ken, ken eläy pieneššä? 
 – Mie, Hiiri-hipperöini. 
 – Mie, Pupu-jänö,
 Ken šie olet? 
 – Mie olen Repo-pitkähäntä,
 Ottakkua milma elämäh. 
 – Tule, tule. Nyt meitä on kolme. 
 
 Šeisou mökki pellon laijalla,
 Eikä korkie, eikä matala. 
 Harmua hukka juošša kiirehtäy,
 Oven luokši tuli, koputtau:
 – Ken, ken eläy mökissä? 
 Ken, ken eläy pieneššä? 
 – Mie, Hiiri-hipperöini. 
 – Mie, Pupu-jänö. 
 – Mie, Repo-pitkähäntä,
 Ken šie olet? 
 – Mie olen Hukka-harmuatukka,
 Ottakkua milma elämäh. 
 – Tule, tule. Nyt meitä on nellä. 
 
 Šeisou mökki pellon laijalla,
 Eikä korkie, eikä matala. 
 Šuuri kontie tulla liäpöttäy,
 Oven luokši tuli, koputtau:
 – Ken, ken eläy mökissä? 
 Ken, ken eläy pieneššä? 
 – Mie, Hiiri-hipperöini. 
 – Mie, Pupu-jänö. 
 – Mie, Repo-pitkähäntä. 
 – Mie, Hukka-harmuatukka,
 Ken šie olet? 
 – Mie olen Šuuri Kontie,
 Ottakkua milma elämäh. 
 – Šie olet šuuri, et šovi mökkih. 
 – Mie noušen katolla. 
 – Nouše, nouše. Nyt meitä on viisi. 
 
 Kuatu mökki pellon laijalla,
 Eikä korkie, eikä matala. 
 – Tulkua kaikki meitä auttamah,
 Uutta šuurta taluo noštamah! 
 
 Nyt on talo pellon laijalla,
 Vanhan pienen mökin paikalla. 
 Yštävät miän šielä eletäh,
 Mukavašti aikua vietetäh:
 – Mie, Hiiri-hipperöini. 
 – Mie, Pupu-jänö. 
 – Mie, Repo-pitkähäntä. 
 – Mie, Hukka-harmuatukka. 
 – Ta mie, Šuuri Kontie.