Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Vepsläine tradicionaline söm

Corpus: New-writing language

New written Veps, Texts for children

Source: Lera Sotnikova, Kipinä. № 3, (2018), p. 8-10

Vepsläine tradicionaline söm
(Veps)

Kaikuččel rahvahal om ičeze kel’, kul’tur, tradicijoid da veroid, rahvahaline söm. Maman polespäi heimos minai kaik oma vepsläižed. eläba Kalages, kus hüvin tetas da arvostadas vepsän rahvahan tradicijoid. Minun Žen’a-prababoi paksus tegeb magukahid emägusid. Mamalpäi minä tedištin, miše minun armhad pirgad vävule om rahvahaline vepsläine sömine. Nece azj mel’dütoiti mindai i minei oli melentartušt tedištada, miččid völ rahvahaližid sömižid om vepsläižil.
Amuižiš aigoišpäi vepsläižed kazvatiba ozrad, rugišt, kagrad. Niišpäi vaumitihe kašad, kislid, pašttihe leibäd da erazvuittušt emägust. Kaiken kazvatadihe nagrišt. Sil aigal nagriž oli kartohkan sijas. Nagrhespäi vaumitihe keitost, kašad, vasud, tehtihe südänt pirgoiden täht. Lapsile kuivatud nagriž oli parahim söm. Möhemba zavottihe ištutada lukud, br’ukvad, kapustad, morkovkad, kartohkad.
Vepsläižed küläd seižuiba pidust’ jogid da järvid, sikš vepsläižed oliba hüväd kalanikad. lujas navediba kalad. Sidä ahavoitihe, solatihe, žar’dihe. Kezal kalasömižid södihe enamba. Veresespäi kalaspäi keittihe lent. Tal’veks tehtihe maimoid i keittihe keitost niišpäi. Kaikid popul’arižemban sömižen kalaspäi oli kurnik.
Vepsläižed kaikušti pidiba lambhid, lehmid, sikš heil kaiken oli maid. A maidospäi jo tehtihe hapanmaidod, rahtoid, kandatest, a kandatesespäivoid. Pidetihe kanoid-ki, sikš oliba ičeze munad. Tal’vel riktihe živatoid i oldihe lihanke kaiken tal’ven i keväden. Lihad solatihe da kuivatadihe. Verez liha oli harvoin stolal. Enamba lihad södihe jügedoiden radoiden da praznikoiden aigan. Lihaspäi keittihe keitost. Erižen sömižen oli henoks čaptud keitozliha. Konz riktihe živatoid, hüviš luišpä da lihaspäi tehtihe studn’ad.
Vepsläižile kaiken igän abuti mec. keraziba mecas erazvuiččid marjoid, babukoid da senid, miččid levedas kävutoitihe sömižen vaumites. Tal’veks paniba varha bolad, garblod, senid. Solakahad sened oliba vepsläižiden tarbhaižen sömižen longstolal.
Jomižiden keskes voib nimitada maidod, hapamaidod, miččidenke södihe palabad sömäd. Čai vepsläižil oli päpraznikjomižen. Vepsläižed ostliba čajud. Pidab homaita, miše hüvä čai maksoi lujas äjan i ei kaikutte ristit voili joda sidä. Sikš vepsläižed kuivatiba bol- da babarmlehtesid i zavartihe niid. Erašti čajuhu valetihe maidod i jodihe sidä erazvuiččen emägusenke. Muu- da praznikpäivil jodihe repoid, nagrhespäi tehtud jomišt.
Päznamoičendan vepsläižed andoiba emägusele. Emäguz oli parahiman sömižen jäl’ges päsömišt. Enamb kaiked paštoiba kalitoid, plotuid, keitimpirgoid, kurnikoid i toižid.
Om äi erazvuiččid peitusid sömižen vaumites. Korktal sijal oli päčezmäine emägoiden abunik küläkodiš. Se kebnenzoiti sömižen vaumičendad. Päčiš sömišt keittihe, haudutadihe, pašttihe.
Kezapästusen aigan kaikuččen pühäpäivän minä kävuin adivoihe Žen’a-prababoinnoks. Hän starinoiči äjan melentartušt vepsläižiš, heiden tradicijoiš, kut ende eletihe, midä södihe. Minä abutin baboile paštta kalitoid, kartohk- da taukunplotuid, pirgoid vävule, pirgoid rahtoidenke da bolanke.
Minä tahtoin tarkašti starinoita minun armhiš magedoiš pirgoiš. Nenil pirgoil oma toižed-ki nimedpirgad vävule, keitimpirgad.
Magedad pirgad oma verosömine. Niid pašttihe, konz pertihe tuldihe kozile. Ezmäižid pirgoid pidi paštta nevestale, a hänele kaiken aigan telustadihe. Kozimehed da ženih tacliba tahthaze puižid henoižid lastaižid, miše pirgad ei läksižigoi čomad. Ende endustadihe, miše vaiše siloi kozituz linneb hüvä. Nenil pirgoil söttihe adivoid jäl’gmäižel sajan päiväl. Söttihe niil vävud-ki, konz hän tuli adivoihe anopennoks. Täspäi om anttud pirgoiden nimipirgad vävule. Magedoil pirgoil adivoičetadihe pertin sauvojid, konz tegiba matican. Emäg pani blödan pirgoidenke maticale, mitte venui mal, a sauvojad lendiba sen noril. Niid pašttihe, konz lopihe voz’aigaližed radod, ozutesikš, heinäntego.
Mugažo magedad pirgad oliba Uden voden da Raštvoiden päsömižen vepsläižil. Magedoiden pirgoiden keskes üks’ oli solankeozan pirg. Ku se putui neiččele, ka nece znamoiči, miše necil vodel hän mäneb mehele, ku prihalenaib.
Meiden kanzas nece tradicii eläb. Kaikuččeks Udeks vodeks baboi paštab magedoid pirgoid. I lujas varastam, kelle-žo putub nece ozan pirg.
Nügüd’ meiden küläs vepsläižen sömižen vaumičendan tradicijad kaičesoiš. I ezmäi kaiked niid kaičeb vanh sugupol’v. Kaikuččen pühäpäivän baboid paštaba pirgoid, keitäba keitost da pudrod päčiš, otaba senid, babukoid da marjoid sömižen vaumičendaha. I pidab sanuda, miše päčiš tehtud sömine om magukahamb.
Tahtoin sanuda sur’ spasib minun baboile, miše hän tundištoiti mindai vepsläižiden tradicijoihe, openzi mindai paštmaha minun armhid magedoid pirgoid. Nügüd’ mamanke da sizarenke paksus päštam niid lidnas.