Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Reunukruuživo silminnägyvis

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Texts for children

Source: Jelena Kononova, Kipinä. № 2, (2018), p. 6-7

Reunukruuživo silminnägyvis
(Livvi)

Korgei raudahine magavosija kyläläzes talois da sen ual äijy vakkastu, juaššiekkua da čamodanuase on lapsusaijan eräs mielehpainujii mustoloi. Kai tämä bohatus oli peitetty läbinägyjän hienozen kattienreunukruuživontuakse.
Pieni tyttöine havačui da hil’l’akkazin da varavozilleh oppiu heittyö magavosijaspäi. Magavosijan ual pimies eläy milienne varattavu. Pidäy heittyö reunukruuživuo lekahuttamattah. Sehäi omil eriluaduzil rauhazil kirjoil da kruuživon teräzil ei anna nimittumale pahale piästä. Uh, heityi jälgimäi...

Vahnanaigazes pohjazes talois seinii ei kruasittu, eigo šparieliloin uale peitetty. Puhtahuos kellistyttih pedäjähizet seinät, pertilomut da lagi lattienke. Mindäh sendäh pidi sit kai tämä čomendua kaunehil reunukruuživoloil da käzipaikoil.
Magavosija reunukruuživonke, kui akku čomis ferezilöis morfienke, seizoi nägyvimäs kohtas kaikkien silmien ies da ozutti muanruadajan varakkahuttu. Pieluksis da bohatas reunukruuživos nägyi vie se, ku talois eletäh kädevät neroniekat, käziruavonmaltajat, tuliet hyvät emändät.
Kai naizen käziruavon lajit voibi nähtä magavosijan reunukruuživos. Kirjoindettu, kuvottu libo koukkuzel kuvottu reunukruuživon yksi puoli puutettih kaidah kangaspalah. Enzimäi se oli kois kuvondahine, jällespäi fuabrikal kuvottu. Reunukruuživol katettih magavosijan alastu puoldu. Kaidu kangaspala pandih matrasun uale libo sivottih se agavosijan piä- da jalgupuoleh, a čomendettu puoli pandih rippumah lattieh päi da se nägyi kattien ualpäi. Reunukruuživoloi ber’ogoittih, niilöin luadijeshäi meni äijy vägie, aigua da materjualua. Reunukruuživon kirjois voibi löydiä elävii rouno kukkazii, rombii, kudamat ollah kynnetyn pellon simvolannu da ristoi. Reunukruuživon kaikenluaduzil simvoloil pidäy vardoija da akkiloija kodilazii. Kuvotun reunan teräzet sežo ei laskieta nimidä pahua.
Naine, kudai istuihes kudomah kangastu libo kirjoindamah rengoil, vie ennepäi tiezi, midä häi rubieu kudomah libo kirjoindamah. Kuvottulois kirjois kiännyttih muan puoleh. Muaspäi ristikanzu bohatui, hyödyi. Mua oli muanruadajale tärgei. Sit oli huomenizen päivän vara. Pohjazien reunukruuživoloin eloksenmyödähizet värit oldih valgei da ruskeipuhtahuon da tervehyön värit.
Myöhembäh kangahah ruvettih puuttamah koukul kuvottuu kruuživojunostu. Nengoine kebjei kruuživo ylen hyvin pädi pertin kogonažuoh, se kebjendi da čomendi sidä. Moizien kruuživoloin kirjat oldih samat kui kirjoindettulois da kuvottulois reunukruuživolois.
Reunukruuživot kui rajanvardoiččijat vardoittihvarattaviikohtii. Da ei vai pertin sydämes, sen ulgopuolelgi. Taloin veräi da krinčat kaunistettih veständäl čomendettuloil laudazil. Net oldih eländykohtan nägyvimäs kohtas, kaikkien silmien ies. Moizil laudazil voidih kaunistua koin salvon rajat, salvon da levon välizen seinän. Nämmilgi reunučomenduksil oli oma rajanvardoiččijan tarkoitus da niilöin hyvyös taloi ozuttihes kebjiekse da hienokse.
Kaunehet da hienot reunučomendukset, kui kai čoma, tuodih lykkyy da toivottih koin eläjile kyllytty da hyviä elostu.