Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Hän eli meiden keskes

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Galina Baburova, Kodima. № 2, (2018), p. 4

Hän eli meiden keskes
(Vepsian)

Vilukun lopus Karjalan Rahvahaližes kirjištos mäni mušteht, mitte oli omištadud vepsläižele runoilijale Nikolai Abramovale. Kaks’ vot tagaze läksi elospäi ezmäine vepsläine rinoilii, kut händast paksus nimitadasvepsän literaturan klassikNikolai Viktorovič Abramov. Sil päiväl Karjalan Rahvahaližen kirjišton zalaha kerazihe hänen läheližed, sebranikad, ühthižradnikad da hänen sädandradon navedijad. Ved’ om tutab Nikolai ei vaiše kut runoilii, hän oli mahtokahan lehtezmehen-
ki, lahjakahan fotokuvadajan.
Muštehtal äjad homaičiba, miše Nikolai Abramov mahtoi jogapäiväižes elos, tobjimalaižiš azjoiš nägištada čomut. Lujas navedi hän londust. Jäl’gmäižil elopäivil Nikolai paksus pagiži siš, miše tahtoib ajada kodikülähä, lebaidamhas lidnan kobuspäi da juduspäi.
Zavodihe ehtVepsläine gor’a-fil’man ozutandaspäi. Sen tegijad oma Igor’ Smirnov da P’otr Vasiljev. Fil’m starinoičeb repressijoiš, kut ned koskiba vepsän rahvast. Neche fil’maha ehti ühtneda paiči pähengid Nikolai Abramovki. Hänen ded maman polespäi oli raskulačtud. Vepsläine gor’aoli kuvatud Piterin agjas, se vägesti ühtel rahvazkeskeižel kinofestivalil dokumentaližiden fil’moiden keskes. Karjalan pälidnasVepsläine gor’a”- fil’m oli ozutadud ezmäižen kerdan. Sigä Nikolai om eläb, hän kävub külidme, pagižeb ristituidenke, lugeb ičeze runoid... Kactes fil’mad tuleb mel’, miše nügüd’-ki hän om meiden keskes.
Muštehtal Nikolajan sebranikad johtutiba hänen elod, pagištihe Nikolajas, kut čomas runoilijas. Kacmata erazvuiččihe ičeze mahtoihe, Nikolai ezmäi kaiked oli runoilijan. Pidab sanuda, miše hän ei navedind, konz händast nimitadihevepsläižeks runoilijaks”. Ka, Nikolai kirjuti runoid venän kelel muga-žo čomin, kut ičeze kodikelel. Hän mahtoi hüvin da kebnas valita epititoid, čomad rifmad. Nece lahjavuz’ oli hänele Jumalal anttud. No, kut sanui Nina Zaiceva, Nikolajan sebranik, abunik da ühtradnik, voib olda, Nikolai ei tehnuižihe mugoižeks tetabaks runoilijaks, ku ei kirjutanuiži runoid vepsäks-ki. Ved’ Venäman literatural om pit’k istorii, se om lujas bohat i löuta siš mugoižid kal’huzid om lujas jüged. Ei kaikutte runoilii, mitte čomin kirjutab runoid venäks, voib tehtas tetabaks. Vepsän literatur om nor’, i kaikuttušt mahtokast kirjutajad vai runoilijad vepsläižed tedaba hüvin.
Muštehtal-ki ristitud lugiba Nikolajan runoid vepsän da venän kelel i hänen armhiden runoilijoiden töid.
Männuden voden lopus Nikolai Viktorovič Abramovale anttiheKarjalan rahvahan kirjutai-nimi. Ehtal oli Nikolajan plemännik Dmitrii, hän spasiboiči kaikid, ken kaičeb muštod däd’as. Nikolai Abramov igän eläškandeb ičeze runoiden riviš, mujukahiš fotokuviš da fil’moiš, miččihe hän ühtni.