Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Eduu mad bedn’akoil vähä oli

Corpus: Dialectal texts

Central Western Veps

Informant(s): Инякова Прасковья, 1898
recording place: Ладва (Ladv), Podporozhsky District, Leningrad Oblast,

Source: Язык и народ: тексты и комментарии, (2002), p. 83-86

Eduu mad bedn’akoil vähä oli
(Vepsian)

Eduu mad bedn’akoil' vähä oli. Nu ka mänemei, kasken čapamei. Bohačud čapoiba-gi. Ezmäi čapamei sügüzuu, sit’ kevädou mänemei, karzimei. Nene pud kuivetas, möst mänemei, kuidas ka verdamei, kirvhil’ karzimei. Verdmaha mänemai, kanged tegemai, kalud diki pitkäd. Puid' panemai poikpoli. Kas’k-se ninga čaptud, a vertes muga panemei. Čaptas narošno mugomad sanktad pud. Otamei da kaluil’, nenil siibhil čokaidat lämmoin alle da möst lendad, tuukaidad hänen mäne teda kuna. Konz tulleine čoma ka kerdou otab, puutab. Ka muga verdimei. šel’gitamei nene kalud kaik palanudelpäi da kogoižhe panemei dai vedetas kodihe. Sit’ tuudas mužikad, künttas necen adroil’.

Miččiš sobiš mänitei kasked čapmaha?

Ka poutnasiižiš. Siloi poutnasiižed sobad, räcin tehted pit’k, poutnasiine, nakhussai hijamad. Paned kädehe kindhad ika alaižed, jougas virzud da kal’žud. Muga tuukid', mäned, lämmoihe čokaidad kalun da kukirikku händast oigendad, Vatagou kävuimei, eduu iilend kolhozoid. Kolhozoiš-ki ninga radoimei. Eduu ken-ni ičeze kanzou, kuumen vai kahten i mäned. Pöuvhale verdimai, rugihele verdimai, ozrale verdimai. Mad siloi vähä ol’. Potom künttas mužikad da semetas ozran dei pöuvhän. Rugiž paloho mugažo semetas, zapol’kale äjäk-se semeta. Vot ninga teget palon. Ezmäižen voden rugihen, a sit’ kagran semetas. Kagran semetas kuni jo kazvab. Pöuvhän mugažo kevädou, verdamei, puutamei mugažo kaskuded. Zapol’koid'-se vähä oli, a paloižen semendad, pöuvhän kacud paremb kazvab. Semendad, kazvab, kütkimei, ehtib ka röstamei. Snapuile sidomei, snapuid järvele vedetas, ligotadas, järverandha ligon pandas. A pälpäi kivid’, muga ličkes pidetas. Hän pehmd’ub, sit’ möst otamei da levitamei, hän vaugištub i erigandeb pästar’.

Hätken-ik pidiba ligos?

Konz-ki kut. Vähän pidäd ka ii pehmed linne, mugažno tari aig. Sit’ möst male levitamei. Hän vougištub da ahavoičese. Sit’ keradamei, möst tukuihe sidomei, snapuile da riheze ahtam dei tapamei. Tapamei ii čapil’, a mugomad tapmed oma. Mugoi kambič om da ručkan mugoman tehtas i pekstas. Tegese pehmed, sit’ jäl’ghe kelikoičemei. Kelikoičemei. Sit’ vidomei. Necen pitte da ningoine tehted labidoine, trepakoičed, vidoda. Pästar’-se erigandeb, jäb üks’ pöuväz. A sit’ möst necen pöuvhan keradamei tukuile. Lugemei vižküme pijod ka pätk. Konz kümne pätkäd kazvab, konz kahesa, konz-ki kuverz’. Sit’ har’jamai harjoil’. Ezmäi elend, a sit’ tegiba šotkad, torgovijad. Ende-se elend, tarbi oli ičemoi kodihižil’. Sigoil’päi sugased otad da harjaks sidot, sidod mugoman pučkan. A sit’ rugan otad kuzespäi, necen rugan suladamai da harjan-se pälpäi leviteled da valad. Necen piččou jätad agjaižed i ningomou harjad, i čomin diki harjab. Jäl’ges harjandad kezerdamai kožlil’. Ezmäižehe kerdha hardäd, sit’päi teged balafonan. Kudod sanktemban kanghan, kezerdad da vihtäkoile bibšid. Necen vihtäkon pezed da kuidad. Möst keriloudoile, mugomad ristadkeriloudad oma. Värtnäd püštäd, vihtäkon paned i torvikole kerid’. A sit’ torvikoil’päi möst lomei kanghan. Pöuvhäspei sanktembaspei ka balafonad, nu ningoine balafon omblihe. Sit’ ezmäižen r’adun harjad, hän jo jäb sigä kuti paremb pöuvaz, pehmd’aine. Ez’mäine ladvez, a sit’ rohtim, kuumandele kerdha harjad ka pal’čoz. Pal’čoz ka hoikaine. A sid’ vuu kuid jäb, kuiduspei čoman poutnan hoikan teged. A pal’čoz nece kuti vähäšti hondombahk, kuiduspei jo tehtas pel’hiižen poutnan. Käzipaikoid’ kudoim. Ezmäine ladvez, a korjaizne mugoi poutin balafonoikš. Ezmäi torvikole kerdäs, torvikoideke mänemei, ningomad loutpud tehted lödes. Möst kanghaze kärimei kolodale, a sit’ birdha otamei, nidhe otamei, birdas sidomei agjaižed, käriškandemei kaluhu, sürjale. Sürjale panemei i kudoškandemei. Nened suksed sidomei, kaksil’ suksil kudomei, balafonoikš ka nel’l’ou suksou. A kahtou suksou prost poutin, kuti prost sitec, käzipaikoikš ka voili kletčatnijan kudoda. Niidhe-se otad kletčatnijad i linneb kletčatni käzipaik kuti torgovi. Odjalad kudolimei, ruzuid rebitelimei, kudomei ruzuil’. Sanktembas langaspei odjaloikš, balafonoikš, a hoikembas ka kazipaikoikš. Siloi emäd pidiba poutnasiižed. Nügude paned bumažnijad, pehmd’aižed, a siloi poutnasiižen paned da hüvä ol’. Tarbi oli eläda.

Polovikad-ne prostad. Nügud’ ka kletkoil, a siloi prostad kudoiba. Lod da sanktembas langas. Ruzuid’ rebitamei, kudambad ii godnijad, rebitelemei da kudomei polovikad da odjalad. Lavou vähä siloi polovikoid pidiba. Nügude pidaškat’he, a siloi polovikata. Balafonruzu rebizub čisto da sen jougoide pühktes tacid’ kündusennost, polovik darom ol’.

Midä villaspäi tegiba?

Villaspäi alaižed kudoiba. A sit’ vuu hondombad voded tegihezoi ka i setkan kudod villaspäi, peršatkad kudolimai, vid’ou neglou. Kruževan kuukuižuu kudoimai. Kudolimai ani kodilangas, hoikaižeks kuiduspäi kezerdad da päivitad, ika eduu päivitust jäl’ges übusele paned da päivitab. Vouged tegese, čoma. Käzipaikad mugažo kudolimai, tegese vouktaine. Poutnan päivitimai, ani vouktaižeks päivitab.

Midä tohespäi tegiba?

Tohespäi tegiba kašlid’, tegiba robehed, pohtirobehed. Tegiba hodran lituukan hijodes pidiba. Tohen ottas, kacu nügude vuu ii lähte, lähteškandeb jo hiinän tegeškanded ka siloi jo lähteškandeb. Ningomou katačoužou, viičou čapoudad agjaižed i vedatad ümbri koivust. Ka min piččen voib otta, vot sit’päi teged hodran, teged mast’aižen, puzun jouhon pid’ades i kaik sijad. Elend torgovijoid’. A nügude bankad i kaik sijad, a ende teged tohespäi. Kašlid kaika tegiba, sel’gäs l’anc’ad tehtas mugažo tohespäi, i l’anc’oideke čomad diki kašlid senen paned ka ii pekste. Sihe marjoid mugažo ii pekskoi. Garbl’oho mäned, otad, sen’he mänedkaššal’. Vertes virzud tegiba, verta se tarbi ka mugomaha lämmoihe mäned. Sapkoiš ed, dei kotiš ed, puutad. Sen paned ii puuta. Tohespäi virzud teged, verdad muga. Stupn’ad nene eraz ... Stupn’ad pidelimai ani der’uunas. Otad hoikaižen tr’apuižen, ii vouktaižen, pletid, tegese kuti nügude tapkad pidäd. Virz ka tuleb vertes, sur’ virz, a nece kutn’a tapkad, mugomad kebn’aižed, joksenzimai.

A ninespäi tegiba midä-se?

Ninespäi pletiba mastnoid’, diki čomid’ mastn’aižid’, čomad diki. Nin’ ligotada tari järvhe, ištub sigou da eragandeb pälpäi nece kor’. Jäb vaiše südäimespäi, tegese pehmdäine. Mugažo pleti hot’ mi. A vuu jurišpäi pletiba, nene ved’ jurespäi oma. Mugažo pohtirobehed, puzuižed dei. Vot pletiba ninga, nece jurišpäi, pedaijurišpäi. Nece suumest. Pedaijured- pit’kad nakkana mändas. Vot nene jured ottasoi, ligotadas i pezesoi, diki vouktaine tegese. Pehmdäine. Vot i pleti, näge miččeks void plet’t’a.

A lasteišpäi pletiba mida-ni?

Lasteišpäi pletiba. Pedaipun todas, mugomad valitas-ki, nu da särktas. Se andab hot’ kud hoikaižeks.

A pahkaspäi?

Pahkaspäi tehliba, meiden tatalein oli tehted oružj pideleb, tehliba.