Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Karjalan man kirjutai i runoilii

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Irina Sotnikova, Kodima. № 8, (2018), p. 6

Karjalan man kirjutai i runoilii
(Veps)

Täl vodel sulakun 15. päiväl täudui 100 vot tetaban runoilijan, Karjalan literaturan klassikan, Karjalan valdkundan rahvahaližen kirjutajan Jakko Vasiljevič Rugojevan sündundpäiväspäi. Jakko Rugojevad tetas ei vaiše kut runoilijad, kirjutajad da lehtezmest, hän oli tetaban kundaližen radnikan, ičeze man patriotan.

SÜNDUI JÄRVIDEN DA MECOIDEN KESKES

Pohjoižes Karjalas suren Kuitto-järven randoil om čoma ma, mittušt rahvaz kucub Kalevalaks.
Sigä sinižiden järviden da čomiden mecoiden keskes om pen’ külä Suojärvi, kus vodel 1918 sündui Jakko Vasiljevič Rugojev. Külä oli seičemes kilometras Kostamukša-küläspäi (sen sijal 1980-voziden augotišes oli letud Kostamukša-lidn). Molembid külid polttihe 1942 voden uhokus.
Jakko sündui manradajan kanzaha. Lapsen hän äjan abuteli vanhembile rados. Konz Jakkole oli kahesa vot hän käveli vanhembidenke heinäntegole, radoi pöudol, käveli kalatamha mecjärvile, harjeni mecadamha.

HÄNEL OLIBA HÜVÄD OPENDAJAD

Augotižškolas Jakko openzihe Kostamukšas.
Hän völ ei ehtind lopta sidä, kut koli hänen tat. I kaik holed venuiba maman hardjoile. Jakkole pidi äjan abutada mamale. Hän radoi pöudol, mecas i sil-žo aigal openzihe. Konz hänele oli 12 vot, hän lopi augotižškolan. Hänel oli sur’ taht opetas edemba i vodel 1931 hän läksi Uhtaha (nügüd’ Kalevala). Hänel oliba hüväd opendajad, mugomad kut Matti Pirhonen, Aatami Rossi, Ilmari Toikka. Matti Pirhonen openzi lapsid kodikel’he da literaturaha. Pusepän pajas Aaltami Rossin ohjandamižes openikad tegiba erazvuiččid tehmusid puspäi: kaludišton, venehid, vändimid. Kaikutte openik voi tehta midäse ičeleze. I paksus oli muga, miše openikad ajoiba kodihe ičeze käzil tehtud venehel. Jakko lujas navedi necidä azjad. Hän ezmäižen tegi skripkan, miččel jäl’ges voinad vätihe eskai simfoniiorkestras. A ehtoil sai den’goid, miše ostta ičeleze kengäd. Toižiden külälaižidenke prihaižidenke hän pili haugoid, kaivoi kartohkoid. Tal’vpästusele hän jo ajoi kodihe suksil, miččed osti sadud den’goil.
Uhtan školas oli sur’ kirjišt. Jakko paksus käveli sinna. Lujas äjan lugi. Tundmused kirjoišpäi, rahvahan runotusespäi, ristituiden johtutesedkaik nece sünduti tahtod sada uzid tedoid i antta tedištadud azjoid toižile ristituile. Muga 1930.-voziden augotišes hän zavodi kirjutada ičeze ezmäižid runoid da starinoid i painda niid suomalaižiš lehtesiš. Noren mehen lahjavut homaitihe sijaližes lehteses i kuctihe radmaha kezalebun aigan korrespondentan. Jakko oleskeli äjiš kodirandan küliš, vastsihe meletartuižidenke ristituidenke, kirjuti sanutesid.
Konz vodel 1936 hän lopi Uhtan keskškolan, päzui opendamhas Karjalan institutha, kus vaumitihe opendajid. Vodel 1939 hän lopi institutan i sai karjalan kelen da literaturan opendajan diploman. Jäl’ges institutad Jakko pördihe Uhtan keskškolha, kus openzi lapsid karjalan kel’he da literaturaha.

SÄDANDRADOLE TELUSTI VOIN

No jo teravas zavodihe Sur’ voin.
Ezmäižiš voinan päivišpäi Rugojev takai putta frontale. Jakko pakičihe koletuzbataljonaha. 1942. voden uhokuspäi kirjutai vojuiRusked partizan-otr’adas, mitte radoi Jakko Rugojevan kodimal. Kaks’ kerdad oli ranitud. Voinsatusiš händast pauklahjoitiheRusked Tähtaz-ordenal.
Voinan aigan hän jatksi kirjutada očerkoid, runoid, miččid paindihe valdkundaližiš lehtesiš. Vodel 1943 oliTotuus-lehden voinkorrespondentan. Necil-žo vodel läksi eloho hänen ezmäine kirjKosto”. Sihe om keratud starinad da očerkad partizanoiden polhe.
Jäl’ges voinad toine toižen jäl’ghe läksiba eloho hänen kirjad. Hän ühtniPunalippu” (nügüd’Carelia”)-literaturkulehtesen udessündutamižehe. Kaiken oli sen avtoran i kaks’ kerdad händast valitihe Karjalan kirjutajiden ühtištusen johtajaks.
Jakko Rugojev, kut äjad toižed sen aigan kirjutajad, tegi sur’t kundališt radod. Hänennoks kaiken aigan tuleskeliba enččed partizanad, kodikülän eläjad i toižed ristitud. teziba, miše Jakko ei ole üks’kaikuine heiden pakičusihe da gor’aha, kaiken abutab i tugedab heid.

LUJAS HOLDUI KARJALAN ELO-OZAS

Ičeze jäl’ghe Rugojev jäti meile enamb 40 kirjad suomen da venän kelil.
Hän ei vaiše kirjuti, no kändi-ki kirjoid. Üks’ tärktembišpäi hänen kändradoišpäi om «Словo о полку Игореве» suomen kel’he. Mugažo hän kändi N. A. Nekrasovan, V. Majakovskijan i toižiden tetabiden runoilijoiden runoid. Äjad hänen-ki runod da kirjad om kätud venän kel’he i äjihe verazmaižihe kelihe.
Hän lujas navedi Karjalad, sen londust, mecoid, järvid, čomid vezilanktusid, soid da kal’l’oid, živatoid, radonnavedijoid, rohktoid da toziavonaižid ristituid: mecančapajid, manradajid, kalanikoid, mecnikoid. Jakko lujas holdui Karjalan elo-ozas, karjalan rahvahas da kodikeles. Hän tahtoi kaita ičeze ezitatoiden tradicijoid, kodirandan londust. Hän oli läheline ičeze rahvahaze, i hän mujui ičeze karjalaižid jurid. Kirjutai kerazi materialoid kodikülän eläjiš, matkoiš, miččid tegi kodiröunadme. Ezmäižel sijal rahvahan kirjutajan Jakko Rugojevan sädandrados om armastuz kodimaha da sen ristituihe.
Jakko eli sil aigal, konz rahvaz eli ičeze ezitatoiden tradicijoiden da veroiden mödhe, konz usktihe erazvuiččihe londusen da pertin hengihe, konz noidad da tedainaižed abutiba ristituile. Hän sabuti sidä aigad, konz sarnoid voi kulištada kaikjal: kodiš, susedpertiš, kalatesen, mectusen, heinäntegon aigan... A pajoid, ozoitesid, muštatišid ristitud otiba paginaha joga päivän, niid eskai ei homaitud-ki. Kaik nece kuvastui hänen runoiš da starinoiš.
Ezmäi kaiked Jakko Rugojevad tetas kut runoilijad. Ičeze rahvahas, sen tradicijoiš, veroiš hän oli vaumiž pagišta lopmata, ku oliba rindal kundlijad. Runoilii tarkašti kacui miruhu, tahtoi el’geta sidä. Hän oli sidä mel’t, miše istorii jäb ristituiden muštho. Runoiš hän äjan kirjuti karjalaižiden elos.
Londuz hänen runoiš om kuti lopmatoman elon da rahvahan istorijan simvol. Istorii kuti eläb londuses, kut ristituiden muštos.
Voded mäneba, no Rugojevan runotuz mel’dütoitab lugijoid ičeze optimizmal. Hän pakiči ristituid muštta enččid aigoid, istorijad, kaita ezitatoiden kul’turad, kodikelen bohatust i antta kaik nece toižile sugupol’vile.
Rahvahan kirjutajan sädandrad om eripoline. Hän kirjuti runoid, balladoid, prozadstarinoid, očerkoid, surid romanoid. Äjid niišpäi hän omišti ičeze armhan Kalevalan rajonan istorijale da sen eläjile.
Oldes Suren voinan ühtnikan Jakko tahtoi starinoita jäl’genikoile voinan urohiš, kudambad andoiba ičeze vägid i elod Surele Vägestusele. Sikš hänen kirjoiš om muga äi prozad voinan polhe.
Äjad problemad, miččed om letud Rugojevan kirjoiš, nügüd’-ki oma aktualižed.
Jakko Rugojev pit’kha kerazi materialoid ičeze kodiküläsKostomukšas, i sen eläjiš, miše tehta suren kirjan. Hän tahtoi kirjutada külän da sen eläjiden istorijad, kacta niiden jurid da eloozad. Nece oliži muštpacaz küläle, mitte polttihe voinan aigan. No hän ei ehtind lopta radod. Hän koli kezakun 17. päiväl vodel 1993.
Sures panendas karjalaižen literaturan kehitoitusehe Jakko Rugojev om pauklahjoitud mugoižil korktoil arvnimil, kut Kul’turan arvostadud radnik i Karjalan rahvahaline kirjutai.