Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Konz kodikeles hengen kibištab…

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Heini Rostkova, Kodima. № 9, (2018), p. 4

Konz kodikeles hengen kibištab…
(Vepsian)

Elokun 27. - 30. päivil Kazan’-lidnas mäni Venäman rahvahaližiden literaturiden festival’. Se tehtihe jo toižen kerdan. Muloi festival’ mäni Moskvas, lidnan päiväl. Festivalihe kaiken aigan tuleskeleba rahvahiden ezitajad erazvuiččiš Venäman polišpäi.

Venäman rahvahaližiden literaturiden tugen Programm tehtihe federaližen projektan mödhe vodel 2015. Programm abutab kehitoitta Venäman rahvahališt literaturad, popul’arizoida sidä. Sen taguiči jo pästtihe eloho Venäman rahvahiden nügüdläižen runotusen da lapsiden literaturan antologijad. Pigai eloho lähteb prozan-ki antologii. Antologijoiden prezentacii mäni erazvuiččiš Venäman lidnoiš. Karjalas se oli kezan augotišes. Paiči sidä, Programm tegeb forumid kändajiden da kirjutajiden täht, rahvahaližiden literaturiden festivalid. Mugoine festival’ mäni necil vodel Kazaniš.
Festivalin aigan tehtas erazvuiččid azjtegoid, kus kirjutajad, runoilijad, kändajad voiba jagatas ičeze radon mahtoil da ezitada ičeze literaturad toižile. Venämal paiči venän kel’t om läz 100 rahvahališt kel’t, niišpäi 59 oma kirjkeled, niil paindas literaturad da lehtesid. Äjad rahvahaližed kirjkeled oma nored, äjad rahvahad oma vähäluguižed. Festival’ abutab erazvuiččiden rahvahiden ezitajile keratas ühthe da diskutiruida ühtejiččid kel’he sidotud problemoid.
Festivalin ezmäižel päiväl mäni ištund, miččel sen ühtnikad ezitiba ičeze kul’turid. Heiden keskes oliba kalmikad, čukčad, avarcad, tabasaranad, bur’atad, čuvašad, jakutad da äjad toižed. Kogonaz festvalile tuli 130 mest. Karjalad vepsläižišpäi festivalil ezitiKodima-lehtesen toimitai Galina Baburova, suomalaižišpäi – ”Kipinä-kulehtesen pätoimitai Jana Filimonkova, karjalaižišpäirunoilii, teatran ohjandai Kalevalas Valentina Saburova. Ištundal pagištihe rahvahaližihe literaturihe sidotud jügedusiš da satusiš.
Ištundan jäl’ghe V.P. Aks’ onovan muzei-pertiš mäni runotusen eht, miččel festivalin ühtnikad lugiba än’he runoid ičeze kodikelil.
Toižel festivalin päiväl lujas melentartuižen lekcijan lugi Aleksei Arzamazov. Iče hän om Iževskaspäi, radab sigä universitetas. Hän oppib literaturad, pagižeb äjil kelil, sidä kesken suomalaiž-ugrilaižil-ki kelil. Aleksei om filologižiden tedoiden doktor, runoilii da kändai. Lekcijal Aleksei sanui, miše Venäman suomalaiž-ugrilaižil literaturil om enamba problemoid i ned tobjimalaz oma ühtejiččed. Ozutesikš, nenil literaturil om enamba runotust, mi prozad. Nored mehed völ napriba kirjutada runoid, ladiba ičtaze neciš literaturan rodus, no prozad kirjutaba vaiše erased. Läz kaikuččel Venäman suomalaiž-ugrilaižel rahvahal ei ole dramad. Äjad oma mugošt mel’t, miše sün sihe om rahvahiden mentalitet. Suomalaiž-ugrilaižed rahvahad oma lujas tünäd tabal. No sihe om äi toižid-ki süid...
Suomalaiž-ugrilaižiden rahvahiden heimsido nügüd’ om ani edahaine. Ozutesikš, marin da karjalan keliden keskes om sur’ ero. Rahvahad ei el’gekoi toine tošt. Heile om jügedamb ühtes kaita ičeze kelid. Kaikutte radab ičeze probleman pätandan poles, ei ole suomalaiž-ugrilaižiden kul’turiden surid ühtenzoitusid, organizacijoid. Neciš azjas türkilaižile kelile om kebnemba kehitoittas.
Aleksei uskob, miše rahvahile pidab lugeda toine toižen literaturad. Nece om lujas tärged sen kehitoitandan täht. No neciš-ki azjas om kaks’ pol’t. Kaikuččel kirjutajal om taht, miše händast lugetižihe. Miše sada arvostust lugijoilpäi, pidab miše oližiba lugijad. (Vähäluguižiden rahvahiden literatural neciš azjas om sur’ problem. Sikš lapsiden literatur äjil rahvahil ei ole kehitoittud muga hüvinei ole kenele kirjutada). Muga ozutase kändmižen huba pol’. Kirjutai tahtoiškandeb kirjutada vaiše venäks. Sišpäi sündub küzundmittušt literaturad lugeda rahvahaližeks: mitte om kirjutadud rahvahaližel kelel vai miččen avtor om rahvahan ezitai. Necidä küzundad mugažo diskutiruitihe ištundal. I kaikutte mel’pido neciš azjas om oiged. Aleksei Arzamazov om mugošt mel’t, miše rahvahaline literatur om ezmäi kaiked kodikelel kirjutadud. Sen avtoroile pidab meletada kodikelel. A norile kirjutajile, kudambad kirjutaba rahvahaližel kelel, tarbiž pidäda vastust kelenladus”.
Festival’ lopihe Tatarstanan päiväl. Sil kaikutte tahtnik voi nägištada, mitte äirahvahaline om meiden ma, kundelta, kut kuleba runod Venäman rahvahiden kelil. Sen täht Kazanin irdal tehtihe nel’l’ sijad, kus ičeze radon mastarid da rahvahiden ezitajad vastsihe lidnan eläjidenke, tundištoitiba heid rahvahiden kul’turaha. Rindal seižui kaks’ scenad, kus ičeze pajo- da kargkul’turad ezitiba sebrad erazvuiččiš Venäman valdkundoišpäi. Karjalad sigä ezitiPengerel-rahvahan muzikan perehen ansambl’.
Ku homen koleb minun kel’, ka minä kolda tämbei olen vaumiž” – tegi citatad Rasul Gamzatovan runospäi ken-se festivalin ühtnikoišpäi. Kaikutte heišpäi kogonaižel hengel holdub ičeze kodikelen kaičendas. Kel’ om kul’turan jäl’gestuz. Literaturan kal’t üks’ rahvaz voib el’geta tošt. JUNESKO- tedoiden mödhe, kaikuččes kahtes nedališ päliči mirus kadob üks’ kel’. voim uskta sihe vai ei uskta, no tedam, miše vähäluguižiden rahvahiden keled hilläšti kadoba meiden elospäi. Sihe azjaha voib mugažo löuta äi süid. No pidab el’geta, miše nimitte valdkundan zakon ei vajehta necidä situacijad, ku iče ristituil ei linne tahtod teta ičeze kodikel’t, pagišta sil da sirtta sidä norele sugupol’vele. Kuni rahvaz pidäb kodikel’t arvostuses, ka se eläb.