VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Darja Hil’. Tundištagatoiš: Vengria!

Darja Hil’

Tundištagatoiš: Vengria!

Veps
New written Veps
Konz ristitud meletaba, miččele verhale male ajada, vähä ken valičeb Vengriad. Neciš mas venälaine norišt tedab vähän: Budapešt, gul’aš, vampirad da Ferenc List. Vanhembad-žo ristitud meletaba, miše Vengria om ma, kus oma termaližed veded da hüväd kazvmused da plodud. Minä ičeki en ajaiži sihe teravas aigas, no Petroskoin universitet ühtes Oksfordan fondanke andoiba minei voimusen ühtneda Collegium Fenno-Ugricum-institutan hungarologijan kezakursale. Minun edes avaižihe uz’ mir.
Vengrianece om kontinentaližen Evropan südäin da üksjaine suomalaiž-ugrilaine ezitai indoevropalaižes alovehes. Voib olda sikš rahvahan da kelen küzundad kaiken oma olnuded tärktad vengrialaižile. Sen polhe pagižeb tetab suomalaiž-ugrilaine tedomez’ Janoš Pustai (János Pusztay). Hän-žo om Collegium Fenno-Ugricum-institutan pämez’ da kezakursiden tegii.
Täl vodel kursad mäniba Badačon’tomai-lidnas, mitte sijadase Balaton-järven pohjoižrandal. Lidnale om jo enamb 700 vot, hot’ sen tegendan oiged päiv ei ole tutab. Badačon’tomai-lidnan teidme konz-se käveliba rimalaižed. Sen polhe navediba starinoita sijaližed eläjad. Necidä vahvištoitab se, ozutesikš, miše toižiden üläopenikoidenke joga päivän mänem lekcijoile Rimalaine-tedme (”Romai út”). Rimalaižed konz-se meletiba, miše kazvatada vinpuid Badačon’ (Badacsony)-mägipautkil om hüvä idei. Se oli todeks hüvän idejan. Ved’ nece vauged vin om jo amu tehnus legendaks da sil om čoma arv eskai kodiman irdpolel. Todeks, nece mägi om kuti sur’ vinpuiden pöud, mitte om čomitadud kaidoil tehuzil da tradicionaližil pertižil. Kaikjal oma znamadvin-sananke da kodikahad pened restoranad ezitanhil. Mugažo Badačon’tomajas sadas bazal’tad (Pühän Imren pühäkodi om tehtud bazal’taspäi) da völ nece lidn konz-se oli Jozef Egri (József Egry)-pirdajan kodin.
Kursan lekcijad vedetihe Borbarátok (Vinan sebranikad)-restoranan karzinal, kacmata romantižehe da tünähä il’maha niil pagištihe tärktoiš azjoiš. Kahtes kursan nedališ , üläopenikad da lehtmehed Karjalaspäi, Marii Elaspäi, Mordoviaspäi, Komišpäi da Udmurtiaspäi, tundištimoiš Vengrian istorijanke, arhitekturanke da literaturanke, sen Nobelin laureatoidenke da tegopäidenke, kel’politikanke da sen problemoidenke. Erasil lekcijoil pagižim Komi valdkundas da sen kel’situacijas. Meiden opendajiden keskes oli Komin ezitai, hän kerazi meiden täht tarbhaižid da tärktoid tedoid rahvahaližen kelen elos. Kursiden aigan pagižim problemoiš, miččed oma toižil suomalaiž-ugrilaižil rahvahil, da satusiš, miččed oma rahvahaližiden valdkundoiden kel’politikas. Ičein täht minä homaičin, miše Karjala om oiktal tel: joukvestišt da literatur vepsän da karjalan kelilnece om sur’ pl’us, rahvahaližiden keliden opendamine školišmugažo čoma azj. Hot’ openduzčasuiš da -formas oli toine da ei lujas vessel pagin professor Janošanke.
Meile anttihe voimuz tundištadas vengrian kel’he: urokoid vediba vengrialaižed üläopenikad, kudambad opendaba venän kel’t universitetas. Nored opendajad vediba muga urokoid, miše meile olnuiži kebnemba opetas. Kerdan Gergei (Gergely), vengrialaine praktikant-kel’tedai, kerazi kaik meiden nimed da familijad, löuzi pojavad niihe vengrialaižed sanad da kuvazi necidä ühtel al’bomlehtel (midä sigä vaiše ei olend olnu). Hän-žo tegi meiden täht üks’päiväižen ekskursijan Budapeštaha. Sid’ ajoim kaikil ajamil (eskai tutabal Budapeštan metrol, mitte om ezmäine kontinentaližel Evropal). söim restoranoiš da kacuim melentartuisijoid, kundeltes meiden vengrialašt praktikantad da eruditad. Heinkus Gergejal oli sündundpäiv da joga meišpäi kirjuti hänele penen praznikkirjeižen ičeze kelel. Minä kirjutin vepsän kelel.
Kacmata sihe, miše erasid lekcijoid meile lugiba erazvuiččiš universitetoišpäi kuctud opendajad, kursan päopendajan oli Janoš Pustai. Hän tuli minei mel’he kut ristit da kut tedomez’. Hän tuli tundištamhas meidenke futbolkasTrondheim-kirjutesenke da sid’ minä el’genzin, miše hän omkebn’da melentartuine mez’. Hän oli lujas tark da südäimeline. Ku hän tezi üläopenikan kodikel’t, hän napri pagišta necil kelel hot’ vähän ( hänenke pagižim suomen kelel äjak-se kerdad). Mugažo professoral om hüvä jumoran riža. Nece om čoma kel’tedomez’, poliglot ( nügüd’-ki em tekoi, äjak kelid hän tedab) da aktivist. Nece om ristit, kudambale ei ole üks’kaik, ristit, kudamb paksus nägeb edelpäi negativižid tendencijoid suomalaiž-ugrilaižes kel’mirus, no kaiken-se hänel om väged, miše tehta projektoid, painda kirjoid. Janoš om lujas rohked tedomez’ da varastab mugošt rohktut meišpäi. Hän sanui minei siš, kut om hüvä opetavarutomadazjad da siš, mikš nece om ližatoi azj. Hän sanui, miše pidab tehta ičeze azjad da ei sa kundelta nenid ristituid, kudambad sanuba, miše se om tühj da ei ole tärged. Hän iče-ki tegeb muga jo äi vozid. Tägä om miš meletada.
Professor oli toziavonaine meidenke da ičezenke. Erašti kundlim hänelpäi ei lujas hüväd sanad Venämas da Evropas, no iče-ki voim sanuda tot. Mi voib olda paremba avonašt dialogad erazvuiččiden kul’turiden ezitajiden keskes?
Vengrias meid vastatihe hüvin. Nece om čoma ma, kus eläba südäimeližed ristitud i miččel om jüged istorii. Vengrialaižed oma joudajad da ripmatomad ristitud, kudambad kaiken oma avonaižed. Völ oma lujas adivoičetajad. Vengrialaine fizik da Nobelin laureat Deneš Gabor (Dénes Gábor) kerdan sanui: ”Tulebad aigad ei sa endustada, no sidä voib loda”. Sikš, otkat kirjutim (mittušt tehtihe Vengrias) da kirjutagat ičetoi matkkirjaha mahton ajada Vengriaha!