Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Kalatamha asttes

Corpus: New-writing language

New written Veps, Texts for children

Source: Jevgenia Sinickaja, Kipinä. № 6, (2018), p. 17

Kalatamha asttes
(Veps)

Starinad kezan polhe

Kezal koume prihašt-sebranikad: Miša, San’koi da T’omoi paksus käveliba järvele kalatamha.
Astta järvehesai tarbiž oli mectehutme. Tämbei oli tün’, päiväsine , i sebranikad hotkas astuiba toine toižen jäl’ghe.
T’omoi, – sanub Miša, – egläi, konz San’kanke tägä astuim, a sinä kodihe jäid, necil sijal kondjan nägim.
En usko, kelastad, – sanub T’omoi, a iče kaclese, ved’ ezmäine astub.
En kelasta! Nägim! heikaba Miša da San’koi.
Nu, kusak teiden kondi om? küzub T’omoi i sil aigal polgeb bapshaižen pezaha heinäs.
Käreganuded bapshaižed zavodiba kokta T’omoid jaugha. Prihaine kut kidastaškanzi, käzil maihutaškanzi. Abutagat! heikab.
A toižed prihaižed meletiba, miše hän toziki kondjan homaiči da joksiba tagaze. Kaiken unohtiba: i kalatusen polhe, i kuna astuiba.
Mäni aig, prihaižed kazvoiba surikš mužikoikš. No, konz vastasoiš kezal küläs, kaiken johtutaba neciš azjas da veslas nagraba. A siloi ei olend ilod!