Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Minun kanz

Corpus: Dialectal texts

Central Western Veps

Informant(s): Абрамов Николай Викторович, 1961
recording place: Ладва (Ladv), Podporozhsky District, Leningrad Oblast,

Source: Язык и народ: тексты и комментарии, (2002), p. 89-90

Minun kanz
(Vepsian)

Miččes kanzas sin’a oled kazvnu? Muštad- ičeze dedoid’, baboid’?

Ihten rodn’an jo johtutin’, Miša oli minun tatan vel’l’. Tatoi om ladleine, Ladvas rodihe, vaiše armijas kuume vot oli, muite kaiken aigan Ladvas. Hän kaiken igan radoi traktoristan mecas. Mamoi om Mäg’gärvespei, se om külä kaks’toštküme virstad, rindou. Läksi mehele Ladvha. Mamal oli rodn’us kuume last, sizar’ Tas’a, hän kuumel vodel vanhemb. Min’a olin’ kaks’jižispei. Oli minai sizar’ L’us’a, konz hänele kaks’ vot oli vai kuume, koli. Min’a muštan vähän, kut sizar’ venub grobas, loučas, koivun barbad pandud grobha, se minei muštho mäni.

Muštad- dedoid’ i baboid’?

Ded eli Mäg’gärves. Mam minei kaiken sanui. Ded oli radnik, pidi lehmän, hebon. Oli hänou čoma pert’ i kaik nece oli eduu voinad. Sel’sovetha tuli telegram, mišo tari lüuta Mäg’gärves kulakoid’. No sid’ keda? Keda? Vot nece iks’ humaloičeb, toinesil’ ele nimid’a, a Aleksei Romanov mugoi om bohatemb, vot händast tari raskulačt’a. A dedale ken-se sanui, mišo tuldasoi händast arestuimaha. Hän uidi küläspei, ajoi kuna-se Piterihe i vodes päliči händast sigä lüuziba riktud. A kanzan raskulaičiba, kiksiba pertišpei, pertin’ otiba. Lapsed pened oliba, kaikid’ heid’ irdale kiksiba, elägat kus taht.

Kus he eliba jäl’ges?

Jäl’ges ajoiba, sigä oliba hiimod Piterin al, kuna ded-se uidi, sigä kazvoiba, mamale oli siičme vot.

Miide pertiš eduu oli izba-čital’n’a, jäl’ges bibliotek, pert’ muga siižub-gi. Mam tuli kut-se tagaze Mäg’gärvhe, sigä hiimod äi om, pol’ küläd kaik hiimos oma, ka hän hiimoihe mäni. Jäl’ges läksi mehele. Oli vuu mugoi külä Ihakoid’, venäks Sarručei. Nece, mecnikoide külä, kimne virstad Ladvaspei. Mecan sigä radoiba, mecan čapliba, i mam sigä radoi, sigä tatanke i poznakomihezoi. Jäl’ges soupsihe nece Ihakod’, mec lopiškanzihe ka Ladvha tönduiba.

Baboid’ čomin’ muštan, kaks’ babad. Iks’ koli, Ugoi-bab, hän ii voind kävelta, jougad oliba paralizuidud. Mii hänenke elimei ihtes. Siičmendes klassas min’a olin’, hän koli. Koir hänou jougoiš kravatil’ kaika magazi, niškuu kaži, a jougoil’ koir. Kaži ani kurkuu magadab.

Saša-ki oli, kudamb Ušakoiš, konz min’a mänin’ jäl’ghe školad opendamahas Piterihe, studentan olin’, ka hänes elin’ kuni hän koli, i min’a läksin’.

Tatan polespei oli Fekla-bab, hän Ladvas eli, händast čomin’ muštan. Tatan tatad en mušta.