Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Pošti Solovetskin manasterista

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Valmisti Natto Varpuni, Oma mua. № 21, 22, (2017), p. 8, 8

Pošti Solovetskin manasterista
(Karelian Proper)

Pimiekuun lopušša 1859 vuotena Arkankelista Solovetskin manasterih oli toimitettu poslušniekka Nikolai Haritonov. Hänen tehtävänä oli viijä šuarella manasterin pošti. Arkankelista Kemin ujezdin Orlovin niemellä šuaten poštie kuletettih muata myöte, Vienanmeren rantua pitin. Šiitä 35 virštua mertä myöte Mukšalma-šuarella, missä on manasterin liävät. Šiitä tuaš 15 virštua muata myöten.

Huomenekšella 15. talvikuuta poslušniekka Haritonov ta hänen lisäkši vielä kakšitoista Onegan ujezdin talonpoikua lähettih kahella venehellä Orlovin niemeltä Solovetskin manasterih. Joka veneheššä oli kuušin miehin. Meri oli tyyni ta puhaš, jiätä ei näkyn, oli pilvistä ta šato lunta. Matkuajat šouvettih rauhašša iltah šuaten.
Kymmenen virštan piäššä Mukšalmašta hyö jouvuttih jäihi, noššettih venehet jiällä ta šiinä i yövyttih. Kuni hyö muattih, nousi kova pohjoistuuli. Jiät piäštih liikkehellä ta kuletettih makuajat matkuajat Jäniksenšuarta kohti, mi on viijen virštan piäššä Solovetskin šuarelta. Huomenešpuolella 16. talvikuuta jiät hajottih ta matkuajat kahella venehellä rantauvuttih Koivulahen kohašša Solovetskin šuareh. Šamana päivänä hyö piäštih Solovetskin manasterih ta oltih šielä nellä paivyä. Kahekšan heistä jäi manasterih Jumalua molimah. Poslušniekka Haritonov ta hänen oppahat, Onegan ujezdin Zolotitskin volostin talonpojat Vasili F’odorov Abramov, Jegor Kirillov Samoilov ta Jefim Andrejev Kulikajev, šuatih niijen tilah Kemin ujezdin Ušmanan volostin talonpoika Andrei Maksimov.
Näin 21. talvikuuta nämä viisi mieštä lähettih myötätuulta šoutamah šamoissa venehissä Solovetskin manasterista Orlovin niemeh päin. Šamana yönä hyö tuaš jouvuttih jäih kymmenen virštan piäššä Orlovin niemeštä. Matkuajat noššettih venehet jiällä ta tuaš šiinä yövyttih. Šeuruavana huomenekšena liikkujat jiät vietih heijät viijen virštan piäh Orlovin niemeltä.
Äkkie nousi kova vaštatuuli ta huomenekšella 23. talvikuuta jäillä olijat matkuajat jouvuttih aukiella merellä Anserin šuaren tuakše, mistä Orlovin niemellä šuaten oli 45 virštua. Kova šuvituuli tuuli kolme päivyä. Rohkiet miehet kulettih jiän piällä Pohjoseh, Kemin ujezdin Terskin rantua kohti. Šamalla aikua rupesi šakieh šatamah lunta, meren rantoja ei näkyn yhtänä. Miehien ympäri kierti vain šuurie jiäpaloja. Miehet ei tiijetty kuin pitälti ta mih šuuntah jiät kuletettih heijät. Kolmen päivän piäštä tuuli lauhtu ta šiä vakautu, jiät pietyttih. Viisi päivyä matkuajat šeisottih jäissä eikä tiijetty missä hyö ollah.
Šiitä hyö lähettih vetämäh omie venehie šeisautunutta jiätä myöte. Kakši päivyä hyö vejettih niitä itäh, talvivuaroilla päin, mit ollah Arkangelin ujezdin Vienanmeren rannikolla, šuan virštan piäššä Arhankelista ta nellänšuan virštan piäššä Orlovin šuarešta.
Eryähänä pilvisenä päivänä matkuajat huomattih loittuona niijen talvivuarojen rajaviivat. Pakkaiskuun 3. ta 4. päivänä meri oli kokonah vapautun jiäštä ta hyö kulettih niitä vuaroja kohti. Jiät tuaš tultih heijän vaštah 5. pakkaiskuuta. Nousi ilkie vaštatuuli koilisešta. Matkuajat jo kovašti vaivuttih pitkä-aikasešta taistelušta jiämöhkälehien kera ta jouvuttih jättämäh yhen venehen. Toisella venehellä hyö jatettih matkuah vielä kolme päivyä.
Illalla 9. pakkaiskuuta hyö läheššyttih talvivuaroja ta nähtih jo valot rannašša olijien kalaššušmökkien ikkunoissa. Tuntu šiltä, jotta nyt tuo jykie matka on jo šelän takana ta hyö vot-vot aššutah kovalla mualla. Ka šattu aivan toisin. Yhtäkkie nousi kova vaštatuuli koilisešta ta yön aikana vei heijät tuaš aukiella merellä noin 20 virštan piäh vuaroilta. Toisena piänä hyö tuaš vejettih venehtä jiätä myöte ta šeuruavana piänä šouvettih vuaroja kohti. Yöllä 10. pakkaiskuuta heijän veneh joutu hutroih jäih, mi ei keštän ihmistä eikä venehtä. Matkuajat yövyttih veneheššä jäissä. Jiäpalat liikuttih, nouštih toini toisen piällä ta ručissettih venehtä. Pakkani oli kova, 30 ašteheh. Unimielissäh märät ta kylmänyöt matkuajat hypittih veneheštä vaštah noušovua jiätä ta vaipuon jykieštä taistelušta lankettih veteh. Näin hyö vietettih koko päivän. Iltapuolešta jiän liikkumini loppu, matkuajat noššettih veneh jiän piällä, vaihettih märät vuattiet, voijeltih očat manasterista otetulla Zosiman ta Savvatin pyhäinjiännökšien öljyllä, prostiuvuttih toini toisen kera ta šurmua vuottuas’s’a venyyvvyttih veneheh toini toisen piällä, jotta hoti vähäni lämmitteliytyö turkkien alla. On vaikie kuvitella tätä šurkieta ta šieluo liikuttavua tilua, kumpaseh joutu tuo pieni rohkie porukka. Matkuajat vuotettih šurmuah rajattoman pohjoismeren kešellä, jiäpalojen välissä loittona kotitaloistah, perehistäh ta lapšistah. Vaipunuot kovašta taistelušta luonnon kera hyö rohkiešti ta rauhallisešti otettih vaštah väistämätöntä šurmuah.
Lämmitteliytyön 12. pakkaiskuuta matkuajat tuaš ruvettih vetämäh omua venehtä rantua kohti. Puolenpäivän aikah 13. pakkaiskuuta hyö pietyttih jiällä lämmittämäh vettä. Porukašša ollut talonpoika Andrei Maksimov läksi aštumalla kohti vuaroja ta i kato tietämättömih. Nellä matkuajua levähettih vähäsen ta jatettih matkuah ielläh, hyö vejettih venehtä jiätä myöten ihan yöh šuaten ta šiitä yövyttih jiällä. Yöllä koilisen puolešta nouššut tuuli rupesi murtuamah jäitä. Jiät tuaš lähettih kulettamah matkuajie pois rannašta, aukiella merellä. Valotešša 14. pakkaiskuuta matkuajat kavotettih viimeset voimat, hyö heitettih pois veneh ta painavat vuattietturkit ta täkitta jiätih kovalla pakkasella kepiet ta märät vuattiet piällä. Hyö matattih aštumalla 15 virštua vuaroja kohti ta jouvuttih hutroih jäih, mit ei keštän ihmistä. Kolme mieštä jäi lujalla jiällä, a talonpoika Vasili Abramov, kumpani halusi pelaštua iččieh ta omie tovarissoja, vahinkošta huolimatta piätti jatkua matkuah rantua kohti hutrua jiätä myöten. Tuo matka oli ylen vuarallista, ka mieš oli kepiejalkani ta tiesi, mitein pitäy aštuoše häntä i pelašti. Tämä rohkie mieš aštu koko ajan piettymättä, apuna hänellä oli kakši kekšie, kumpaset hiän otti matkah heitetyštä veneheštä. Näin Vasili piäsi rantah šuaten, missä jiä oli luja. Rannašša hiän näki Arhankelin ujezdin Talvi-Zolotitsa -kylän talonpojan Mihail Vasiljev Paholovin, kumpaista pyyti pelaštamah omie šurmatilašša olijie tovarissoja. Paholov oman tovarissan Ilja Fedulov Anufrijevin kera vaivalla murtaen jäitä piäštih šiih kohtah, mih oli jiäty matkuajapoloset, viijen virštan piäššä rannašta, noššettih heijät veneheh ta vietih rannalla, mökkih.
Paholov näki ta ymmärti, mimmosešša kauhiešša tilašša matkuajat oltih. Hiän kunnolla lämmitti kiukuan pirtissä, jotta matkuajat piäštäis lämpiemäh, anto heilä kuivat vuattiet, šyötti šillä, mitä hänellä oli ta hoiti heitä. Kolme netälie matkuajat taisseltih jäijen kera ta yritettih piäššä rantah. Hyö oltih aivan voimattomat, melkein mallitta, heijän kiät ta jalat oli kokonah kylmetty. Matkuajat pyyvvettih Paholovie käymäh heijän kyläštä heposet, jotta niillä heijät kuletettais šinne. Kuitenki Paholov ei ruohtin jättyä matkuajie yksin, hiän varasi, jotta vaipunuot voimattomat miehet voijah pyörtyö kuumakši lämmitetyššä pirtissä. Konša miehet ruvettih parenomah ta voimat ruvettih myöštymäh, Paholov vei matkuajiat Talvi-Zolotitsa -kyläh ta hoiti heitä vielä kolme päivyä omašša korttierissa. Armahtavaini ta šuuršieluni Paholov šyötti ta juotti heitä, anto heilä omie vuatteita ta autto heitä šuoriutuo, šentäh kun matkuajien kylmänyöt kiät ei liikuttu, eikä hyö iče jakšettu šuoriemah. Paholovissa näkyy tavallisen venäläisen ihmisen luontohyväšiämini ta hyvämielini, kumpani ymmärtäy ta auttau šurkieh tilanteheh joutunutta ihmistä. Kyläh piäštyön matkuajat tultih šen johtajan luo ta kerrottih omašta šurullisešta šeikkailušta ta tovarissašta, kumpani kato tietämättömih. Konša matkuajat parettih, Paholov läksi heijän kera Arhankelih ta šieltä kyyvvitti heijät Solovetskin manasterin tiloih.