Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Valentina Karakina: “Aina olen kielihommissa”

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: NATALJA VOROBEI, Oma mua. № 22, (2017), p. 7

Valentina Karakina: “Aina olen kielihommissa”
(Karelian Proper)

Valentina Ivanovna Karakina on hyvin tuttu persona karjalaisešša muajilmašša. Hiän ošallistuu TVohjelmih, hänen iäni ušeičči kuuluu Karjalan ratijošta. Valentina Karakina toimittau karjalankielisie tekstijä, luatiu kiännökšie ta aktiivisešti ošallistuu yhteiskunnalliseh elämäh.

Myö tiijämmä Valentina Karakinua karjalan kielen opaštajana, monen šanakirjan luatijana, karjalan kielen tietäjänä ta eksperttinä. Valentina Ivanovnan šyntymäpäivän kynnykšellä miula himotti tiijuštua hänen karjalaisista juurista ta pereheštä.

JUURET VUOKKINIEMEŠTÄ
Mie olen šyntyn Vuokkiniemeššä, kerto Valentina Ivanovna, – olen vanhin lapši, miun muamolla oli kolme lašta.
Miun tuatto oli Arhankelista. Hiän oli Vuokkiniemeššä šotilahana. Šemmosie šovanjälkisie lapšie kyläššä oli monta. Mie kun šynnyin, nin tuatto oli šielä vielä šotilahana šovan jälkeh, a šiitä, 1949 vuotena läksi pois kyläštä Arhankelih. Muamo ei lähten hänen kera.
Valentina Karakina (o.š. Remšu) jäi elämäh muamon, ämmön ta ukon kera umpikarjalaiseh pereheh. Valentinan muamo myöhemmin mäni toisen kerran miehellä ta šynnytti Valentinalla kakši veikkuo. Valentina Ivanovna näki tuattoh enši kerran, kun hänellä oli 24 vuotta.
Hiän toičči kirjutteli miula, Valentina Ivanovna muistelou, – kyllä miula aina himotti nähä, mimmoni hiän on. Ta konša miula täytty 24 vuotta, ihan šattumalla šattu niin, jotta hiän oli matašša lomalla pereheh kera, toisešša pereheššä hänellä oli kolme lašta. Hyö eletäh Severodvinskissa, Arhankelin alovehella. Hiän šano, jotta läkkä meijän kera lomalla, myö mänemmä merellä.
Šiitä lähtien Valentina rupesi käymäh tuaton perehen luokše ta kävi šinne šini, kuni tuattoh oli elošša. Hänellä ei ollun yhtänä apie, jotta tuatto jätti heijät. Toisešša pereheššä tuatolla oli tytär ta Valentina Ivanovna hyvällä mielin muisteli, kuin hyö yheššä käytih tanššiloih.

UKKO TA ÄMMÖ
Koissa Vuokkiniemeššä Valentinan ukon pereheššä hyö kaikičči paistih karjalakši.
Kun tuli vieraš taloh, niin ukko ta ämmö yritettih paissa venyähekši.
Myö šitä nakroma, še oli niin mukava, Valentina Ivanovna kerto, – yksi pahoin pakajau, toini vielä pahempi häntä korjuau. No mitein šuatettih, niin ni paistih. Ukko oli vähäpakinaini, a ämmö oli pakasija, hiän oikein äijän tiesi. Nyt, täššä ijäššä ajattelen, jotta kun ois šilloin enämpi älyö ta još tietäsin, jotta karjalan kieleštä tulou miun homma, niin kuin äijän voisin tallentua ämmöltä kaikenmoisie tietoja.
Valentina Karakinan ämmyö kučuttih Parokši. Hiän oli šyntyn Koštamukšen kyläššä. Koštamukšešša hiän oli kašvan ta käynyn koulun yhen luokan. Konša ämmöllä oli 16 vuotta, pereh läksi Šuomeh. Nellä vuotta hyö elettih šielä. Šiitä Šuomešta parahie opaštujie työnnettih opaštumah Amerikkah. Ta Paroki olis työnnetty, vain hänellä ei ollun kaikkie tarpehellisie paperija, kun hyö oltih pakolaiset Karjalašta. Paro ei piäššyn Amerikkah. Šiitä pereh tuli jälelläh Karjalah. Paro 24-vuotisena tuotih Vuokkiniemeh minn’akši. Ukko oli Tepposen
Iivana.

Ämmön luokši käytih Virtarannašta šuahen kirjuttamah häntä, jatkau Valentina Ivanovna, – a myö vielä nakroma, jottavoi, noita šuomelaisie, ei ole mitä muuta työtä, kun näitä höpötykšie kirjuttua.” Ämmö oikein šelväšti pakasi, kaikenmoista hiän tiesi, kaikenmoista muisti. Hiän hyvin laulo.
Vuokkinemeššä pereh eli Remšul’anpiäššä. Šiinä ihan Remšut elettih. Valentina Karakinan juuri ukon puolešta on Tepposešta. Tepposen talo on vielä pissyššä, melko pahašša kunnošša, yheššä piäššä šiinä vielä eletäh. Valentinan ukko oli Iivana ta ukon tuatto oli Iivana, niin šitä enšimmäistä kučuttih vanhakši Iivanakši, a toistaTepposen Iivanakši. Konša Valentina Ivanovnan ämmö ta ukko mäntih yhten, heijät otettih Tolloh töih. Ukko oli šielä kolhosin johtajana, ämmö oli poštinkantajana. Hyö elettih šielä, a šiitä muutettih Vuokkiniemeh, oššettih talo ihan rannalla.
Mie jo elin Kalevalašša ta ruavoin koulušša, kun muamo kuoli, kerto Valentina Ivanovna. Ämmö oli miun luona talvet, a kešällä loman ajakši mie mänin šinne. Šilloin kuin ämmö tuli paharaisakši, mie jo elin Petroskoissa ta hiän eli vanhimman tytön luona Kalevalašša, a talo myötih. Talo nytki vielä šeisou, šiinä eletäh.

KARJALAN KIELTÄ OPAŠTAMAH
Valentina Karakina lopetti Vuokkiniemen koulun 1963 vuotena.
Hiän oli niitä enšimmäisie piäštökkähie, ket lopetettih kahekšan luokkua. Ennein šitä Vuokkiniemeššä oli 7-vuotini koulu. Šiitä Valentina opaštu Kalevalašša, lopetti yksitoista luokkua ta alko ruatua. Jo myöhemmin hiän lopetti Petroskoin pedagogisen instituutin. Ammatiltah Valentina Karakina on venäjän kielen ta kirjallisuon opaštaja. Hiän ei ni ajatellun, jotta häneštä tulou karjalan kielen opaštaja, vaikka hiän aina pakasi karjalakši, ta še oli niin tavallista.
Nyt kun tulou ketänih karjalaisie, meikäläisie tahi myö šoittelemma Vuokkiniemeh tai Koštamukšeh, kerto Valentina Karakina, – mie en ni ajattele millä kielellä mie pakajan, myö pakajamma aina karjalakši. Vaikka niitä venäläisie šanoja šattuu vilahtamah, kuin on kuitenki venäläini ympäristö. Mieš miula on venäläini, vanhempi poika ymmärtay, vain ei pakaja, a nuoremman pojan kera myö pakajamma ta kun hiän on niise karjalan kielen hommissa, niin on meilä mistä paissa.
Karjalan kielen opaštaja Valentina Karakinašta tuli 1994 vuotena. Šilloin alettih opaštua karjalan kieltä Opaštajaopistošša №1. Valentina Brendojeva, kumpani šillä aikua ruato opistošša ta kumpasen hommih kuulu karjalan kielen opaššukšen järještämini, hyvin tiesi Valentina Karakinan. Hiän ehotti opiston herroilla ottua opaštajakši Valentina Ivanovna. Valentina Karakina epyäli, vet’ hiän ei ollun konšana ruatan karjalan kieltä opaštajana. Hiän kyšy neuvuo Pekka Zaikovilta.
Mie šoitin Pekalla, muisteli Valentina Ivanovna. Pekka šano: mäne vain! Mie tulin opistoh kevätpuolella, kun šielä ei ollun kieltä ta piti lopettua oppivuosi. Loppuvuuvven mie ruavoin ta miula šanottih, jotta totta šie meilä ni jiät! A mie šillä aikua ruavoin vielä koulušša, ta niin miun työ järješty, jotta huomenekšešta opaššin opistošša ta šiitä juoksin kouluh. Näin mie ruavoin viisi vuotta. Šiitä Pekka Zaikov kos’s’o miut vielä Jatkoopaššušinstituuttih, mie šielä ruavoin metodistina. A 2000 vuotena Pekka tuaš kos’s’o miut ruatoh Kanšallisušpolitiikan ministerijöh.

KARJALANKIELISTÄ ŠANAŠTUO KEHITTÄEN
Valentina Karakina jätti opaštajan homman pois, šentäh kun alko huomata, jotta ei kerkie luventoja valmistamah.
Ministerijöššä ruatuas’s’a Ivanovhänellä oli äijän matkoja. Ušeičči luventojen aikana hiän šattu olomah pois kaupunkista. Ministerijöššä Valentina Karakina tuli ruatoh šanaštokomiisih, missä jo ruattih L’udmila Markianova ta Jelizaveta Haritonova.
Mie kun tulin, niin heilä jo oli painettu Koulušanašto, kertou Valentina Ivanovna, – šamat venäläiset šanat miun piti kiäntyä vienakši, piti ruatua poikkoseh, šilloin meilä ei ollun mitänä tietokonehie, myö käsin kirjuttima. Šanaštokomiisin vienankarjalaisen ošašton jäšenet keräyvyttih joka netäli. Meijän joukošša oli Pekka Zaikov, Lidija Kallijeva, Rudolf Toivonen, Raija Remšujeva, Sulo Piätalo, šiitä alko tulla nuorempie. Myö šoittelima toisilla karjalaisilla šanoja kyšymäššä, riitelimä, konša mistäki šanašta. Ne enšimmäiset työpäivät, enšimmäiset šanaštojutut oltih ylen jykiet. Šilloinhan ei ollun šanaštuo, paistih kuin paistihyheššä kyläššä paistih yhteh tapah, toiseššatoiseh. Meijän tehtävänä oli šuaha šanašto šemmoseh kuntoh, jotta koulušša joka kyläššä opaššettais šamalla keinoin. Koissa paiska vaikka mitein.
Pohjakši oli otettu Kalevalan murreh ta šen pohjalta vienua ruvettih kehittämäh. Šanaštokomiisi valmisti Koulušanašton, Flora ta fauna -šanaston, Yhteiskunnallis-poliittisen šanašton. Vuotena 2005 Valentina Karakinalta ilmešty Rohkie tijani -kirja, kumpaseh on kerätty hänen runoja ta starinoja. A 2014 vuotena Galina Lettijevan kera hiän toimitti Vienan tyynet ta tuulet -kirjan.
Aina olen kielihommissa, šanou Valentina Ivanovna, – kuin miun Jevgeni-poika yliopistošša opaštau kieltä ta šiitä vielä i pitäy ruavahilla iltakurššija, mie olen aina šiinä apuna, aina olen kieleštä kiinni. Šoitellah tytöt Koštamukšešta, Piäjärveštä ta joka paikašta, kyšytäh šanoja, kun mie tietänen, niin šanon. Tietokonehešša meilä on kaikenmosie šanakirjoja. Kun mie šamašša en voi vaššata, niin mie ečin. Toičči kyšytäh šemmosie šanoja, jotta en tiijä mistä i eččie.
Vuuvvešta 1994 Valentina Karakina on mukana Vienan kielen ta kulttuurin kešäkurššiloilla. Enšin hiän oli kurššilaisena, šiitä on opaštajana.
Olen tarttun karjalan kieleh ta täššä i matkuan, nakrau Valentina Ivanovna.
Karjalan Rahvahan Liiton halličukšen puolešta onnittelemma Valentina Karakinua šyntymäpäivällä. Toivotamma tervehyttä, šopuo pereheššä ta hyvyä jatkuo karjalan kielen hommissa.