Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Natalia Vorobei. Valentina Karakina: “Aina olen kielihommissa”
Natalia Vorobei
Valentina Karakina: “Aina olen kielihommissa”
Karelian Proper
New written karelian
Valentina Ivanovna Karakina on
hyvin tuttu persona karjalaisešša muajilmašša .Hiän ošallistuu TVohjelmih , hänen iäni ušeičči kuuluu Karjalan ratijošta .Valentina Karakina toimittau karjalankielisie tekstijä , luatiu kiännökšie ta aktiivisešti ošallistuu yhteiskunnalliseh elämäh .
Myö tiijämmä Valentina Karakinua karjalan kielen opaštajana , monen šanakirjan luatijana , karjalan kielen tietäjänä ta eksperttinä .Valentina Ivanovnan šyntymäpäivän kynnykšellä miula himotti tiijuštua hänen karjalaisista juurista ta pereheštä .
JUURET VUOKKINIEMEŠTÄ
– Mie olen šyntyn Vuokkiniemeššä , kerto Valentina Ivanovna , – olen vanhin lapši , miun muamolla oli kolme lašta .Miun tuatto oli Arhankelista .Hiän oli Vuokkiniemeššä šotilahana .Šemmosie šovanjälkisie lapšie kyläššä oli monta .Mie kun šynnyin , nin tuatto oli šielä vielä šotilahana šovan jälkeh , a šiitä , 1949 vuotena läksi pois kyläštä Arhankelih .Muamo ei lähten hänen kera .
Valentina Karakina (o .š.Remšu ) jäi elämäh muamon , ämmön ta ukon kera umpikarjalaiseh pereheh .Valentinan muamo myöhemmin mäni toisen kerran miehellä ta šynnytti Valentinalla kakši veikkuo .Valentina Ivanovna näki tuattoh enši kerran , kun hänellä oli 24 vuotta .
– Hiän toičči kirjutteli miula , Valentina Ivanovna muistelou , – kyllä miula aina himotti nähä , mimmoni hiän on . Ta konša miula täytty 24 vuotta , ihan šattumalla šattu niin , jotta hiän oli matašša lomalla pereheh kera , toisešša pereheššä hänellä oli kolme lašta .Hyö eletäh Severodvinskissa , Arhankelin alovehella .Hiän šano , jotta läkkä meijän kera lomalla , myö mänemmä merellä .
Šiitä lähtien Valentina rupesi käymäh tuaton perehen luokše ta kävi šinne šini , kuni tuattoh oli elošša .Hänellä ei ollun yhtänä apie , jotta tuatto jätti heijät .Toisešša pereheššä tuatolla oli tytär ta Valentina Ivanovna hyvällä mielin muisteli , kuin hyö yheššä käytih tanššiloih .
UKKO TA ÄMMÖ
Koissa Vuokkiniemeššä Valentinan ukon pereheššä hyö kaikičči paistih karjalakši .Kun tuli vieraš taloh , niin ukko ta ämmö yritettih paissa venyähekši .
– Myö šitä nakroma , še oli niin mukava , Valentina Ivanovna kerto , – yksi pahoin pakajau , toini vielä pahempi häntä korjuau . No mitein šuatettih , niin ni paistih .Ukko oli vähäpakinaini , a ämmö oli pakasija , hiän oikein äijän tiesi .Nyt , täššä ijäššä ajattelen , jotta kun ois šilloin enämpi älyö ta još tietäsin , jotta karjalan kieleštä tulou miun homma , niin kuin äijän voisin tallentua ämmöltä kaikenmoisie tietoja .
Valentina Karakinan ämmyö kučuttih Parokši .Hiän oli šyntyn Koštamukšen kyläššä .Koštamukšešša hiän oli kašvan ta käynyn koulun yhen luokan .Konša ämmöllä oli 16 vuotta , pereh läksi Šuomeh .Nellä vuotta hyö elettih šielä .Šiitä Šuomešta parahie opaštujie työnnettih opaštumah Amerikkah .Ta Paroki olis työnnetty , vain hänellä ei ollun kaikkie tarpehellisie paperija , kun hyö oltih pakolaiset Karjalašta .Paro ei piäššyn Amerikkah .Šiitä pereh tuli jälelläh Karjalah .Paro 24-vuotisena tuotih Vuokkiniemeh minn’akši .Ukko oli Tepposen
Iivana .
– Ämmön luokši käytih Virtarannašta šuahen kirjuttamah häntä , jatkau Valentina Ivanovna , – a myö vielä nakroma , jotta ”voi , noita šuomelaisie , ei ole mitä muuta työtä , kun näitä höpötykšie kirjuttua .” Ämmö oikein šelväšti pakasi , kaikenmoista hiän tiesi , kaikenmoista muisti .Hiän hyvin laulo .
Vuokkinemeššä pereh eli Remšul’anpiäššä .Šiinä ihan Remšut elettih .Valentina Karakinan juuri ukon puolešta on Tepposešta .Tepposen talo on vielä pissyššä , melko pahašša kunnošša , yheššä piäššä šiinä vielä eletäh .Valentinan ukko oli Iivana ta ukon tuatto oli Iivana , niin šitä enšimmäistä kučuttih vanhakši Iivanakši , a toista – Tepposen Iivanakši .Konša Valentina Ivanovnan ämmö ta ukko mäntih yhten , heijät otettih Tolloh töih .Ukko oli šielä kolhosin johtajana , ämmö oli poštinkantajana .Hyö elettih šielä , a šiitä muutettih Vuokkiniemeh , oššettih talo ihan rannalla .
– Mie jo elin Kalevalašša ta ruavoin koulušša , kun muamo kuoli , kerto Valentina Ivanovna . – Ämmö oli miun luona talvet , a kešällä loman ajakši mie mänin šinne . Šilloin kuin ämmö tuli paharaisakši , mie jo elin Petroskoissa ta hiän eli vanhimman tytön luona Kalevalašša , a talo myötih .Talo nytki vielä šeisou , šiinä eletäh .
KARJALAN KIELTÄ OPAŠTAMAH
Valentina Karakina lopetti Vuokkiniemen koulun 1963 vuotena .Hiän oli niitä enšimmäisie piäštökkähie , ket lopetettih kahekšan luokkua .Ennein šitä Vuokkiniemeššä oli 7-vuotini koulu .Šiitä Valentina opaštu Kalevalašša , lopetti yksitoista luokkua ta alko ruatua .Jo myöhemmin hiän lopetti Petroskoin pedagogisen instituutin .Ammatiltah Valentina Karakina on venäjän kielen ta kirjallisuon opaštaja .Hiän ei ni ajatellun , jotta häneštä tulou karjalan kielen opaštaja , vaikka hiän aina pakasi karjalakši , ta še oli niin tavallista .
– Nyt kun tulou ketänih karjalaisie , meikäläisie tahi myö šoittelemma Vuokkiniemeh tai Koštamukšeh , kerto Valentina Karakina , – mie en ni ajattele millä kielellä mie pakajan , myö pakajamma aina karjalakši . Vaikka niitä venäläisie šanoja šattuu vilahtamah , kuin on kuitenki venäläini ympäristö .Mieš miula on venäläini , vanhempi poika ymmärtay , vain ei pakaja , a nuoremman pojan kera myö pakajamma ta kun hiän on niise karjalan kielen hommissa , niin on meilä mistä paissa .
Karjalan kielen opaštaja Valentina Karakinašta tuli 1994 vuotena .Šilloin alettih opaštua karjalan kieltä Opaštajaopistošša №1.Valentina Brendojeva , kumpani šillä aikua ruato opistošša ta kumpasen hommih kuulu karjalan kielen opaššukšen järještämini , hyvin tiesi Valentina Karakinan .Hiän ehotti opiston herroilla ottua opaštajakši Valentina Ivanovna .Valentina Karakina epyäli , vet’ hiän ei ollun konšana ruatan karjalan kieltä opaštajana .Hiän kyšy neuvuo Pekka Zaikovilta .
– Mie šoitin Pekalla , muisteli Valentina Ivanovna . – Pekka šano : mäne vain ! Mie tulin opistoh kevätpuolella , kun šielä ei ollun kieltä ta piti lopettua oppivuosi .Loppuvuuvven mie ruavoin ta miula šanottih , jotta totta šie meilä ni jiät !A mie šillä aikua ruavoin vielä koulušša , ta niin miun työ järješty , jotta huomenekšešta opaššin opistošša ta šiitä juoksin kouluh .Näin mie ruavoin viisi vuotta .Šiitä Pekka Zaikov kos’s’o miut vielä Jatkoopaššušinstituuttih , mie šielä ruavoin metodistina .A 2000 vuotena Pekka tuaš kos’s’o miut ruatoh Kanšallisušpolitiikan ministerijöh .
KARJALANKIELISTÄ ŠANAŠTUO KEHITTÄEN
Valentina Karakina jätti opaštajan homman pois , šentäh kun alko huomata , jotta ei kerkie luventoja valmistamah .Ministerijöššä ruatuas’s’a Ivanovhänellä oli äijän matkoja .Ušeičči luventojen aikana hiän šattu olomah pois kaupunkista .Ministerijöššä Valentina Karakina tuli ruatoh šanaštokomiisih , missä jo ruattih L’udmila Markianova ta Jelizaveta Haritonova .
– Mie kun tulin , niin heilä jo oli painettu Koulušanašto , kertou Valentina Ivanovna , – šamat venäläiset šanat miun piti kiäntyä vienakši , piti ruatua poikkoseh , šilloin meilä ei ollun mitänä tietokonehie , myö käsin kirjuttima . Šanaštokomiisin vienankarjalaisen ošašton jäšenet keräyvyttih joka netäli .Meijän joukošša oli Pekka Zaikov , Lidija Kallijeva , Rudolf Toivonen , Raija Remšujeva , Sulo Piätalo , šiitä alko tulla nuorempie .Myö šoittelima toisilla karjalaisilla šanoja kyšymäššä , riitelimä , konša mistäki šanašta .Ne enšimmäiset työpäivät , enšimmäiset šanaštojutut oltih ylen jykiet .Šilloinhan ei ollun šanaštuo , paistih kuin paistih – yheššä kyläššä paistih yhteh tapah , toisešša – toiseh .Meijän tehtävänä oli šuaha šanašto šemmoseh kuntoh , jotta koulušša joka kyläššä opaššettais šamalla keinoin .Koissa paiska vaikka mitein .
Pohjakši oli otettu Kalevalan murreh ta šen pohjalta vienua ruvettih kehittämäh .Šanaštokomiisi valmisti Koulušanašton , Flora ta fauna -šanaston , Yhteiskunnallis-poliittisen šanašton .Vuotena 2005 Valentina Karakinalta ilmešty Rohkie tijani -kirja , kumpaseh on kerätty hänen runoja ta starinoja .A 2014 vuotena Galina Lettijevan kera hiän toimitti Vienan tyynet ta tuulet -kirjan .
– Aina olen kielihommissa , šanou Valentina Ivanovna , – kuin miun Jevgeni-poika yliopistošša opaštau kieltä ta šiitä vielä i pitäy ruavahilla iltakurššija , mie olen aina šiinä apuna , aina olen kieleštä kiinni . Šoitellah tytöt Koštamukšešta , Piäjärveštä ta joka paikašta , kyšytäh šanoja , kun mie tietänen , niin šanon .Tietokonehešša meilä on kaikenmosie šanakirjoja .Kun mie šamašša en voi vaššata , niin mie ečin .Toičči kyšytäh šemmosie šanoja , jotta en tiijä mistä i eččie .
Vuuvvešta 1994 Valentina Karakina on mukana Vienan kielen ta kulttuurin kešäkurššiloilla .Enšin hiän oli kurššilaisena , šiitä on opaštajana .
– Olen tarttun karjalan kieleh ta täššä i matkuan , nakrau Valentina Ivanovna .
Karjalan Rahvahan Liiton halličukšen puolešta onnittelemma Valentina Karakinua šyntymäpäivällä .Toivotamma tervehyttä , šopuo pereheššä ta hyvyä jatkuo karjalan kielen hommissa .
Valentina Karakina: “Aina olen kielihommissa”
Karelian Proper
New written karelian
–